Pojat koulussa ennen
välitunnille mennen,
päätti yhdessä ihan,
kentän laidalle pihan
tehdä suuren lumilinnan,
porukassa, rintarinnan.
Keli hanketta suosi,
vaikka kastuikin ”kuosi”.
Lumet tippuivat puista,
oli ranteissa ”ruista”.
Kastui lapaset ja sukat,
pipon alla myöskin tukat.
Silti intoa riitti,
pojat toisiaan kiitti.
Katsoi opekin jo ulos:
”Ompa mahtava tulos.
Valtava on lumimaja,”
tuumi vielä opettaja.
Yöllä pohjoistuuli puhui,
pöllö metsikössä huhui.
Kävi pojilla nyt tuuri,
linna niinkuin kivimuuri
aamulla puoleensa veti,
viereen piti päästä heti.
Koulumuistoja mukaellen:
Se oli joulunalus aikaa,
laulutunnillakin raikaa
vanhat, tutut joululaulut,
loistaa lasten naamataulut.
Kuusijuhlan ohjelmasta
suunnitelmat tehty vasta.
Eräs pojista sen keksi:
”Linnan juhlistamiseksi
kootaan yhteen poikakuoro.”
Sitten onkin laulun vuoro.
Se kuulijoista oli ”mannaa”,
kun kuoro lauloi HOOSIANNAA!
Sanatkin he muisti hyvin,
lauluun liittyi tunne syvin.
Muut oppilaat ja opettajat
osaltaan myös juhlistavat
esityksen taputuksin.
Pojat kiittää kumarruksin.
Eipä kestä ikuisesti
ison lumilinnan pesti.
Lopulta kun kevät tuli
koko rakennelma suli.
Silti heille muistiin jäivät
onnelliset koulupäivät.
Kirj. Martti Lipponen
ent. Värtsilän kunta
Tervavaaran koulu
Onpas hyvä ja kaunis runo.
Tervavaaran koulusta ei olekaan Värtsissä paljoakaan tietoa.
Kiitos runosta Martti