Jorma Summanen haastattelee Lea Koukkua Värtsilä-päivillä 23.7.2022.
Värtsilässä, Patsolan koululla oli 22.7.2000 entisten oppilaiden kokoontuminen. ”Noin 50 vuotiaat tervetuloa” En muista missä koollekutsu oli julkaistu, kun Värtsi- verkkolehteä ei vielä ollut. Jossain kuitenkin kutsuttiin ”noin 50 vuotiaat” Patsolan koulua käyneet yhteiseen tapaamiseen Värtsilä-päivien aikaan Patsolan koululle. Ajattelin, että olenkohan myöhässä, kun vanhan koulun rapuilta alkoi jo pitkä jono yltäen keskelle pihaa. Opettaja
Patsolan koulu Silloin koulupoikana tuli joskus vietettyä Patsolan koululla joitakin tunteja vielä senkin jälkeen, kun toiset oppilaat olivat jo lähteneet kotiin. Sillä ajankululla oli monia nimityksiä. Aresti, laiska tai jälki-istunto. Saattoi olla muitakin nimityksiä, mutta nuo tulivat mieleen aivan miettimättä. Aresti Arestilla kai ymmärrettiin eräänlaista rangaistusta jostain. Esimerkiksi jos käytti rumia voimasanoja, veti tyttöjä letistä
Elettiin 1960-luvun alkupuolta. Nuori perhe oli matkalla tutustumaan paikkaan, joka ehkä olisi heidän tuleva kotiseutunsa. Oltiin jo lähempänä Niiralaa, kun huomattiin tienviitta, jossa luki Patsola. Sinnehän sitä oltiin menossa. Ensimmäinen jännityksen paikka tuli, kun piti laskeutua jyrkkää rinnettä Jänisjoen ylittävälle kapealle puusillalle. Hyvin se kävi eikä siltakaan pettänyt. Siihen aikaan navigaattorin korvasi avulias kyläläinen, jolta
Läksin mielessäni kulkemaan Patsolan koulutietä sellaisen koululaisen mukana, joka kulki samaa tietä kuin minäkin, mutta kauempaa… sieltä jostain Sääperin takaa. Niitä seutujahan minä en tuntenut. Meidän mielestämme siellä järven takana asui sellaista ”parempaa väkeä” ja ”isoja isäntiä” jotka eivät sano yksilehmäisille päivääkään. Tietenkin ne olivat vain luuloja ja kateellisten arveluja. Myös rajavyöhyke ja Neuvosto-Liiton läheisyys
Luokkakuva 1948-49 Kevätjuhla Patsolan koulussa 1950 Seisoimme seinän vierellä monessa rivissä. Pienimmät edessä ja isommat takana. Pulpetit oli viety pois ja tilalle tuotu muita istuimia juhlavieraita varten. Ihan etummaiseksi oli laitettu matala voimistelupenkki pienimpiä lapsia varten. Yläluokka oli koristeltu hienoksi juhlasaliksi. Maljakoissa oli koivun oksia ja keltaisia narsisseja. Koivun oksat olivat jo pienellä hiirenkorvalla. Me käytiin
Vuosi oli 1964 vähän ennen juhannusta, kun pieni perheemme pakkautui Angliaan. Olin saanut tiedon, että olin tullut valituksi Patsolan koulun opettajaksi. Ennen lopullista päätöstä paikka piti tietysti käydä katsomassa. Kartta ja – no, ei nyt sentään kompassia – mukaan ja baanalle. Ei siihen maailman aikaan mitään navigaattoreita ollut. Niinpä jouduimme muutaman kerran tienhaaroissa kysymään neuvoa.
Irene P. kyseli taannoin olisiko Patsolan koulusta vanhoja kuvia. Myös Alpoaatos ihmetteli koulun nykyisiä vanhaan rakennustyyliin sopimattomia ikkunoita. 1900-luvun alkupuolella rakennettu hirsinen koulurakennus on alkuperäisessä muodossaa ollut aikansa rakennusmuodin mukainen tyylikäs rakennus. Tuossa vanhimmassa kuvassa siinä näyttäisi olevan ulkopuolellakin vielä hirsipinta, joka myöhemmin on peitetty lautaverhouksella. Vuosikymmenten aikana rakennuksesa on tehty muutostöitä ja modernisointeja, joissa
Joissakin kommenteissa on tullut esille se, miten mukava koulu Patsolassa oli. Panenpa joitakin mieleen jääneitä muistoja luettavaksenne. Kuolurakennuksethan sijaitsivat, ja sijaitsevat vieläkin, ihanteellisella paikalla. Vanhojen koivujen ympäröimällä pihamaalla sopi juoksemaan ja telmimään. Saunarakennuksen taakse vietti loiva rinne, josta sai hyvät kyydit joko suksilla, kelkoilla tai pelkällä pepulla. Välituntiladulla sai alkuvauhdin samaisen rinteen polkua pitkin.
Kuvat ovat koulun 50-vuotisjuhlasta vuodelta 1967. Niistä välittyy juhlan arvokas tunnelma. Kuva poikakuorosta on aivan sykähdyttävä. Paikalle oli kutsuttu valokuvaaja ikuistamaan juhlia. Kouluilla järjestettiin vielä 1960-luvulla äitienpäiväjuhlia. Teuvo sai taas yhden hyvistä ideoistaan – isät mukaan juhlia järjestämään. Ei varmaan ollut vaikeaakaan innostaa miehiä osallistumaan. Askartelimme paperikukkia, joita isät juhlavieraiden saapuessa kiinnittivät äitien rintamuksiin. Miehet
Jokunen kuvamuisto Patsolan koululta. Kun talvipakkaset hellittävät ja aurinko alkaa lämmittää on koululaistenkin mukavaa nauttia auringon lämmöstä vaikka kesän hellettä ei vielä olekaan. Näyttäisi olevan melko varhainen kevät, vähän vielä luntakin pihamaalla, eikä suksiakaan ole vielä ehditty viedä kesäsäilöön. Koulun pihamaalla on todennäköisesti ollut melkoinen vesioja sillä paikalla, jossa pihan alla olivat betonitunnelissa lämpöputket rakennusten
Olen lukenut Värtsiä melkein sen syntyajoista lähtien. Vinkin sain Peuhkurisen Ireneltä. Aika usein on teksteissä ja kuvissa vilahdellut tuttuja nimiä. Kun luin Irenen viimeisimmän kirjoituksen, rakkaudentunnustuksen Värtsilälle, alkoi tuntua, että minunkin pitäisi kirjoittaa. Olinhan värtsiläläinen kahdeksan vuotta, 1964-1972. Valmistuttuani opettajaksi Hämeenlinnan seminaarista keväällä 1964 halusin nuoruuden innolla kokeilla siipiäni. Olin valmis lennähtämään minne vain. Heittäydyin
Hiihtolomat on taputeltu eteläisessä Suomessa. Värtsilän koululaisilla ne ovat vielä paremmalla puolella. 60-luvulla, jolloin olin Uudenkylän koulun eli nykyisen Värtsilän koulun oppilas, meillä oli näihin aikoihin vuoden tärkein urheilutapahtuma koulujen väliset hiihtokilpailut. Koulupiirejä oli kunnassa useita, Uusikylä, Patsola, Kaustajärvi, Kenraalinkylä ja Tervavaara. Kultakin koululta valittiin kisoihin 2-3 hiihtäjää sarjaansa. Sarjoja oli neljä, ylä-ja alaluokat tytöille
Koulumatka Sääperiltä Patsolan mäelle oli melko pitkä, 4,5 km suuntaansa. Se tehtiin 50-luvulla vähän vuodenajasta ja keleistäkin riippuen eri tavoin sekä reittejäkin vaihdellen. Harvemmin koko matka tuli kuljettua ihan yksin. Varsinkin koulusta palatessa oli joukossa samaan aikaan koulusta päässeitä saman suunnan kulkijoita, joita sitten jäi tai erosi joukosta kotiteittensä kohdalla. No ihan aina ei koulusta
