Kaipuuni Wärtsilään

En Wärtsilää mielestäin unhoittaa voi,
viel tehtaiden äänet mun korvissain soi.
Kuin masuunin kuumuus, nyt rintani sai,
ain sykkimään sinulle rakkautta kai.

Vaan arvattu silloin ei ensinkään,
et joudutaan evakkoon lähtemään.
Jäi taaksemme seudut nuo syntymämaan,
ja lapsuuden muistotkin sieltä mä sain.

Kaipuuni Wärtsilään nään unessain,
siel rakkaani kerran, kun kohdata sain.
On vuodet jo vierineet eteenpäin,
kun sinut mä rakkaani siellä näin.

Ain mieltäni muistot nuo lämmittää,
ei niitä voi unhoittaa ensinkään,
kun kesäisin yhdessä kuljettiin vain,
nuo retket on säilyneet muistoissa ain.

Taas kaipuuni Wärtsilään suunnaton on,
se arvata toisten nyt on mahdoton.
En tunnetta koskaan mä mielestäin saa,
vaik mennyt on aikaakin kauan jo taa.

Kun Wärtsilän joskus nään unessain,
se nuoruuden muistot mieleen tuo ain.
Ei niitä voi aikakaan pyyhkiä pois,
ne mieleeni ainiaan jäävän vain sois.

Martti