Vekaruksella

Kotajoen Vekaruskoski.

Kotajoen Vekaruskoski.  Kuvat SP

Värtsiläisten Seuran ulkoilupäivä kauniissa Lykynlammen maastossa innoitti tutkimaan eräitä muitakin ulkoilupaikkoja ja -reittejä. Löytyihän niitä Värtsilästäkin. On Kukkolammen Luppotupa, Kangasjoen laavu ja muitakin. Sääperin venerannassakin voi käydä nokipannukahvit keittämässä. Tällä kertaa päätimme kuitenkin tutustua entisen Tuupovaaran ja nykyisin Joensuun alueella olevaan Vekarukseen, jonka sanotaan olevan yksi Joensuun hienoimmista luonnonnähtävyyksistä ja levähdyskohde Paimenpojan retkeilyureitin varrella. Mitään pitkää retkeilyreittiä emme nyt etsineet vaan paikkaa, jossa liikuntarajoitteisenakin olisi helppoa kulkea kohtuullisesti edeten. Vekaruksen palveluiden lähelle pääsee autolla ja kota-alueella voi liikkua helposti jopa rollaattorin kanssa tai pyörätuolilla. Tosi ei kovin pitkiä matkoja. Tulille kuitenkin pääsee joko nuotiopaikalle tai kotaan. Kuivia pilkkeitä on saatavilla. Vekaruskoski virtailee ihan siinä vierellä ja ympärillä kuusikkoinen metsäluonto.

Vekaruksen kota-alueen nuotiopaikalla.

Vekaruksen kota-alueen nuotiopaikalla.

Istuimme lokakuisena sunnuntain iltapäivänä nuotiopaikan tulilla parituntisen, ehkä vähän ylikin ja nautimme erämaan rauhasta ihan kahden. Vekaruskosken vastarannalla, Paimenpojan retkeilyreitillä, sillan toisella puolen, näkyi pariin kolmeen otteeseen kulkijoita, yhteensä ehkä kymmenkunta.

Vekaruskosken ylittävällä sillalla on helppo liikkua.

Vekaruskosken ylittävällä sillalla on helppo liikkua.

Siitä Vekaruksen sillan alta voisi lähettää kaarnapurren Värtsilään. Taitaisi pysähtyä Jänisjoen voimalaitoksiin. Nettitiedon mukaan Jänisjoen melontareitin voi kuitenkin aloittaa Hoilolan Korpijärveltä, matkata Öllölänjärven, Kotajoen (Vekaruksen) ja Loitimon kautta Jänisjoelle ja Värtsilään saakka.

Rantautumispaikka Vekaruksella.

Melojille on kosken niskalla rantautumispaikka.

Kota-alueelta näimme nyt vain osan Vekaruksen palveluista. Parin kilometrin luontopolku jäi kiertämättä, riippusilta ja varaustupa jäivät näkemättä.  Ehkäpä joskus toisella kertaa.

 

9 comments for “Vekaruksella

  1. Onpa lehden lukijat retkeilleet ahkerasti. Niin mekin, siitä ehkä myöhemmin.Mielenkiintoinen paikka tuo Vekarus. Huomaamme, että lähiseudullakin löytyy kauniita paikkoja tutkittaviksi ja virkistystä antamaan. Ei välttämättä tarvitse lähteä kaukomaille.

  2. Joka kerran kun huomaan tienviitan ”Vekarus”
    tulee mieleeni Suojärven piiriin kuulunut
    ”Vegarus”.

    Santeri-ukki puhui Tolvajärvellä syntyneenä
    usein Vegaruksesta. Jäi häneltä tarkentamatta mitä
    sillä loppujen lopuksi oli. Ilmeisesti hän ajoi sinnekin
    kotoaan kestikievarikyytejä tai sitten rahtia.

    Tämän Suomen puolen Vekaruksen sitä vastoin voi
    tarkistaa. Sain siihen kimmokkkeen Mirjan
    syysjutusta.

  3. Niinpä on Vekarus vielä käymättä, vaikka kyltti sinne päin on monta kertaa kutsunut. Mirjan ”kyltti” nyt suorastaan pakottaa niveliin vauhtia, kunhan ensin tulen parempaan kuntoon. Kiitos hyvästä jutusta!

  4. Jos luen tai kuulen jotain Vekaruksesta, minullekin tulee mieleeni Suojärven Vegarus.

    Se taas johtuu siitä, että Vegarus on kirjattu isäni sotilaspassiin. Se oli yksi hänen jatkosodanaikaisista taistelupaikoistaan.

  5. Suosittelen retkeilemään Vekaruksella. Siellä on kivat nuotiopaikat ja varsinkin tulvavesien aikaan kosken kuohut on huikea näky.

  6. Join kalamarkkinoilla seikkailtuani
    palaan vielä tähän Vekarus/Vegarus
    aiheeseen.

    Molemmista löytyy tietoa googlettamalla,
    paikannimien samankaltaisuus ei kuitenkaan
    selvinnyt, ainakaan pikatutkailulla.

    Venäjän puolelle jääneestä Vegaruksesta
    löytyy tietoa ainakin asiasanalla ”Suojärven
    pitäjäseura – Vegarus”. Sekin paikka on ollut
    aikoinaan luonnonkaunis retkeilykohde,
    minkä P. J. Hannikaisen pojan retkeilykertomukset
    seudulta osoittavat.

  7. Jäin nyt pyörimään tähän Vekarus/Vegarus-teemaan,
    sorry!

    Nappasin eilen kirjastosta teoksen
    Teemu Keskisarja: ”Tolvajärven jälkeen:
    Suurtaistelun ihmisten historia”.

    Kun avasin sen kotona, huomasin, että heti
    ensimmäisellä aukeamalla on kartta, jossa
    Vegarusjärvi oikealla ylhäällä…

    Sen enempätä tekstiin puuttumatta mainitsen,
    että kirjan loppupuolella on muutamia
    välähdyksiä sota-ajan Värtsilästäkin.

  8. Vekarukselle suuntasimme jutun luettuamme. Nyt on kierros kierretty , hyvä oli polku joen reunalla kulkien …. ja laavuilla puut valmiina ….Eli polku oli pidetty Jns Kaupungin toimesta kunnossa.

  9. Mukava, että olette huomioineet kirjoitukseni. Jos olisin nuorempi
    ja paremmassa kunnossa harrastaisin tämäntyyppisiä reissuja enemmänkin (tuskin olisin ulkomaillakaan kovin usein). olen nähnyt
    sitäkin puolta ihan riittävästi. Tykkään Suomen vaihtuvista vuodenajoista.
    Kiva, että sinäkin Satu olet käynyt siellä!
    Mirja Sisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *