Author name: Irene Peuhkurinen

 Elelivät talossansa ukko ja akka. Siinä he olivat asustaneet jo muutamia vuosikymmeniä. Ukko oli tullut vanhaksi ja huonokuuloiseksi ja akka vanhaksi ja huonouniseksi. Talokin oli jo iälliseksi tullut. Usein akka kulki öisin huoneissa etsien lukemista tai jotain purtavaa saadakseen karanneen unen kiinni. Pienikin häiriö karkotti unet monen tunnin päähän. Sinä syksynä tuli uusi riesa. Jostakin

(Kuvitteellinen kertomus eräältä työpaikalta) Pari velikultaa, Matti ja Mikko, olivat samassa työpaikassa. Se oli varasto, jossa pakattiin hedelmiä, milloin suurempiin, milloin pienempiin pusseihin tai laatikoihin. Työ oli kovin vaihtelevaa – aina uusi omena. Lounastauon aikaan pojat panivat viisaat päänsä yhteen pitkästymisen estämiseksi. ”Keksitäänpä jokin oikein turha ja hölmö välivaihe tähän työhön. ”Muutama päivä meni mietiskellessä.

Aamulenkillä kulkiessani nousin Patsolan mäelle. Lähestyin näköalapaikkaa. Kas, ovat laittaneet kalusteet jo talviteloilleen! Lähempi tarkastelu osoitti, että on tainneet äidin kullat olla asialla. Pöytä oli nurin niskoin ja toinen penkki oli jaksettu nostaa kaiteen yli alarinteeseen. Eipä ollut minusta kalusteiden takaisin panijaksi yksinäni kun kuljeskelin. Hieno näkymä oli kuitenkin raivattu kylälle päin. Olisiko sola puiden

Olin mökillä. Alustin juuri leipätaikinaa. Radio soi hiljaista musiikkia taustalla. Yhtäkkiä se lakkasi soimasta. Samanaikaisesti kuistilla alkoi kolista. Tuulenpuuska paiskoi retkituolit nurin ja alkoi kuljettaa niitä pitkin pihamaata. Siinä ssaivat kyytiä myös kuistille jätetyt kengät ja muu pikkutavara. Kourat taikinassa riensin ikkunaan katsomaan minne asti omaaisuutemme oli menossa. Onnekssi puuska jätti tavaramme pihalle, mutta yhtä

Kun Värtsilän metsissä kulkee, törmää tuon tuostakin mökkirähjään tai pelkkään kivijalkaan. Voi löytää kaivon paikan tai kellarin pohjan. Jossain kohdassa on kiviaitaa, jota on kyhätty pellon laitaan tai ehkä siinä on kärrytien reunustaa. Totta kai mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Pirteissä asusti yleensä perheitä, joissa oli paljon lapsia. Pienessä navetassa oli lehmä tai pari, kenties sika ja

Pojat oli komennettu pellolle lanttuja harventamaan. Eihän homma mieluista ollut, mutta jotain oli sentään luvattu palkaksi. Aamupäivä meni ahertaessa. Kun työ oli sujunut pelleilemättä ja lantut säilyneet kujeilta, saivat Mauno ja Matti palkaksi muutaman markan. Mutta ei aikaakaan, kun markat alkoivat poltella taskun pohjilla. Niin pojat päättivät lähteä ostoksille. Haettiin polkupyörät ja ohjattiin menopelit kohti

Olimme eräässä maalikylässä hoitelemassa asioitamme. Menimme asiakaspalvelua harjoittavaan liikkeeseen. Siellä oli jo ennestään keski-ikäinen rouvashenkilö. Nuori, ehkä peruskoulunsa juuri päättänyt poika, istui kassakoneen vieressä hattu silmillä ja näppäili kännykkäänsä. Olisiko liikkeenharjoittajan poika? Rouvan asia oli vielä kesken, hän odotteli jotain. Me saimme palvelua sillä välin ja poistuimme liikkeestä. Emme ennättäneet vielä automme ovea sulkea, kun