Kirjoittanut
Esko Tiainen (1926-1981)
Kenen uurnalle vaaleissa viivasi vienet?
Kenen aivoja silloin sä käytät?
Yksinkertainen ihminen varmasti lienet,
jos toisten vain toiveita täytät.
Sitten haukut, kun kaikki on pielessä,
sillä piru on mielessä.
Hyvä julkkis on ehdolle pantu vain siksi,
että massoilta äänet hän kerää.
Usein aines on huono edustajaksi,
tai pitämään purtemme perää.
Älä luota raukkoihin, nahjuksiin,
he tarttuvat lahjuksiin.
Pian puhujain pöntössä silmät loistaa,
sylki suuhun kun sanoja tuottaa.
Meidän puolue hetkessä ongelmat poistaa,
jos kansa vain uskoo ja luottaa.
Ja ihmisen mieli taas herkäksi sulaa,
ei tunne hän luottamuspulaa.
Vaikka puhein ei poisteta työttömyyttä,
eikä veroja alemmaks´ saada.
Ilman ääntäsi sinä myös purnaat syyttä,
kuka voi sulle huomisen taata
Mutta viivasi kun sinä jollekin annat,
siitä itsekin vastuuta kannat!
Vaaliruno on ollut aikaisemmin Värtsin sivuilla. Tässä Hilkka Partasen artikkelissa ”Runoilija kotikulmilta, koulupojat sotatiellä” on kerrottu lähemmin kyseisen runon kirjoittajasta