Laskiaissunnuntain sää tuskin olisi voinut komeampi olla, pakkasta oli vain jokunen aste ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Moni perhe olikin suunnannut Patsolan soramontulle Laskiaissunnuntain viettoon. Tapahtumassa näytti olleen väkeä vauvasta vaariin, vaikka enemmistönä ja äänekkäimpinä osallistujina olivat nuoret huimapäät, jotka laskivat mäkeä hurjaa vauhtia jyrkän soramontun reunalta. Laskuvälineitäkin oli monenlaisia; Stigoja, pulkkia, renkaita, lumilautoja ja erinäköisiä liukureita. Eikä jyrkkään mäkeen välttämättä tarvinnut kuin liukkaat ulkoiluhousut ja vauhdikas pyllymäki lumipesuineen oli tiedossa. Osa mäenlaskijoista valitsi laskemisen puolesta mäestä tai alempaakin, jokainen oman pelkokertoimensa mukaan. Myös toinen loivempi mäki oli valittavana rauhallisempaan menoon.
Mäenlaskun lisäksi tarjolla oli MLL: n järjestämää ja kylän hevostallin henkilöstön, van Assendelftien, järjestämää ratsastusta. Kaksi kookasta ponia oli varattu ratsastettavaksi, joko talutusratsastuksena tai kokeneemmilla asianharrastajilla itsenäisenä ratsastuksena. Töitä poneilla näytti riittäneen.
Laskiaissunnuntain kunniaksi tarjolla oli Pitäjäyhdistyksen työllistettyjen keittämää hernekeittoa leipineen ja juomineen. Värtsilän Kisan rakentaman laavun edustalla olevalla nuotiolla voi paistaa makkaraa ja samalla nuotioilla kiehui myös kunnon nokipannukahvit. Lisäksi KISA:laiset olivat tehneet herkullisia laskiaispullia kahvin kera nautittavaksi. Näillä eväillä sitten taas voikin jatkaa mäenlaskua tai tuttavien kanssa tarinointia. Pari tuntinen kului nopeasti ja metsän taakse laskevan auringon viimeisten säteiden lämmittäessä enää laskumäen yläosia, alkoi kukin laskiaisen viettäjä lähteä kotimatkalle.
Kiitos järjestelyihin osallistuneille!
[Best_Wordpress_Gallery id=”39″ gal_title=”Laskiaistapahtuma 2017″]
Teksti ja kuvat; Vuokko Väänänen
Monta kivaa kuvaa elävän tekstin höysteenä!!! Uutta Värtsilää: hevoset ja niiden päällä laskettelevat. Merja van Assendelft ja tytöt. Hienoa!!!
Voi mahoton ja mavonsilimä mitkä kemut. Harmi kun en päässyt mukaan. Olisi ollut yksi vaari enemmän. Tuskinpa Wikelin Valma olisi aavistanut unissaankaan, että hänen sorakuopallaan joskus vietetään tällaista laskettelua ja lystin pitoa. Joku ei ehkä tiedä, että minun kotini on melko lähellä tätä monttua. Siksi paikat ovat tuttuja. Penskana tässä hypittiin jänö-suksilla montun reunalta, ilman maanomistajan lupaa tietenkin. Mainitsemani Valma oli tämän maan omistaja silloin kun siitä alettiin kaivaa soraa.
Nyt kun paikka ”korkattu” niin jatkoa lienee jo suunnitteilla. Luonnollisesti laskiais tapahtumat tulevina vuosina ja Värtsilän koulun liikuntapäiviä ja ties mitä.
Kiitoksia kaikille puuhahenkilöille. Teitte arvokasta työtä !
Hyvä että julkaistaan näitä kuvia.
Minulle on iso yllätys että persmäessä on noin paljon lapsia – eikä ainoastaan vaareja ja muoreja. Vielä on toivoa.
Kyllä se monttu on ollut käytössä varsinkin laskiais riehoissa ainakin yhtä kauan, kuin urheilukenttäkin.
Se vaan pääsi välillä metsittymään, kuten kenttäkin. Kisalaisten talkootyön tuloksena se on taas, kuten ennenkin, käyttökelpoisena.
Värtsilän Kisa – ja yhteistyökumppanit – on hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea ns. kolmas sektori voi saada aikaan. Viriliä Värtsilää virilillä Tohmajärvellä.