Vielä on kesää ja kirppistä jäljellä ☀️ Tervetuloa nauttimaan kanssamme melodisesta runokahvilasta keskiviikkona klo 18:30 alkaen Järventauksen Seurapirtin pihassa olevaan kotaan.🎶🎵 Mammu Koskelo on Rääkkyläläinen kansanmuusikko, joka esittää runokahvilassa marttojen toivomista runoista melodisia versioita. Tervetuloa kuuntelemaan ja ihastumaan!
Eilinen peitti lumella maan,tänään sitä kolata saan.Ei työpulaa mulla, antaa lumen tulla.Huomenna sulaa, sitten lumesta pulaa.Ajatukset pielessä, entisajat mielessä.Vuosi on vaihtunut, tammikuu haihtunut. Helmikuussa kynttilänpäivä,huhti ja touko, viljat jo maassa.Sade rummuttaa lypsypallia haassa,vihreä syvenee, kesää se enteilee.Hiki hatussa, aamukasteellatakukon niitossa viikatteella.Haasiot rivissä metsän reunassa.Ruvon alle sapilaat, missä lie apilaat.Kuhilaat pellolla, elokuun puolella. Syksyksi kääntyy, nurmikko
Kirjoittaja: Martti K Nyt tarkoitus kaataa on kuusipuu,koska puolet rungosta jo keloutuu.Kuka antaisi puulle kaatoluvan,voi kaatua itsestään päälle tuvan. Eikä sahakaan käyntiin lähdekään,se huoltoon on vietävä yhtenään.Siellä uusitaan sytytystulppakin,sekä kaasutin putsataan tietenkin. Kun huolletaan sahakin ajallaan,ei huolto kestä kuin hetkisen vaan.Nyt hymysuin kotimatka taitetaan,ja polttoainetta tankkiin laitetaan. Suunta on sitten jo pihamaan taa,siellä kuusikin odottaa
Pojat koulussa ennenvälitunnille mennen,päätti yhdessä ihan,kentän laidalle pihantehdä suuren lumilinnan,porukassa, rintarinnan. Keli hanketta suosi,vaikka kastuikin ”kuosi”.Lumet tippuivat puista,oli ranteissa ”ruista”.Kastui lapaset ja sukat,pipon alla myöskin tukat. Silti intoa riitti,pojat toisiaan kiitti.Katsoi opekin jo ulos:”Ompa mahtava tulos.Valtava on lumimaja,”tuumi vielä opettaja. Yöllä pohjoistuuli puhui,pöllö metsikössä huhui.Kävi pojilla nyt tuuri,linna niinkuin kivimuuriaamulla puoleensa veti,viereen piti päästä heti.
En Wärtsilää mielestäin unhoittaa voi,viel tehtaiden äänet mun korvissain soi.Kuin masuunin kuumuus, nyt rintani sai,ain sykkimään sinulle rakkautta kai. Vaan arvattu silloin ei ensinkään,et joudutaan evakkoon lähtemään.Jäi taaksemme seudut nuo syntymämaan,ja lapsuuden muistotkin sieltä mä sain. Kaipuuni Wärtsilään nään unessain,siel rakkaani kerran, kun kohdata sain.On vuodet jo vierineet eteenpäin,kun sinut mä rakkaani siellä näin. Ain
Martin mietteitä Ajattelin laittaa tekstin valmiiseen sävellykseen, Isoisän olkihattu, on aika hankala, kun on neljä vuodenaikaa = säkeistöä ja kaikissa 8 riviä. Joka rivillä on oltava 14 tavua, että soveltuu sävellykseen. Siitä vain laulamaan Kiitoksia ja hyvää syksyä Terveisin Martti Vuodenaika rakkautta Savel: Isoisän olikhattu Mä syksyn satehessa ennen yksin harhailinja aina sinun luoksesi myös
On tuas kuljettu liäniäja kuunneltu luonnon iäniä.Taivas on pilivessä harmaassa,samotessa luonnossa armaassa. Siäsket on silimissä, korvissa,välillä jopa henkitorvissa.Sillon pittää pysähtyy ja rykästä,sitten tuas liikkeelle nykästä. On kierrelty lammen rantojaihmetellen revittyjä kantoja.Tuossa risuttii on rusahtaen iännelly,kun karhu on sammalta kiännelly. Vua jos pusikossa alakkaisi rutista,suattas polovettii hetken tutista.Ja jos nalle alakas puihen takkoo kurkkia,koppauttelleisia vaikka lakkapurkkia.
