Ukko kokkaa.

Ukko oli innokas metsästäjä. Ei se saalis mitään, vaan se seura ja raitis ilma.

Niistä metsästysretkistä tuli kuitenkin ukonkin osalle kaksi rusakkoa säilytettäväksi yhteistä ateriaa varten. Ukko suolisti ja nylki puput. Akka pani ne pakkaseen. Saa kyllä ukko itse tehdä näistä ruokaa, hänen harrastuksensahan tämä on.

Sitten tuli tieto päivästä, jolloin metsästysseurue kokoontuisi riista-aterialle. Akka otti jänikset hyvissä ajoin sulamaan. Eihän se ukko olisi löytänyt niitä arkusta. Olisi vain myllännyt pakasteet ihan sekaisin. Toinen rusakko olikin niin pahasti ammuttu ja verinen, että likoveden akka joutui vaihtamaan useamman kerran. Ei se ukko varmaan olisi huomannut tätä askaretta tehdä, vaan akkapa huomasi.

Jäniksen lihat piti ensin ruskistaa. Akan piti etsiä sopiva pannu. Rasva roiskui hellalle ja käry täytti keittiön ukon paistaessa. Ei varmaan huomannut laittaa liesituuletinta päälle. Akka aukaisi myös ikkunat. Sitten ukko tarvitsi suolakurkkuja. Onneksi akka oli säilönyt niitä kesällä. Niitä piti hakea kellarista. Ei se ukko niitä varmaan olisi löytänyt. Akka pani pitkävartiset saappaat jalkaansa ja lähti kahlaamaan kellarille. Ei sinne ollut polkua kukaan luonut. Hyvin olivat kurkut säilyneet. Tyytyväisenä ukko pilkkoi kurkkuja leikkuulaudan päällä. Nyt tarvittiin porkkanoita ja nekin olivat kellarissa. Oli tapahtunut informaatiokatkos ja akkaa vähän keljutti, kun porkkanat olisivat tulleet yhdellä ja samalla kahlaamisella. Perunankuorimaveitsellä kuori irtoaisi porkkanoista helposti, mutta ei ukko sellaista löytänyt. Akka oli siinäkin asiassa hyväksi avuksi.

Uuni oli pantu palamaan jo hyvissä ajoin. Ukko oli hakenut puut ja akalle jäi tehtäväksi vain tulen sytytys. Akalla olikin nyt hyvää aikaa istahtaa keittiön pöydän ääreen lukemaan lehteä. Etusivu ei vielä ollut loppuun luettu, kun piti nousta etsimään sopivia paistokulhoja. Hienon näköisiä olivatkin sitten, kun astiat olivat ruokaa täynnä.

Mutta voi sitä siivoa! Ensin piti puhdistaa hella, sitten leikkuulauta. Tiskata piti paistinpannu, epälukuisa määrä työkaluja ja kulhoja. Lattialla lojui porkkanan ja sipulin kuoria. Siivoamasta päästyään akka arveli jatkaa lehden lukua, mutta se oli pöydältä kadonnut. Näkyi olevan loppupäässä lehden luku ukon nenän alla.

Ruokailussa ukko sai kehut hyvin valmistetusta jänispaistista. Hyvää oli, tuumivat ruokailijat. Niin oli, sanoi akka.

7 comments for “Ukko kokkaa.

  1. Siulla Irene on tuo tarinan kerronta oikein hyvin hallussa, kiitos. Nuinhan se tuppovvaa mänemään:-)

  2. Rivien välistä huomasin, että ukkoahan siinä kehuttiin. Hyvä ukko tosiaan tekee hyvät ruuat ja kuittaa kehut häpeilemättä. Onneksi meitä mestareita riittää lähes joka pirttiin.

  3. On se hienoa kun ukot kokkaa. Täysi sympatia heille. Noin komea vuoka syntyi, vaikka piti liiterilläkin juosta välillä. Ja kun viimein saa syödä noin herkullista paistia niin ei sitä enää jaksa muistella kuinka paljon ukko on vaivaa nähnyt paistia kokatessaan. Tuskin ukkokaan kylläisellä mahalla jaksaa enää motkottaa maustehyllyyn piilotetusta suolapurkista.

  4. Luistavaa luettavaa!

    Maukkaat paistit on yhteistyöllä
    – tai siis ukon työllä – saatu aikaiseksi.
    *
    Tuli mieleen oma kirjoitukseni Värtsissä
    13.10.2011. Tarina on nimeltään
    Akka ukon töissä. Ei siinäkään roolien
    vaihto sujunut ilman kommelluksia.

  5. Jo ennestäänkin hyvä jänispaisti rupesi nyt näin jälkeen päin maistumaan vieläkin makeammalle!

  6. Meillä syötiin sota-aikana usein kanipaistia, ja se oli hyvää. Olisipa
    ollut mukava päästä maistelemaan sitä Penan pupupaistiakin.

  7. Samaan tapaan on meilläkin! Kalan ja metsästä tulleen lihan käsittelee isäntä loppuun saakka. Pyyhkii myös pöydän ja pesee leikkuulaudan.
    Mutta tekee myös silloin tällöin sianlihakastikkeen , taikka pyöräyttää lanttukukon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *