Hyvänen aika!- komedia esitys perutaan
Joudumme perumaan Hyvänen aika!- komedia esityksen. Järjestämme esityksen mahdollisesti myöhemmin. Värtsilän Pitäjäyhdistys
Joudumme perumaan Hyvänen aika!- komedia esityksen. Järjestämme esityksen mahdollisesti myöhemmin. Värtsilän Pitäjäyhdistys
Henry Räsäsen esittämä ”HYVÄNEN AIKA! -komedia vierailee Värtsilän Joki-hotellissa tiistaina 17.3. klo 19.00. Liput 5€ (sis. kahvin) Riehakas monologi kertoo tragikoomista elämää eläneen kiertue-esiintyjän taiteilijajuhlasta. Paljastuksia täynnä olevan juhlaillan seremoniamestarina toimii taiteilijan autokuski, joka on neljännesvuosisadan kestäneen keikkailun aikana nähnyt ja kokenut kaiken. Tunnin kestävän monologin on ohjannut Juhani Joensuu ja se on tekijäkaksikon yhdessä
Jouluna 2019 Vaikk on joulu joutumassa, juhla suurin saapumassa ei oo haittaa hankiloista eikä niityn nietoksista Vesi lilluu vainiolla, märkäkeli mäen päällä Kuurot katoilla ropisee, räntä ränneistä valuvi Eipä joulu säistä piittaa eikä keliä kysele, joutuu aina ajallansa saapuu vaikka ilman lunta Ihmismielet silloin täyttää tuo rauhan valtakunta Olo on niin lämmin, hellä Oikein jouluista
Leningrad, Leningrad.. Semmoista lystiä, kun oli neuvostoaikaan, ei ole ollutkaan pitkään aikaan. Muistatteko tytöt, miten usein lähdettiin Lenskiin amatöörien kielitenttiin? Ekat reissut kiltisti bussissa istuttiin nähtävyydet määrätyt katsottiin. Vaan entäs kun tavoille opittiin, monenlaista muutakin koettiin. Menomatkalla jo bussissa päätettiin, että toistenkin toilailuilta silmät ja korvat suljettiin. Moni asia oli sisäpiiritietoa. jälkeenpäin niitä ei ollut
Äiti töistä rientää. Lasta pientä potkurissa työntää. Kaupan joulu korvissa kun soi, Kodin jouluun kovin halajoi. Pimennyt on aattoilta. Kynttiläiset loistaa rappusilta. Äiti lapset tieltään hätistelee kiivaasti näin imuriaan käsittelee. Kaupan laatikot, lämpimiksi ne sai isä, piirakoista pöytään oiva lisä. Mummo taitaa leipomisen taidon, Niissä tuntee rakkauden aidon. Sähkösauna kaksiossa lämpiää. Siellä pestään varpaat sekä
Meni nuoresta asti lujaa tuli kuluttua monta kujaa. Liikkeitä meni kaksi aivan huomaamatta koskaan kuitenkaan en ollut rajatta. Elämä jatkui samaan malliin viina oli rakkahin Reissun teimme Tukholmaan sielläkin aloimme vaan juomaan. Sitten yllättäen haima multa petti se lopulta viinan käytön lopetti Aloin pikkuhiljaa liikkumaan kesäisin lenkin jälkeen rannalle aurinkoa ottamaan. Sitten sain yllättäen naisen
No minkäs teet kun olet syntynyt väärille raiteille Kun löydät jonkun pelästyn ja haluan omille raiteille. Väärillä raiteilla kulkeminen on yhtä juhlaa ja morkkista Aina haluaa unohtaa eilisen kun elämä antaa muistutuksen. Olen koettanut löytää oikeat raiteet saada elämä normaaliksi eivät ole riittäneet sisäiset kaiteet kaikki on aina hajonnut pirstaleiksi. Nyt vanhana katson elämääni olisi
Voi helvetti nämä yksinäiset illat voi saatana myös yksinäiset viikonloput Voi perkele kun kukaan ei käy tai soita. Kuitenkin pitäisi jaksaa ja olla pirteä ja iloinen. Moni kokee tämän saman mulla on tuttuja ja kavereita riittämiin mutta ystävät puuttuvat elämästäni! VAVA Tästä päivästä lähtien minun pitää unohtaa mennyt arvostaa nykyistä odottaa ilolla tulevaa! Minä Luulen