Mieli halajaa lehtoon Karjalan lumoavan kehtoon Valkoinen kielonkukka aiton tunne vie mennessään viserrys suuntii laulun laajaa Karjalaa Kaikki tyyni huokuu elämää Näillä kunnailla Isiemme mailla Ole onnellinen runoilija martin staffan
Kirjoittanut Esko Tiainen (1926-1981) Kenen uurnalle vaaleissa viivasi vienet?Kenen aivoja silloin sä käytät?Yksinkertainen ihminen varmasti lienet,jos toisten vain toiveita täytät. Sitten haukut, kun kaikki on pielessä,sillä piru on mielessä.Hyvä julkkis on ehdolle pantu vain siksi,että massoilta äänet hän kerää. Usein aines on huono edustajaksi,tai pitämään purtemme perää.Älä luota raukkoihin, nahjuksiin,he tarttuvat lahjuksiin. Pian puhujain pöntössä
Aihe Otto Rummukaisen kirjasta Tehtaan tyttö Otto Rummukainen seuraa kirjassaan ”Tehtaan tyttö” muutaman nuoren Wärtsilän tehtaan työläisen elämää tehtaalla sekä talvisodan aikana evakkomatkalla. Kuinka he uurastivat tahoillaan. Sodan tultua he joutuivat evakkoon jonnekin Pohjanmaalle Nurmoon. Taisto jäi sotavangiksi ja alkoi marssi läpi korpien venäläisten saattajien tiukassa valvonnassa. Kaikilla oli nälkä eikä ruokaa ollut. Siitä on
Olin pieni tyttö vasta,kun kotonamme luovuttiin savusaunasta.Tehtiin muurit ja piiput sekä hankittiin uloslämpiävä uuni;Sitä kehitykseksi ja elintason nousuksi mökkiläiset luuli!Muistan, miten vanha savusauna oli nokisen mustaja savu meni ulos seinässä olevasta lunkusta.Kutsuivat räppänäksi luukkua tuotanokisesta ikkunalasista näkyi lehmiaitaa ja tupasvillaista suota. Uuni kunnolla kerran kun lämmitettiinsillä lämmöllä kaikki kylvettiinÄiti, isä, lapset, mummo ja muu mökin
Oliko se sukellusvene?Oliko lentsikat venäläisiä?Entäs panssarivaunut?Tuleeko lumi jouluksi?Vai sulaako entisetkin? Kuuntelen joululaulujavanhaltarahisevalta levyltä NukahdanHelga Nattintunnelmiin Olisi niin paljonpelättävääniin paljonhuolehdittavaamutta pistäntuikunposliinijoulukuusensisälleja laitan saunanlämpiämään Mutta entäs nejotka lähettävätilmaisia korttejasuulla tehtyjä jajaloillaja mukaan pistävättilillepanokortin entäs se kahta euroaperäävä miesPrisman aulassaantaisko hänelleihan vitosen mieleen hiipiihuono omatuntoolenko ansainnuteläkepäivänija säännölliseneläkkeen pitäisikö pistäärahaa lastensairaalallevalamon luostarinmyyntipöydän tuotteisiinsos-lapsikylälle,jokä lähetti hellyttävänjoulukortinja tietysti tilinsiirtokortinentä keuhkosairailleveteraaneillesyöpäsäätiölle sauna
Joulurunojen uusintoja Nykyajan joulu. 12.12.2018 Irene Peuhkurinen Äiti töistä rientää.Lasta pientä potkurissa työntää.Kaupan joulu korvissa kun soi,Kodin jouluun kovin halajoi. Pimennyt on aattoilta.Kynttiläiset loistaa rappusilta.Äiti lapset tieltään hätisteleekiivaasti näin imuriaan käsittelee. Kaupan laatikot, lämpimiksi ne sai isä,piirakoista pöytään oiva lisä.Mummo taitaa leipomisen taidon,Niissä tuntee rakkauden aidon. Sähkösauna kaksiossa lämpiää.Siellä pestään varpaat sekä pää.Sillä aikaa käykin
Tästäpä nyt alakkaa tää tarina,kun Ville ja Uatu työparinaurakoivat ennen noillasalojen suurilla savotoilla.Sarkavuatteet silloin oli muojissa,yöt vietettiin kämpän suojissa. Moottorit ei vielä mehissä pärisssyeikä konesahat kourissa tärissy.Talavet oli lumiset ja pakkaset hirveet,jätkillä pokasahat, justeerit, kirveet.Siinä sitä testattiin metsien miestä,kun vuatekerrat kastuivat lumesta ja hiestä. He stood there for a long time. Tami Joan and John
Säveleksi tälle runolle käy Hiski Salomaan ”Savonpojan Ameriikkaan tulo”. Värtsin toimituksen näkemys ============================================ Nokkas´ kun vuotaa jo norona alat eppäillä:” Oiskoon tuo KORONA.”Terkkarille lie turhoo soitella,kotikonstein vuan pärjätä koitella. Ennee uskalla et kierrellä kyliä,etkä lähestyä rakkaasi syliä.Jos meinnoot lähemmäksi kieriä,suatat ”vahingossa” lattiille vieriä. ”Pomo” unisena alakkaa jo pälistämuistutellen tuosta metrin turvavälistä.Pakko sillon on uutta paikkoo
