Kuvassa edessä lastenkodin lapsia.
Kuvan omistaa Aulis Kosonen
Aulis Kosonen
Kunnan tilan lopettaminen
Tyhjillään ollut hevostalli muutettiin lihakarjan kasvatukseen sopivaksi, porsivat emakot pidettiin vanhassa sikalassa ja porsaat kasvatettiin entisessä tallissa. Maanviljelys ja lihakarjanpito loppuivat vuoteen 1986 mennessä. Värtsilän kunnan omistaman Niiralan hovin alasajo oli alkanut.
Tilalla olleen irtaimiston huutokauppa pidettin huhtikuussa 1986. Värtsilän kunnan karjan hävittämisen ja irtaimiston huutokaupan jälkeen kunnalle jäivät maatilan pellot. Kunta neuvotteli valtion kanssa maatilan vaihtarnista valtion metsätilaan, joka sijaitsi Lempaalla. Neuvottelujen jälkeen kunta jätti osan maatilasta tonttimaaksi Niiralan hovin läheisyydestä. Kunnan omistukseen jäi hovin rakennukset ja läheisyydessa olevat rivitaloalueet.
Loput 65 hehtaaria kunta luovutti vaihtokaupalla Lermpaalla sijaitsevaan valtion metsätilaan. Kunta joutui maksamaan kaupassa välirahaa. Metsätilan saatuaan Värtsilän kunta myi paikalliselle maanviljelijälle osan maasta, joka raivasi maan pelloksi. Valtion saatua Niiralan hovin pellot, ne jaettiin paikallisille viljelijõille. Värtsilän alueella sijaitsevien viljelyspeltojen uusjako tehtiin 2010 luvulla. Viljelijoillä oli pieniä peltotilkkuja eri puolilla kuntaa. Uusjaon tarkoituksena oli yhtenäistää viljelijoiden maa-alueita suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Näin ollen Niiralan hovin entiset maat jaettiin uusille omistajille.
Vaikka Niiralan hovin tilalla toiminta loppui, jotakin on jäänyt jäljelle. Värtsilä päivät on koonnut entisiä asukkaita vuosikymmenien ajan Niiralan hovin piha-alueelle.
Samoin kesäteatteri on toiminut ansiokkaasti navetan vintillä. Navetassa on toirninut kirpputori. Nils Ludvig Arppen patsas paljastettiin 30.7.1994 silloisen kunnantalon eteen. Kuntaliitoksen 2005 jälkeen Värtsilän pitäjänyhdistys vuokrasi talon ja se on toiminut kylätalona. Kylätalossa on toiminut kahvila. Yläkerran entinen valtuustosali on ollut yhdistysten ja järjestöjen kokoontumispaikkana.
Salissa on nähtävillä rajantakaisen Värtsilän työväenyhdistyksen soittokunnan puhallinsoittimet. Nähtävillä on myös vanhoja valokuvia esittävät taulut joissa näkyy rautatehtaan rakennuksia ja Värtsilää ennen viime sotia.
Talon päädyssä oleva autotalli on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen käytössä.
Niiralan rautatieasema sai aikanaan nimensä Niiralan hovin nimestā. Sotien jālkeen matkustajajunat pysähtyivät Kaurilan asemalla, jonne Värtsilän asukkaiden oli mentävä. Rajan läheisyyteen tarvittiin uusi asema. Aluksi esitettiin asemalle Värtsilän asema nimeä, mutta se ei käynyt, koska rajan takana oli samanniminen asema. Uusi-Värtsilä ei myöskään käynyt, koska sen niminen asema oli perustettu 1940 Uuteen-Värtsilään. Uusikylä niminen asema oli käytössä Lahden lähellä. Lopulta Niirala hyväksyttiin aseman nimeksi. Minusta nimi ei ole sopiva, koska Kuopiossa oli Niirala niminen kaupunginosa. Parempi nimi olisi ollut esim. Jänisjoen asema. Jänisjokihan kulkee mutkitellen koko Värtsilän alueella ja käy myös lähellä Niiralan asemaa.
