SAVOTOILLA ENNEN

Tästäpä nyt alakkaa tää tarina,
kun Ville ja Uatu työparina
urakoivat ennen noilla
salojen suurilla savotoilla.
Sarkavuatteet silloin oli muojissa,
yöt vietettiin kämpän suojissa.

Moottorit ei vielä mehissä pärisssy
eikä konesahat kourissa tärissy.
Talavet oli lumiset ja pakkaset hirveet,
jätkillä pokasahat, justeerit, kirveet.
Siinä sitä testattiin metsien miestä,
kun vuatekerrat kastuivat lumesta ja hiestä.

He stood there for a long time. Tami Joan and John desperately retreated until male enhancement they reached the other side of the door, holding two sweaty bodies tightly together. The drivers hand male enhancement bent into the shape of a cup, blocking the lights shone on the street light, male enhancer looked at male enhancer them more carefully. Suddenly, a loud noise echoed in the air. Tameron could not help but constricted a while, and John made a short, screaming scream. Behind the driver, the air in the distance was filled with bright red male enhancer and blue flame stripes instantly. Then male enhancer again is a male enhancement few roar and scream. The driver turns and looks up, just to see male enhancer male enhancer a male enhancement huge, orange-red cobweb over the city. It was a fireworks, and Tamie remembered the news read in the newspaper. It is a gift from the host and the Secretary-General of the United Nations to the male enhancer delegates attending the conference and welcomes them to this great city on Earth. male enhancer The driver turned toward the taxi again. Pat soon, he opened the door lock, slowly opened the door. 2 As usual, the informant did not leave a name. Therefore, there is no other way to pour male enhancer back into the past to understand what male enhancement the reporter said is a piece of open space. The headquarters radio said He said it was on the 37th Street near Eleventh Street. Those at male enhancement the Notification Center never figured out where the exact location of the murder was. Although it is nine oclock in the morning, it has made people sweat more male enhancer than hot. Emilia Shakes lay aside a male enhancer tall grass thatch. She is conducting a search of light – a jargon of crime scene investigators – searching for suspicious objects with an S-shaped route. Nothing at all She looked down at the intercom on the dark blue uniform shirt. Patrolman 5885 calls headquarters without any notice. Do you have any further news The dispatcher replied in a bumpy noise 5885, there is no more information about the scene of the crime at the moment, but one thing The informant male enhancement said he hoped the victim was dead. Please say it again, headquarters. The complainant said he hoped the victim was already dead. He said it would be best if so. Finished. Hopefully the victim Dead Shakes struggled across a broken barbed wire and began male enhancement searching for male enhancement another piece of open space. Still not found. She wants to leave. Just call 10-90, report that without any discovery, you can return to the Si Si area, it is her daily patrol area. Her knees hurt and she male enhancement felt as if she had been roasted on a terrible August day. She just wanted to slip to the Port Authority and get stuck with the Little Furrier there and come back to a large can of Arizona iced tea. Then, at eleven thirty – just two hours now – she was able to clear the drawers in the south section of Midtown and go to the lower town for training. But she finally male enhancement male enhancer did not do this. She can not leave this briefing without answering the phone call. As she continued to move on, she walked along the hot sidewalk through the path between the two abandoned apartments and into another covered, planted area. She slid her slender forefinger down into her flat-top hat male enhancement and scratched it with irresistible male enhancement restraints through layers of long, red hair on her head. In order to scratch more scalp, she simply faded her cap side, while crazy scratch. Sweat streaming down her forehead, itchy, so she fiercely blew a few brows. Benefits Of Volume Pills ConsumptionThese are some of the benefits that I felt after I started with the consumption of male enhancer this male enhancer amazing male enhancement pill.Increase In Semen VolumeThis was a pretty obvious change that I started noticing male enhancer from male enhancement the third week of consumption.Although I never had any male enhancement issues with my sexual health, since I needed to impress my new girlfriend, I needed something extraordinary.Stronger ErectionsI was not at all expecting this one. Anyhow, after a period of 4 weeks of consumption, male enhancer I felt that my erections started to improve.I was able to last long and was also able to control the ejaculations, this was like a superpower.Increased Testosterone LevelsI am in my mid-twenties, hence my testosterone male enhancement levels were fine. Also, I am regular with my gym, hence testosterone levels were never a problem for me.Then also, Volume Pills helped me in boosting my testosterone levels.Increased ThicknessI also noticed that while I had erections, my thickness also improved. This was due to improved blood flow during the erection.As a result, this also added another reason for the joy of consumption of Volume Pills.

Suojakypäristä vielä ei tiijjetty,
tuskin sitä piässä ois ies siijjetty.
Karvareuhka siinä virassa sai palavella,
jo syksymyöhällä ja vielä kevättalavella.
Jalossa ei liijjon ollu turvasuapasta,
vaikka kirves suatto suappaan varteen ruapasta.

Vaikka viihteellä jätkät joskus hoilotti,
silti savotat ne ylleensä hyvin ”roilotti”.
Kun ol´ tehtynä kyllin monta mottia,
suatto pomokkii jo maksoo vähän ”kottia”.
Miehet toivveikkaina ajatteli huomista,
kun ol´savotoilta jottai kottiin tuomista.

Jo uamuhämärisssä töihin piti lähteä,
vaikka taivvaalla tuikki monta tähteä.
”Karstat” keuhkoloista ensin piti rykästä,
sitten hiihtämällä palstan reunaan sykästä.
Mutta suksilta kun umpihankkeen poloki
hangen tasalle jäi vyösttäkkii vuan soloki.

Ville kookkaampana eilä männä urritti,
Uatu hiplumpana jälestä tulla purritti.
Kahlatessa kun otti kiinni ”muavarasta”,
siinä huolta sai pittee paikasta arasta.
Siantonä sillon ol´ iliman muuta:
Kuajeta ei sitten leimatonta puuta.

Jo ettäältä puun kylyestä pilikka hohti,
kun jätkät suuntas´ suurta kuusta kohti.
Aina selekä ei siitä tykänä hyvvee,
kun lapiolla piti ehtiä puun tyvvee.
Kirveellä ensin kunnon kuatolovi,
sitten justeerilla sahhuuta hyvä tovi.

Miehet vähän vielä työnttee ennätti,
kun latvus jo lumet niskaan lennätti.
Lumipuakku Villeltä hatun piästä nakkas,
lunta vielä kauluksesta sissään pakkas.
Ville puistellessaan hattuunsa lumesta ja jiästä
tuumi: ”Olpa iso puu, piti hattu ottoo piästä.”

Miehet ”tillistelivät” jo seurroovvoo puuta
samalla metkasti muikistellen suuta.
Ylyvväänä siinä seisoi vanha ikihonka,
luminen latvus niinkuin piliven lonka.
”Ompa leimmooja tehnä meille kunnon ”källin””
virkkoi Ville sylykästessään suustasa mällin.

Kun leimaton puu ol´ reilun metrin piässä,
latvaoksat lomittain ja tietennii jiässä.
Vaikka pomo viimeks´ jo pallautetta anto
piättti jätkät: ”Tehhään vielä pitempi kanto.
Eiköhän pomokkii jo naurroo hohota,
ol´ niin iso puu, jotta kanto alako kohota!”

Kuului kaukaksi pauke ja oksien rutina,
kävi miesten huulilla hiljainen mutina,
kun puusta sinkoili oksan pätkiä
jotka korkkeelta puttoili kohti jätkiä.
Eikä tuurikkaa ennee osumilta siästä,
nyt hattu lenti vuorostaan Uatun piästä.

Toinen osuma ja Uatu ottti jo lukua,
vaikka laji ei nyrkkeilylle ollutkaa sukua.
Nyt Villelle hätä: ”Herree Uatu herree,
nyt et ois kestänä ensimmäistäkkää erree.”
Uatu vähitellen tällistä kun alako virota,
alakajaisiksi meinas jos kunnolla kirota.

