Hyvin näyttää Värtsilän väellä irtoavan asiaa niin tikusta kuin perunastakin. Tässä soppaan oma potaattini. Vanhoja kuvia skannaillessa tuli vastaan perunanmultauskuvia 60-luvulta. Asuin silloin jo pääkaupunkiseudulla mutta kesälomalla tietysti kävin kotona Kaustajärvellä. Kesäloma lienee ollut kuvan vuotena aikaisin, koska oli perunanmultausaika. Sitä hommaa kuvassa isän kanssa tehtiin. Olikohan niin, että entisaikaan jokaisessa talossa oli ikiomat perunalajikkeensa […]
On todella antoisaa laittaa Värtsi -verkkolehteen tunnistusta varten valokuvia. Osaako joku rajantakaisen Kaustajärven ajoista kertoa tarinaa oheiseen kuvaan? Aili-tätini (s. 1932 Kuosmanen) kertoo kuvasta: kuva otettu istutussavotalta Kaustajärvellä ennen lopullisen rauhan solmimista, tarkkaa vuotta Aili-tätini ei muista. Kuvassa ovat Aili-tätini mukaan: edessä vasemmalla lapion varresta kiinnipitävänä lettipäinen Aili-tätini, edessä keskellä Olavi Törrönen, kuvan oikeassa laidassa kyykyssä
Pohjois-Karjala – sininen kaihon maa Yksinäisyyttä – kaihoa – läheisyyttä Kaihon maa, musiikki-cd, Laulajat: Kai Hyttinen & Teija Tammikumpu, sanoitukset: Markku Pölönen& Kai Hyttinen, sävellykset ja sovitukset: Kai Hyttinen, Turenki Records Oy & Vihreä Viikuna Oy 2014 Sanoittaja Markku Pölönen luonnehtii: ”Kaihossa on saman verran kaipuuta kuin murjotusta turjotuksessa. Kuju kertoi mummonsa useammin kuin kerran,
Heivaan täältä Joensuun laitakaupungilta. Viimepäivien yöpakkaset ovat jo jäädyttäneet kantavan jääpeitteen rauhallisille vesille, missä ei ole virtauksia eikä suuria selkävesiä. Suorastaan yllätyin kun koputtelin tukkikeksillä koereikää ei meinannyt päästä läpi. Jäätä oli jo 8,5 cm mittasi oikein mitalla. Kairahan se piti käydä rannalta ja pilkkivehkeet myös kun kerta olivat siinä saunavarastossa. Ja eiku onkimaan. Eikä
Surut ja murheet eivät tule pienemmiksi, vaikka niiden ja itsemme välillä olisi tuhansia kilometrejä. Myötätuntomme joutuu helposti harhateille välimatkojen pidentyessä, emmekä kuule niiden hätähuutoja, jotka ovat näköpiirin ja kuulomatkan ulkopuolella. Meidän ei pidä rauhoittaa omaatuntoamme vain säälin huokailuilla eikä saada mielenrauhaa ennen kuin olemme vastanneet näihin SOS-merkkeihin. Meidän on tajuttava, että jokaisen kärsivän olennon hätä
Iltojen pimetessä huomasimme, että niin Kaustalla kuin kaupungissakin yhden jos toisenkin valaisimen lamppu oli kesän mittaan simahtanut ja mitäpä sitä uutta valoisaan aikaan hankkimaan. Nyt talviaikaan siirryttäessä niitä oli kuitenkin hankittava ja siinäpä sitä samalla voisi ostaa mökin keittiönurkkaukseen yhden uuden seinään kiinnitettävän lisävalaisimenkin. Mökillä olin miettinyt pitäisikö palaneet lamput irroittaa malliksi, mutta eiköhän nuo
Korvien soiminen eli tinnitus lienee jokaiselle ihmiselle tuttu ilmiö. Silloin kun se kestää korkeintaan joitakin minuutteja tai kymmeniä minuutteja siitä ei pääse tulemaan ongelmaa. Jatkuvasta korvien soimisesta kärsii Suomessa noin 15% ihmisistä ja heistä noin 7% tinnitus on häiritsevää ja 1-2% meistä tinnitus vaikeuttaa jokapäiväistä elämää monella tavalla. Pahimmillaan tinnitus invalidisoi ihmisen työkyvyttömäksi. Tinnitus ei
Laulukuoro Roosien juhlakonsertti on huomenna lauantaina 25.10.2014 klo 16.00 Kemien seurakuntatalolla. Laulujen säveltäjinä mm. Pekka Simojoki, Jaakko Löytty, Lasse Heikkilä, J-P Mattila ja Esko Kauppinen. Jälkikommentit kuullaan sitten perään kahvikupin ääressä.