Ilo kuplii sisälläni. Mikään ei ole muuttunut. Kaikki on ennallaan. Mutta aurinko paistaa ja ilo kuplii sisälläni. Ystävälläni on vaikeaa, se kouraisee syvältä. Pinnalla kuitenkin ilo, kun aurinko paistaa. Joskus päivä menee pilveen ja myrskyää. Silloin on taisteltava -vanhankin ihmisen. Mutta tänään paistaa aurinko, ja ilo kuplii, kuplii…
Mä muistan sen lempeän laakson, ainiaan muistan sen, miss’ istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesänen päivä, sunnuntaipäivä tyyni. Me varjossa valkean tuomen istuimme ruohistoss’, ja allamme kimmelsi järvi paisteessa auringon, ja loiskelit Ahtolan immet kultasell’ santarannall’. Sen toisella rannalla seisoi temppeli korkea, siell’ kuulimme virsien veisun ihanast’ huokaavan, ja viimein, kuin jumalten
Tuli tuosta mieleheni ajatus jo aikamoinen: Elon päivät ehtymässä, olla taidan tieni päässä. Ystäviä ympäriltä manan mennyt on majoille, happanevat haudoissansa muhivat he mullaks, maaksi. Ovat kaikki mielessäni kuten entisaikoinamme. Silti kanssakulkijoina ystävät ylenkyläiset. Moni taiten tartatteli. Asioita aikalailla tämän maailman menossa paremmaksi pähkäilimme. Yksi on ylitse muiden alla oman kurkihirren pirtin pienen permannolla. ”Hyvä
Kottarainen tankkaa elämä on rankkaa pihlajassa lasti sillä pääsee etelään asti. Joutsenella hätä onko jyvä mätä pitäis kupu täyttää hyvältä pelto näyttää Jouko Varonen
Maailma muuttuu aika rientää lasketellaan pilkitään juhlitaan perinteet romukoppaan globaalia niin globaalia Runoilija Martin Staffan
Aika on ottaa pääsiäinen vastaan rituaaleja monenlaisia ruohon kasvatus munien maalaus perinteinen lammas ruokapöytään ja mämmi jälkiruokana ulkoilu koko perheen voimin Yhdessä oloa läheisten kanssa Runoilija Martin Staffan
kaupungilla jouluvalot kauppakeskus ilotulittaa uutisissa hävittäjä, alasammuttu tulee alas kuin raketti niitä on Prisman aulassa tummia miehiä jotka kaihtavat katsetta niillä on tilipäivä pakolaisia ja ties mitä muita kotioloihin kyllästyneitä kiertelen kauppakeskuksessa kynttilänmyyjä nappaa kuusikymppiä tyttären koristekynttilästä barbie nuken saa seitsemällätoista leluale 30% lakko uhkaa joulupostia tai olisiko niin että postin väkikin odottaa, että lakkopakote
Odotamme Joulua ja ensilunta hyvän mielen tuojaa muistan lapsuuteni rekiajelut ja tähtitikkujen heittämiset isoon kotikuuseen saunomisen, lumihagessa pyörimiset. pystykorvamme leikkisät haukahdukset yhdessä iso perheemme loi joulun ruokineen parhaat Jouluni koen sen mielessäni aina Jouluisin…….. Martti Tahvanainen
Kolin kauneimmat rinteet ja jyrkänteet, katsoo vaaroilta kaukaisuuteen. Siellä Pielisen saaret ja selkäveet, valo aaltojen leikeissä helmeilee. Puut vaarojen laella naavaiset, karulle huipulle juurtuneet. Äärelle jylhän kauneuden, käy kulkija hiljentyen. Minne päättyy polku tai kääntyy pois, mitä luvata metsien henki vois? Kolin vaarojen laelle kannan, uhrilahjani nöyränä annan. Kauniin Pielisen helmassa vaaran nään, sinne ystävän