Vuan sittenpä ovelasti katsahti Villeen:
”Sano mitä sanot vuan tää assii on silleen,
vaikka oottii tämän työparin vetäjä
issoo kuusta suurempi ol´ tämä petäjä.
Miunnii piästä se hattu lähti ensin,
vuan kohta jo persukkeilleni lensin.”

”Se toinen patsku oli liijjan raju,
kun hetkeksi meni ihan täysin taju.
Pitkään muistan tämänpäiväisen retken,
kun ikihongan muistoks´ vietin hiljaisen hetken.
Nyt ei tässä hommassa oo ennee hohtoo,
niin julumetusti alako jomottoo ohtoo.”

”Särkyliäkettäkkii pitäs vielä ottoo,
jos repuntaskusta sattus löytymmään hottoo.
Vuan eiköhän lähetä jo rämpimmään
tuonne takasi kämpän lämpimmään.”
Par´ päivvee sai kämpillä kolohua potea,
kun sillon ei ollu vielä tätä SIUN SOTEA.

Aikannaan tuas kevät kun tuli,
metiköistä lumettii poikkeen jo suli.
Järvettii vappautuivat talaven jäistä,
karvareuhkat lähtivät miesten päistä.
Jokivarsilla nyt vilikahteli vilsoja,
uittoväyliä ol´ erinnäissii kilsoja.

Jätkät purkkaissaan pahimpia sumia,
äkäpäissään jo puhelivat rumia.

Vuan kun virrassa soljui se paksumpi tukki,
uittomiesten mielissä jo huumori kukki.
Tuli totteemus sillon niin kun yhestä suusta:
TAITTAA PERRÄISIN OLLA TIETYN TYÖPARIN PUUSTA!

Tähän tämä tarina nyt loppuu,
kun ei uitollekkaa oo ennee hoppuu.

Martti Lipponen
VÄRTSILÄ

Share

6 comments for “SAVOTOILLA ENNEN

  1. Elämänmakuinen runo eli tarina arjen sankareista
    Tykkäsin👍
    Oli niin hyvin kirjoitettu että lukijan paita kastui ja
    Pihkan tuoksu tuli nenään.

  2. Mie tykkäsin ihan liikaa:-)

  3. Hui olokoon, ihan oli piettävä piposta kiinni lukiessa, kun rupesi menemään niin jännäksi. Tukkisavotassa en ole ikinä ollut, mutta ropsi- ja halkosavotassakin oppi tietämään, että lumia ei kannata ainakaan tahallaan päähänsä pudottaa. Laho oksakin antaa riittävän kovan tällin ylhäältä pudotessaan. Onneksi enempää kokemusta ei ole. Omasta ison puun kaatamisesta kerroin Värtsissä “Ensimmäinen savottani”

    Kyllä on mukaansa tempaavaa kerrontaa nämä Martin runot. Mietin tässä, että onko tämä runotyyli “kronikkaa”

    Värtsilässä oli aikoinaan kronikoistaan tunnettu Janne Piiroinen Selkäkylältä. Hän luki juhlissa tai muissa tilaisuuksissa tekemiään runoja. Niitä sanottiin kronikoiksi.

    Kiitos Martti !

    Ps
    Lisäsin Verkkolammen savottakämpän kuvan Värtsin arkistosta.

  4. Olipa värikästä tekstiä Martin kynästä. Tykkäsin.

  5. Kiitos Martti ! Sinulla on sana hallinnassa kun tulee näin sujuvaa tekstiä murteella kirjoitettuna. Mainitsit työasuksi
    sarkavuateet. Sellaiset oli minullakin kun olin kansalaiskoulusta päästyä Jumpurassa yhden talven savotalla. Menimme palstalle Tervavaarasta hiihtäen ja tulomatkalla Arvi-setä monesti tuumasi ” mikä poikia sipsuttaa kun ei oikein hiihto suju”. Todellisesti kysymyksessä oli väsymys minulla ja veli Pertillä. Arvi-setä oli silloin vielä kovassa kunnossa.
    Monesti ne sarkavuateet jäätyivät tulomatkalla ja se hidasti hiihtoa. Nykyaikana ei tarvitse hiihtää enää palstalle näin
    pitkiä matkoja vaan mennään autopelillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *