Kuolemisesta

Aloite eutanasian sallimisesta kaatui eduskunnassa.

Seurasin yli 90-vuotiaan anoppini viimeisiä hetkiä sairaalassa. Tuskat olivat kovat. Kävin pyytämässä lisää kipulääkitystä hänelle. Sitä ei annettu. Aiemmin potilas ilmeisesti oli saanut jotain voimakasta lääkitystä, mahdollisesti morfiinia. Sitä hän halusi nytkin, kun puhui piikistä. Sanottiin vain, että kipulääkettä menee jo tipan mukana. Se ei kuitenkaan näyttänyt tehoavan. Pelättiinkö, että potilas kuolee yliannostukseen ja lääkäri tai hoitaja saa syytteen kuolemantuottamuksesta? Onneksi tuskat loppuivat seuraavan yön tunteina.
Kysyn vain, miksi esim. morfiinia säästetään. Onko se niin kallista, ettei sitä tuhlata kuoleviin vanhuksiin? Kun taas kerran kuulin vastaavanlaisesta tapauksesta, jossa vanhus oli joutunut kärsimään pitemmän aikaa, sappeni kiehahti. Kuinkahan moni vanhus tälläkin hetkellä kärsii, kun kuolemaa tekevää lääkitään, ettei vain kuolisi.

Puhutaan palliatiivisesta hoidosta. Eikö sitä ole saatavana kaikille?
Eikö ne loppumetrit kuulukaan sen piiriin? Muitakin kysymyksiä on herännyt: Mitä on lääkärin etiikka? Tietysti elämän suojeleminen.Mutta onko kiduttaminen sitä? Itsekin olen yli 80. En pelkää kuolemaa, mutta lääketieteen kiduttamaksi joutumista pelkään.Hoitotahdon olen jättänyt terveyskeskukseen. En kuitenkaan luota siihen, että sitä noudatettaisiin niinkuin minä haluan.
Ihminen autetaan maailmaan. eikö olisi inhimillistä ja rakkauden teko, että häntä autettaisiin myös pois silloin,kun elämä on eletty ja HÄN ITSE HALUAA POIS.

3 comments for “Kuolemisesta

  1. En tunne sinua Irene. Kerrot asiasta joka on herkkä meille jokaiselle. Olen monen nähnyt. Silti haluan että elämä on eteenpäin menoa.

  2. Eutanasia ja hyvä saattohoito ovat kaksi eri asiaa. Toinen on avustettu kuolema eli itsemurhan muto lääkärin tekemänä. Jos etanasia sallitaan siitä tulee pian keino vapauttaa potilaspaikat seuraaville tarvitsijoille. Otan esimerkin Alzheimerin taudista se ei ole potilaalle kivulias, mutta tuhoaa hänen toimintakyvyn ja itsensä ilmaisutaidon kokonaan. Tudin jatkuessa ihmisestä tulee täysin avuton vuoteeseen sidottu. Yhteiskunnalle Alzheimerpotilaan hoitaminen tulee kaliiksi ja vie yhden hoitopaikan. Miten hänen kohdalla menetellään, ei osaa ilmaista itseään, lopetetaanko ruokkiminen ja nesteen anto, jolloin kuolema tulee ajallaan, vai laitetaanko lopetuspikki.

    Kuten Irenen ketomassa tapauksessa eivät hoitohenkilökunnta osanneet saattohoitoa, tai pelkäsivät joutuvansa syytteeseen kuoleman tuottamuksesta. Tässä olemme koulutusvajeessa. Muistanette sieltä 1990 luvun puolelta Joroisten kunnanlääkärin, joka käytti saattohoidon lääkinnällistä kivun lievitystä kuoleville potilaille. Hän sai syytteen kuolemen tuottamuksesta ja virantoimitukseta pidättämisen. Lääkärinä hän toimi inhimillisesti, eikä yrittänyt väkisin pitää ihmistä muutamia päiviä lisää elävien kirjoissa.

  3. Minulla on ollut tilaisuus seurata kahden läheisen henkilön saattohoitoa omissa kodeissaan kuolemaan saakka. Molemmissa tapauksissa kaikki tarvittava apu, kivun lievitys mukaan lukien toimivat hyvin. Apua sai pyytää mihin vuorokaudenaikaan tahansa mihin tahansa asiaan. Saattohoidon kotona voi myös lopettaa milloin tahansa, sitä varten on laitoksessa paikka varattuna.
    Tapauksia on paljon ja kaikki lienevät erilaisia, mutta näistä kahdesta tapauksesta ei jäänyt mieleen mitään negatiivista, näin sivullisen näkökulmasta katsottuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *