Pakattiin auto hotelliyötä varten Valamossa. Loppusyksyn majoitus on siellä edullista. Oli myös tarkoitus tutustua Suomen kultakauden mestareihin Valamon näyttelytilassa. Mitäs muuta kuin matkaan, kun sääkin näytti suosivan ja aamujäätä ei ollut vielä tien pinnassa.
Siikalahden joutsenbaletti
Parikkalan Siikalahdella sopi käydä syömässä eväitä heti alkumatkasta. Sielläpä oli monikymmenpäinen joutsenparvi ja pari yksilöä innostui esittämään oikein joutsenbalettia.
Lintujen pitää tankata välillä muuttomatkaa varten. Paikalliset asukkaatkin olivat tien varressa rupattelemassa, niinkuin lintutarkkailijoilla on tapana tehdä.
Käytiin luostarin hautausmaalla viemässä tervehdyksemme mm. Arkkipiispa Paavalille ja Pentti Saarikoskelle. Huomasin hautaristin, jossa luki Munkki Savva. Hänhän se meille sanoi 70 – luvulla, että turhaa ihmiset hätäilette, tehkää vain mansikkahilloa niin kuin minä teen.
Kultakauden mestarit
Luostarin tiloissa oli nähtävissä myös kuvataidetta. Suomalaiset kultakauden mestarit Simbergistä Gallen-Kallelaan ja Edelfeltistä Järnefeltiin olivat mm. esillä. Paljon oli myös nimettömiä taideaarteita ja itseltään Salvador Daliltakin oli työ muiden joukossa. Munkki tuumi myymälässä, että töitä jäi vielä puolet ripustamatta, mutta lopuista tehdään uusi näyttely.
Hotellissa
Hotelliyö oli rauhaton, kun pihaan kurvasi bussilastillinen itänaapurin väkeä. Toki uni lopulta voitti, kun innokkaat tarinaniskijät väsähtivät kahden aikoihin yöllä. Monta muistoa rikkaampina palattiin seuraavana päivänä Lappeenrantaan.
Teksti ja kuvat: Jouko Varonen
Kirjassa UGRIEN MAILLA Marianna Flinckenberg-Gluschkoff / Nikolai Garin kertovat siperian Mansien hautapaikoista ja käyttäytymisestä haudalla. Myös manseilla hauta suojataan grobulla ja hauta sijoitetaan pohjois-etelä suuntaan. Grobun päädyssä on luukku ja kun haudalle tullaan ja uhritavarat sijoitetaan haudan päätyyn pöydälle. Sen jälkeen otetaan luukku pois ja jutellaan vainajalle se mitä kerrottavaa on.
Joukon kuvissa oli yksi koristeltu grobu. Oliko sen itäisessä päädyssä luukku kuten Mansien hautagrobussa. Manseilla se on eteläpäädyssä.
Vielä ennättäisi tämän sulan maan aikaan käydä katsomassa millainen se uusi Valamo oikeasti onkaan.
Heinäveden Valamo on hieno paikka, kannattaa käydä tutustumassa! Minun mielestäni se on parhaimmillaan juuri näin myöhäissyksyllä. Siellä tulee ainakin minulle usein sellainen olo illalla, että kaikki kietoutuu mustaan pehmeään samettiin, jota koristavat kirkon tuohukset sekä tähdet taivaalla.