Pottujuttu

Perunanmultauskuva

Perunanmultausta Kaustajärvellä 60-luvulla. Kuva: Leksa H

Hyvin näyttää Värtsilän väellä irtoavan asiaa niin tikusta kuin perunastakin. Tässä soppaan oma potaattini.

Vanhoja kuvia skannaillessa tuli vastaan perunanmultauskuvia 60-luvulta. Asuin silloin jo pääkaupunkiseudulla mutta kesälomalla tietysti kävin kotona Kaustajärvellä. Kesäloma lienee ollut kuvan vuotena aikaisin, koska oli perunanmultausaika. Sitä hommaa kuvassa isän kanssa tehtiin.

Olikohan niin, että entisaikaan jokaisessa talossa oli ikiomat perunalajikkeensa samaan tapaan kuin oli oma taikinajuurikin? Muistan, että meillä oli kolmenlaisia perunoita: punaisia, valkoisia ja omena-perunoita. Viimeksimainittu oli punaposkinen valkoinen peruna, omenan kaltainen. Lapsena kuvittelimme tämän harvinaisen perunan olevan perunoista paras. Oikeat omenat kun olivat vielä harvinaisempia.

Parhailta perunat maistuivat leivinuunin arinalla tai riihen uunissa paistettuina. Ei, silloin ei ollut folioita, vaan niin perunat kuin nauriitkin paistettiin sellaisenaan, jolloin niistä ylimääräinen kosteus tietysti haihtui pois mutta maku säilyi. Ne olivat aikansa uuniperunoita, herkullisia kuortansa myöten.

Täällä Pohjanmaalla perunat ovat pottuja. Olen sanaa vähän vierastanut kun lapsuudessani pienten lasten ruuansulatuskanavan välitöntä jatketta puhuteltiin potuksi.

Leksa H

Share

6 comments for “Pottujuttu

  1. Olisikohan teidän omenapottu ollut King Edvarttia eli Kunigas Yrjöä. Sen tuntomerkit sopivat kuvaukseesi perunasta ja kyseessä on vanha lajike, jota on kasvatettu siellä täällä koko maan alueella.

  2. Mietin,miksi tämän tarinan otsikko tuntui
    niin tutulta. Sitten muistin, että olen
    kirjoittanut jutun “Potut pottuina”, mutta
    se jäikin sitten pöytälaatikkoon.

    Virkistävää lueskella tarinoita Kaustan
    eri kulmilta ja katsella perinnemaisemia.
    Nämäkin näkymät ovat nipin napin Värtsilän,
    nykyisin Tohmajärven puolelta.

  3. Kyllä on Lexalla hienoja kuvia arkistossa.

    Tuo isäsi kuva,jossa hän pitää tupakkia etusormen ja peukalon välissä,istuu työtä tehneen miehen huiliasenossa,ranka-aita
    ja hiekkatie pientareineen taustalla.Se on pala suomalaista historiaa.Tuollaisia olivat MIEHET minun lapsuudessa.Ne kymmenet tuhannet sodankäyneet kaverit jotka nostivat Suomen.

    Kovia jätkiä!

  4. Wärtsilän mustan sadosta

    Keltaisessa sankossa on Wärtsilän mustan satoa 10 siemenmukulasta. Vihreässä sankossa Kainuun mustaa aika monesta siemenmukulasta. Penkkirivit olivat yhtä pitkiä. Wärtsilän musta tuotti kooltaan suurempia mukuloita kuin Kainuun. Kotiin palannut Wärtsilän musta odottaa ensi kesää Esko Nykanderin kellarissa, ammattilaisen hoivassa. Ainakin osa niistä saa kasvupaikakseen Arppen pihan.

    Kainuun mustaa voi jo ostaa kaupasta, luultavasti ainakin Joensuun Prismasta, kuten jo muutaman vuoden ajan. Se on oikein hyvää uuniperunaa, niinkuin Wärtsilän mustakin sitten, kun sitä saadaan enemmän kuin viime kesänä.

    Koetan käydä Kouvolassa tapaamassa Pekka Lehtoa ja pyyytää taas kourallisen Wärtsilän mustaa. Sitä jää tietysti myös Pekalle, mutta sieltä riittänee paluumuuttajiakin takaisin kotiinsa.

    Kuva: Juhani Pitkänen
    Teksti: Erkki Lintunen

  5. Minulle Leksan isän tupakkiasento palautti mieleen Holopaisen Antin. Olin äidin käskystä vienyt hänelle päiväkahvin. Hän ei ollut silloin perunapellolla, vaan ojankaivussa.

    Ryypättyään kahvin, “Satuantti” kaivoi sätkän ja alkoi imeskellä sitä. Hänellä oli mieleen jäänyt asento, samantapainen kuin tuossa kuvassa Leksan isällä, kyynärpää polven päällä.

    No, se asento ei kuitenkaan ole syy, miksi tapahtuma yhä uudestaan palaa mieleen. Antti, työväenaatteen vakaumuksellinen MIES, oli ukkini hyvä ystävä. Hän kertoi ukkini pyrkiksestä pelastaa mahdollisimman monta Värtsilän “punaista” oikeusistuimen edessä. Kolme tai neljä Antin kertoman mukaan ei ollut saanut vapautusta. Kylmä lain tulkinta voitti inhimillisen lämmön.

    Tässä yksi syy, miksi “Papit made in Värtsilässä” -kirjassa istun ukin sylissä, potaatti suvun keitossa. Wärtsilän “mustan” vaiheilta.

  6. Vielä männeenä kesänä veli Jussin kanssa laitettiin perunaa akka-ukko uatralla Kaustajärvellä. Samalla koneella tehtiin myös multaus. Viime aikoina ei ole perunan viljely oikein onnistunut,tulee ennen aikojaan rutto varsistoon ja sato jää pieneksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *