Se oli ensimmäisen kovan pakkasyön jälkeinen aamu. Mittari oli käynyt reilusti nollan alapuolella. Maa oli kuurassa. Jäinen ruho kahisi jalan alla. Kirkas auringonpaiste tervehti kulkijaa ja häikäisi silmät. Lähtiessä oli pantu reilusti päälle, oikein kerrospukeuduttu. Ensin villaa alle, sitten tuulipuku ja sen päälle vielä vanha toppapupuvun resu. Lapaset piti vetää hanskojen päälle. Tässä varustuksessa lähti […]
Kesä on taas mennyt hurjaa vauhtia harrastuksen parissa. Toiset maalaavat tauluja, jotkut urheilevat, onhan näitä erilaisia tekemisiä. Eikä ihmekään, kun ihmisiäkin on niin monenmoisia. Kasvien kimpussa tämäkin kesä hurahti. Ei riitä, että kasvit kasvavat. Tai oikeastaan se ei olekaan kuin yksi tavoita muitten joukossa. Kasvimaan pitää olla myös esteettinen. Rikkaruohot häiritsevät silmää niin mahdottomasti, vaikka
Kesän tuoja hävisi taistelun talvea vastaan. Vainaja on varmaan yksi räystäämme alla aiemmin pesineistä pääskyistä. Västäräkkipariskunta sen sijaan hyppeli jäillä terveen oloisina. Kuva otettu 7.5.2017. Monet valittavat, etteivät ole kuulleet teeren kukerrusta. Oikeassa ovat. Vain yksi taistelupari on näkynyt jäällä. Muina keväinä niitä on ollut kymmenittäin. Teksti ja kuva: Irene Peuhkurinen
Ukko oli innokas metsästäjä. Ei se saalis mitään, vaan se seura ja raitis ilma. Niistä metsästysretkistä tuli kuitenkin ukonkin osalle kaksi rusakkoa säilytettäväksi yhteistä ateriaa varten. Ukko suolisti ja nylki puput. Akka pani ne pakkaseen. Saa kyllä ukko itse tehdä näistä ruokaa, hänen harrastuksensahan tämä on. Sitten tuli tieto päivästä, jolloin metsästysseurue kokoontuisi riista-aterialle. Akka
Tuli tuosta mieleheni ajatus jo aikamoinen: Elon päivät ehtymässä, olla taidan tieni päässä. Ystäviä ympäriltä manan mennyt on majoille, happanevat haudoissansa muhivat he mullaks, maaksi. Ovat kaikki mielessäni kuten entisaikoinamme. Silti kanssakulkijoina ystävät ylenkyläiset. Moni taiten tartatteli. Asioita aikalailla tämän maailman menossa paremmaksi pähkäilimme. Yksi on ylitse muiden alla oman kurkihirren pirtin pienen permannolla. ”Hyvä
Olemme asustelleet viitisenkymmentä vuotta Pirtajärven rannalla. Taas tänään tuli käytyä niissä maisemissa kävelyllä. Hauska havainto oli luppo- ja naavaesiintymät kuusten oksilla. Niitä ei olekaan nähty muutamaan vuoteen. Nyt molempia esiintyi erittäin runsaasti, joten ne ikään kuin varastivat huomion. Ilma on ilmeisesti puhdistunut. Mietimme syytä moiseen. Varmaankin rautatehtaan tuotannon loppuminen Venäjän puolella on yksi syy. Joitakin vuosia sitten saattoi pilkkijän
Katsokaa tarkkaan! Arvatkaapa, mikä on mennyt tien yli! Ehkä huomenna annan oikean vastauksen, jollain palstalla.
Eräänä päivänä tuli ovestamme hauki. Se oli SUURI. Se painoireilusti päälle 3 kiloa. Kotva siinä meni hauen kokoa ihmetellessä ja pyytäjää kiitellessä mainiosta tuomisestaan. Sitten tuli aika tehdä se ruoaksi. Sopivasti lehdestä löytyi ohje hauen valmistamiseksi. Semmoista reseptiä en ollutkaan ennen kokeillut. Niinpä hauki tehtiin fileiksi ja ne työnnettiin lihamyllyyn. Aikamoinen kulhollinen haukimössöä saatiinkin. Ja
Nykyään tahtoo lompakko täyttyä tärkeistä ja vähemmän tärkeistä korteista. Sieltä löytyy kelakortti, kirjastokortti , uimahallikortti , monenmoista kanta-asiakaskorttia ja se tärkein, pankkikortti. Kun vaan aina muistaisi sen numerokoodin, että voisi tehdä ostoksia tai nostaa rahaa. Näitä numerokoodeja kun tuppaa olemaan sen seitsemää sorttia ja aivot lyö tyhjää jo ihmisten nimien muistamisessa. Kyllä ne nimet ja muutkin tulevat mieleen, mutta
Halosen perheessäkin odotettiin joulua. Tosin ei enää ollut sellaista hilpeää jännitystä niin kuin lasten ollessa pieniä. Hanna oli jo 16 ja Juhokin 13 vuotta. Äiti halusi kuitenkin kuulla perheenjäsenten mielipiteet tarjoilusta jouluna. ”Pitäisikö se kinkku hommata?” kyseli äiti. Hanna olisi tyytynyt nyhtökauraan, mutta isä ja Juho vaativat ehdottomasti kinkkua. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että voitaisiin
Tontilta kaadettiin iso koivu, jonka latva alkoi jo harsuuntua. Kylläpä olikin valtava puu! Sen kyljessä oli musta möykky. Pakurikääpä! Se otettiin heti talteen. Siitä oli kuultu, että se on oikein superfoodia. Kotona heti netin ääreen tutkimaan, mitä sienestä sanotaan. Siellä pakuriuskovaiset ylistivät sen parantavia vaikutuksia monenlaisiin vaivoihin syövästä ihosairauksiin. Vitamiineja ja kivennäisaineita siinä tuntui olevan
Elettiin 1960-luvun alkupuolta. Nuori perhe oli matkalla tutustumaan paikkaan, joka ehkä olisi heidän tuleva kotiseutunsa. Oltiin jo lähempänä Niiralaa, kun huomattiin tienviitta, jossa luki Patsola. Sinnehän sitä oltiin menossa. Ensimmäinen jännityksen paikka tuli, kun piti laskeutua jyrkkää rinnettä Jänisjoen ylittävälle kapealle puusillalle. Hyvin se kävi eikä siltakaan pettänyt. Siihen aikaan navigaattorin korvasi avulias kyläläinen, jolta
Tämän niminen oli varsin tasokas viihdekonsertti Tohmajärven Kotipirtissä. Pitkästä aikaa osallistuin tähän kulttuuririentoon innokkaana kuulijana yleisön joukossa. Ihmetellä täytyy sitä taidon määrää, joka esiintyjillä oli. Henna Tahvanainen on saanut tunnustusta taidoistaan: Pohjois-Karjalan mestaruuskisoissa tuli 1. palkinto ja Kultainen Harmonikka toi 2. palkinnon vuonna 2008. Jouko Enkelnotko (lie taiteilijanimi tämäkin?) oli varsi yllätyksellinen esiintyjä. Hän pani
Keväällä oli 4 pesivää sorsapariskuntaa. Aikanaan ne toivat työnsä tulokset näytille ja poikasetkin oppivat käymään rannan asukkaiden asettamassa ruokapöydässä. Pian kuitenkin kävi kova harvennus poikasjoukoissa. Esimerkiksi 11 poikasta kutistui kesän loppuun mennessä neljäksi. Jäipä joku poikanen täysin orvoksi. Se tuli syömään sitten, kun kaikki muut olivat jo saaneet mahansa täyteen. Nyt syksymmällä on enää kovin
Kahvipöytäkeskustelussa siirryttiin muistelemaan entisiä Värtsilän asukkaita. Joku rupesi kertomaan, miten vahva mies Einari Wegelius oli. Siihen aikaan moni kävi töissä Värtsilän rautatehtaalla. Niin myös Einari Patsolan kylältä. Miesten kesken syntyi tehtaalla pientä kilpaa, kuka jaksaisi nostaa 100 kilon punnuksen maasta. Monet miehistä nostikin ottaen molempiin käsiinsä moiset painot. Helposti se kävi myös Einarilta. Lisäksi hän
Ennen juhannusta mummon piti saada eteisen matto puhtaaksi. Helppo homma! Saunassa oli lämmintä vettä ja mäntysuopaa. Harja käteen ja töihin! Enimmät saippuat saivat kyytiä saunan viemäriin, mutta loppusilaus piti tehtämän järvessä. Mummo latjasi märän maton syliin ja osittain olkapäälle. Sitten hän käveli portaat alas Ja betonilaatoitettua polkua rantaan. Viimeiset laatat olivat veden alla. Eipä arvannut
Eräänä kesänä olin tulossa kasvimaalta lapio olalla. Piti kävellä hiukan matkaa kylän raittia pitkin päästäkseen kotipihalle. Silloin huomasin kyyn ylittämässä tietä. Lapio sinkosi olaltani ja osui käärmeeseen. Kuolihan se, totta kai. Seisoin hetken kuolleen otuksen vieressä ja aloin miettiä, mitä tuli tehtyä. Käärmehän oli ilmiselvästi menossa kasvimaalle. Kuinkahan monta myyrää se olisikaan kesän aikana ennättänyt
Värtsilän poika, Ville Kivivuori, kävi pitämässä konsertinhollantilaisen Hans Loddersin kanssa. Kauniisti soi sello ja viulu Tohmajärven seurakuntasalissa. Sen akustiikka teki oikeutta soittimille. Kuultiin taattua musiikkia Bachilta ja Beethovenilta. Esitykset sujuivat soljuen, kun niitä antaumuksella esitettiin. Mutta sitten se Lutoslavski! En ollut moista säveltäjää tiennyt olleen olemassakaan. Ensivaikutelma oli, että taitaa olla aikamoinen velikulta. Olin kuulevinani musiikissa huumoria, jopa
Pyytäisin lukijoitten apua löytämäni kasvin tunnistamisessa. Irene Peuhkurinen