Erälukemisto miehen iässä (62v.) Madeapajilta hirvimetsälle Eränkävijä 2014-2015, toim. Mauri ja Jussi Soikkanen, Otava 2014 Poika saa kellistettyä ensimmäisen metsonsa propsipinon päälle ja menee innoissaan varomattomasti saalista noutamaan. Niinpä kaveri lentää pää edellä alas ja saa läjän puita päälleen. Siitähän tulee sairaalareissu, mutta kunnon erämies kyllä pienet vastoinkäymiset kestää. Mies on saanut lemput työpaikalta, mutta
Raitti Plaratessani tässä päivänä muutamana omia arkistolaatikoitani osui käteeni kuinkas ollakaan, Värtsilä-seuran mustavalkoinen alkuperäinen raittikartan luonnos. 80-luvun alkupuolella heräsi seuramme silloisessa johtokunnassa ajatus, että mitäpäs jos saataisiin aikaiseksi kylältämme ns. raittikartta, ikään kuin muisteltavaksi menneiltä ajoilta. Silloinen varapuheenjohtajamme Matti Sallinen, puuhamies parhaasta päästä, ryhtyi innolla toimeen.Jäsenilloissa käytiin raittia läpi talo talolta, postisillasta Ilomantsin tienhaaraan. Monta
Jaana ja Olli-Pekka Sistonen konsertoivat sunnuntaina Värtsilän kirkossa. Ohjelma koostui pääosin tutuista hengellisistä lauluista ja virsistä. Konsertin alkuosan Jaana säesti uruilla ja Olli-Pekka lauloi urkuparvelta. Loppuosa esitettiin kirkon edestä Jaanan säestäessä pianolla. Merkillepantavaa tässä konsertissa oli se, ettei säestys peittänyt alleen solistin kaunista ääntä. Monissa konserteissa säestys pyrkii peittämään laulun alleen niin ettei sanoista saa
Viikkojen ajan suunnittelimme perhetuttujemme kanssa yhteistä kotiseuturetkeä. Vihdoin koitti se maanantai, jolloin saimme sovitettua heidän työkiireensä ja meidän vapaa- ajan kiireemme yhteen. Me kiipesimme Ylämyllyn huoltoasemalla heidän autoonsa, jonka nokka mieluusti kääntyi kohti kotiseutua. Annoimme kuljettajalle vapaat kädet reittivalinnan suhteen. Hän päätti ajaa Suhmuran kautta, jossa tiesi minun lapsuusmaisemia sijaitsevan. Ohitimme aikaisemmin pitkän maalaistalon, joka
Lapsuudenkodistamme meille jokaiselle jää perinnöksi murre, jota opimme siellä puhumaan. Joitakin se seuraa mukana minne tahansa elämä heitä kuljettaakin. Kauaksi kotiseudulta muutettuaan jotkut kuitenkin häpeävät omaa murrettaan. Mm. mie silloin helposti muuttuu määksi. Kun evakkopoika sanoi ”miun”, niin kysyttiin: ”Miks´sä nauvut kuin kissa?” Siihen poika vastasi: ”Määittehän työkii niin kun lampaat”. Silloin tällöin joensuulaistyttö myy
Nykyisin voi lainata monenmoista vempainta kirjastoistakin; Rantakylän kirjastossa voi käyttää jopa ompelukonetta. Olen hyvilläni, että siellä ei sellaista ollut kahdeksankymmentäluvulla. Mahdoton ajatus, että olisin joutunut opettamaan koneen käyttöä asiakkaille. Omastakin katkesi neula joka kerran kun otin koneen esiin. Vuosikymmeniin en ole ottanut. Murphyn laki Kun sähköt tekivät tuloaan Kaustan mökille yhdeksänkymmentäluvun taitteessa oli mitattava säteettäin
Tähän seuraavaan juttuuni sain kimmokkeen aamulla lukemastani Pusan Mirjan hienosta Vekarus retkestä. Sillä kirjoitus laittoi taas kerran ajattelemaan kuinka lukuisia ja hienoja retkikohteita meiltä tästä aivan ääreltämme löytyy. Toteutin kesällä parin päivän kestoisen perinnesouturetkeni. Laskin veneen vesille Mutalahden rajavartioasemalla. Olin suunnitellut reittini siten että soutaisin Mutalahdesta Ilomantsin eri vesistöjä pitkin aina Koitereen eteläpuolella sijaitsevalle Tekojärvelle
Vilhelm Valloittaja rakennutti v.1078 tienoillaThamesin joen rannalle Tower- tornilinnan ja varustukseen kuuluvan räyhäkän vallihaudan. Nykyään vallihauta on kuivillaan ja sen pohjalle tuhannet punapaitaiset vapaaehtoiset ”istuttavat” kesäkuukausina keraamisia neilikoita, jotka sitten marraskuun veteraanipäivänä huutokaupataan ja tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Näitä metallivanaisia keraamisia neilikoita on täsmälleen 888 246 kappaletta, eli yhtä monta kuin I- maailmansodassa kaatui Brittiläisen kansanyhteisön sotilaita. Näkymä penkalta vallihautaan on
Julkisuudessa minut ja vaimoni on mustamaalattu mitä erilaisin perustein. Ymmärrän sen kyllä, että minua voidaan haukkua monistakin asioista. Olenhan yli 25 vuoden ajan kantanut vastuuta Tohmajärvi-Värtsilä Lehti Oy:n / Uutisalasimen päätoimittajana ja toimitusjohtajana. Joskus tekemiseni sekä juttujemme kriittisyys on kolahtanut joihinkin ihmisiin. Tavoitteena jutuissamme meillä on aina ollut oikeamielisyys, objektiivisuus ja alueen asukkaiden etu. Sitä
Aamulenkillä kulkiessani nousin Patsolan mäelle. Lähestyin näköalapaikkaa. Kas, ovat laittaneet kalusteet jo talviteloilleen! Lähempi tarkastelu osoitti, että on tainneet äidin kullat olla asialla. Pöytä oli nurin niskoin ja toinen penkki oli jaksettu nostaa kaiteen yli alarinteeseen. Eipä ollut minusta kalusteiden takaisin panijaksi yksinäni kun kuljeskelin. Hieno näkymä oli kuitenkin raivattu kylälle päin. Olisiko sola puiden välissä voinut kuitenkin