Nostalginen hieno tarina Niiralan Hovin vaiheista.
Kiitos kotiseutumies Aulis!
Miksi se Hovin vanha päärakennus piti purkaa?
No aatteleppa ite, sehän oli jo aivan vanha rakennus. Hypättiin kertaheitolla nykyaikaan, rakennettiin hieno uusi kunnan itä johtopaikka ja nopeasti. Ja silloin yritettiin rakentaa uutta kuntaa niistä sirpaleista mitä sodasta jäi. Nyt ehkä ajateltaisiin toisin. Ainakin mietittäisiin pidempään ja tehtäisiin uusia suunnitelmia ja valitettaisiin välillä. Ehkä jostain kunnan historiikista tai vanhoista digitoiduista lehdistä tietoa löytyisikin
Tunnistaako joku kuvan henkilöitä?
Minun mielestäni taiteellisten ovien saumakohdassa on Lauri (Lassi) Asikainen
Auliksen erinomaisen jutun arvoa nostaa myös se että ne ovat suurimmalta osalta Auliksen itsensä kokemia.
Huhupuheiden mukaan alkuperäinen hirsinavetta olisi ollut hieno?
Kiitetään vielä Alpoakin joka erinomaisen jutun lomaan on asetellut aiheeseen sopivia valokuvia.
Innokkaasti liityn huonolla äänelläni tähän Auliksen kertomussarjan kiitoskuoroon.
Tosi hyvää kotiseudun arvokasta arkihistoriaa, joka täten on saatu talteen ja meidän kiinnostuneiden luettavaksi.
Tämä on osaltaan Värtsiä parhaimmillaan. KIITOS!
Minusta tuo Alpoaatos on oikeassa Asikaisen Lassin suhteen, mutta itse muistelen, että Lassilla oli vanhempi naama.
Tosin muistoni hänestä liittyvät 1950-luvulle.
Muistaakseni Niiralan rautatieasema oli jonkun aikaa nimellä Värtsilä ja Värtsilää sanottiin Niiralaksi.
Kunnes nimet vaihdettiin, niinkuin ne on tänäkin päivänä.
Entisen Värtsilän kunnan asukas
Erkki A
Joo kyllä Alpo on oikeassa , isäni oli 37v tuohon aikaan, ite en muista noita aikoja
Tavattiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin.
Terkkuja Alpo serkulle.
Oven vasemmanpuoleisen ikkunan kohdalla voisi olla ukkini Viljo Hurri. Muutamassa valokuvassa meillä on kovasti samannäköinen mies.
Kimmo, olet varmaan oikeassa ukkisi suhteen. Samat kasvonpiirteet oli isässäsi .
Terveiset vain Erkki – serkkupojan perheelle Ruotsiin
Kuvassa Asikaisen Lassin vierellä oikealla, päättäväisen näköinen nainen, olisikohan hän se pääkarjakko, lypsäjien pomo, kun on kuvassa niin keskellä. Verkkolehden lukija soitteli ja arveli nimeksi Eelin Varonen, siitä Värtsilän kirkon läheltä.
Itse pähkäilen tuota työmäärää. Aulis kertoo (osa2), että pääkarjakon lisäksi apulaisia oli 2-3 ja lehmiä noin 50. Siinä tulee noin kymmenen lypsettävää jokaiselle. En tiedä miten nopeasti nämä karjakot homman hoitavat, mutta veikkaisin pari- kolme tuntia. Sitten olisi jo kiire sikojen hoitoon ja kohta iltalypsylle. Ja vasikatkin pitäisi välillä hoitaa, ja juustomaidollekin pitäisi tehdä jotain.
ps
jotkut ”maan hiljaiset” eivät kommentoi eivätkä peukuta mitään, mutta tarvittaessa soittavat ja näin kantavat kortensa kekoon. Iso kiitos verkkolehden lukijalle.