Tuli tuosta mieleheni
ajatus jo aikamoinen:
Elon päivät ehtymässä,
olla taidan tieni päässä.
Ystäviä ympäriltä
manan mennyt on majoille,
happanevat haudoissansa
muhivat he mullaks, maaksi.
Ovat kaikki mielessäni
kuten entisaikoinamme.
Silti kanssakulkijoina
ystävät ylenkyläiset.
Moni taiten tartatteli.
Asioita aikalailla
tämän maailman menossa
paremmaksi pähkäilimme.
Yksi on ylitse muiden
alla oman kurkihirren
pirtin pienen permannolla.
”Hyvä on akkain,” saneli,
eipä miehessä vikoa.
Syli lämmin sylkötellä,
käsi kaulalle kapaista,
vielä vierihoitoakin
unen päähän päästäksemme.
Miten päivät päällimmäiset
osaelen ollakseni,
että tiettäväks tekisin
arvon suuren antamani,
taritseisin kiitokseni
ihmisille mieluisille
eläjille ehtoisille.
ihmisille mieluisille
eläjille ehtoisille
Mikäpä meille mieluisampi
aamulla aukaista aviisi
kuin on Värtsi verkkolehti.
Runotar tarinan tuopi,
ilmiantaa ystäville
keralla kuvan sanoman,
ajatuksen aikamoisen.
Keitin kahvit kullalleni
aamupalat askartelin
kävin lehdet laatikosta
aamun aviisit avasin.
Monet tänään juhlan juuret
liputukset, liehutukset
Kalevalan kulttuurissa
suomalaisessa Sisussa
Onniakin onnitellaan
lasketellaan laskiaista.
Runomitta lie hukassa
kaikin puolin kadoksissa.
Kuitenkin on Onni myötä
tuota toivon toisillekin!
Suuresta lumipilvestä
laskiainen tuiskuttaapi
minä kylmässä kylässä
jäässä kenkä, helma hameen
käympä lämpöiseen tupahan
seinät lämpöiset suojakseni
uunilla harmaan perällä
lämmin kattila tulilla
ystävänä lämmin liemi
mulla vaivaisen varina.
en jaksa olla oikeassa
väärässä sitä vähääkään
pieni teko kelpo askel
antaa aina enemmän
vakastani varistan
sovun siemenen peltooni
katkeruuden kyyneleet
kastevedeksi valutan
katsomisen kulmaa muutan
ja värit sateenkaaren kaikki
yhtä aikaa
nähdä saan
kun idän aamu aurinkoinen
kultaa tähkän Värtsilän
taikka lännen viime säde
joen pintaa silittää
kykenetkö ihmisriepu
onnen määrää mittaamaan
ajatuksen lähimmäisen
omallasi lyttäämään 🙂