Pontikkaa

Kauniina heinäkuisena päivänä otettiin astiat lakkojen toivossa ja suunnattiin askeleet suolle. Kuljettiin ojan vartta. Tulipa vastaan kylän mies. ” Ei siellä mitään lakkoja ole. Halla on vienyt kaikki”. Jatkettiin kuitenkin matkaa. Siinähän se ojan penkalla oli se ”halla”. Korven kyyneleitten tiputtamo oli juuri ollut käynnissä. Palasimme astiat täynnä lakkoja. Ennen oli aika tavallista, että syrjäisillä seuduilla saatiin lisätienestejä myymällä pontikkaa keiton laittomuudesta huolimatta.
Niin tehtiin myös Mökkikylässä. Aamuisin saattoi miesväki häipyä hissun kissun omille teilleen tiluksensa peränurkille.

Oli monenlaista keittäjää. Joku osasi tehdä hyvin kaupaksi käyvää ainetta. Myös paksulompakkoiset pomomiehet olivat saaneet kielelleen tätä ainetta. Hyväveli-seurassa sitä maisteltiin. Pian oli halukkaita ostajia niin paljon, että keittäjää saattoi sanoa tehtailijaksi. Tuloja tehtailu tietysti toi köyhään talouteen. Kaupassa ehkä käytiin tavallista useammin. Lopulta päätettiin rakentaa kamari pienen pirtin jatkeeksi, olihan perhe taas lisääntymässä yhdellä jäsenellä. Vaurastuminen alkoi näkyä myös naapureille. Kateus valtasi kyläläisten mielet. Keksittiin keino, jolla tehtailija kampitettaisiin.

Eräänä päivänä posti toikin haastekirjeen käräjille. Isäntä itse tietysti avasi sen. Otsaan nousi monta huolen ryppyä. Mitenkä se perhe pärjäisi, jos hänet vaikka pantaisiin kiven sisään? Vauvakin oli tulossa. Tehtailija meni puukasalle ja alkoi ankara pilkkominen. Hiki lensi, mutta kummasti se helpotti. Samalla syntyi uusi ajatus. Tämä täytyykin esitellä emännälle.
Illalla lasten korvat oli jo Nukkumatti vienyt. Nyt oli sopiva hetki keskustella emännän kanssa. Pian osaset loksahtelivat paikoilleen. Kumpikin oli tyytyväinen suunnitelmaan.

Tuli sitten käräjöintipäivä. Emäntä tunnusti keittäneensä laitonta ainetta. ”Siinähän se kiehui hellalla missä puurokattilakin. ”Emäntä tunnettiin taitavuudestaan monissa kodin tehtävissä. Kukaan ei epäillyt, etteikö hän olisi osannut keittää myös pontikkaa. Niin vietiin emäntä vankilaan laittomista puuhista. Siellä alkoikin sitten lomapäivät. Raskailta olivat alkaneet lypsämiset ja muut työt tuntua paksun mahan kanssa. Vauva syntyi. Sekin sai hyvää hoitoa. Muille lapsille selitettiin kotona, että äiti oli mennyt vauvaa hakemaan. Totta se olikin. Pian kyläläisetkin hyväksyivät selityksen.

Ilmiantajat pyörittelivät silmiään. Mitenkä tässä näin kävi? Onnekseen käänsivät tämänkin ruman jekun!