Leminrinteen rauhaa. Kuva Seppo Pusa.
Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.
(Virrestä 142:1)
Pyhäinpäivä
Leminrinteen rauhaa. Kuva Seppo Pusa.
Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.
(Virrestä 142:1)
Kuvasta tuli mieleeni Juri Derjabinin kirja Omalla Nimeellä. Siinä hän kertoo elämästään valtionpalvelijana erilaisissa tehtävissä ja monissa eri valtioissa.
Suomesta, kun hän tuli Suomeen ja päästiin jouluaattoon niin hän kävelyllään illalla katsoi hautausmaata, jota valaisivat haudoilla olevat kynttilät. Näky oli lumoava ja hän ajatteli Suomalaisilla olevan kauniin tavan kunnioittaa vainajiaan.
Onpa rauhaisa kuva, kuin suoraan
joululehden kannesta.
Tulimme juuri Utran hautausmaalta,
monta muistokynttilää oli jo sielläkin sytytetty.
Sepon ottamaan kuvaan on tallentunut eturivin ”näköalapaikalle” omien vanhempieni ja siitä heti seuraavana vasemmalle kirkkaimman valon kohdalla isovanhempieni hautakivet. Kävimme niillä tänään kirkosta tullessa; emme laittaneet kynttilöitä vaan vietimme vain pienen ohikiitävän hetken muistellen mielessämme mainittuja vainajia. Heidänkin poismenostaan on jo pitkä aika; Anni-mummo -60, Antti-pappa -66, äiti-Sirkka -83 ja isä-Reino v. -94.
Värtsilän kirkossa oli väkeä ihan mukavasti; messu oli Tohmajärven seurakunnan ainoa Jumalanpalvelus tänään. Tunnelma oli mielestäni kaikin puolin erittäin lämminhenkinen viileähköstä kirkkosalista huolimatta. Veisuu kajahti komeasti ja ehtoolliselle oli jopa pientä jonoa. Kirkkoherra Mikko Lappalaisen saarna pohjautui Vapahtajan ns. Vuorisaarnaan. Yhtenä jp:n virsistä veisattiin juuri tuo kuvatekstinäkin oleva 142.
Ajattelin jälleen tänään penkissä istuessani, kuinka tärkeä on oma kirkko!
Ennätin pyhäinpäivän messuun Värtsilän kirkon takapenkkiin alkuvirren jo alettua. Kirkkomatkaa oli siihen mennessä kertynyt 100 km, ja matkan keston olin arvioinut väärin.
Väkeä oli runsaasti ja kirkossa melkein lämmintä, ainakin penkissä istuneiden tarpeiksi. Kanttorin ja kirkkoherran äänessä taisi kuitenkin vaikuttaa liian alhainen lämpötila. Papilla ei kuitenkaan ollut rukkasia käsissä, niinkuin muinoin piti olla kovina pakkaspyhinä.
Joka tapauksessa tunnelma oli lämmin ja hoitava. Kiitos seurakunnalle!
Läppäri oli jäänyt illalla auki. Kun kävin yöpissalla, menin sitä samalla matkalla sammuttamaan. Ei saa ymmärtää väärin. Joka tapauksessa on pakko täsmentää kommenttini viimeistä kappaletta:
Tunnelma oli lämmin ja hoitava NIMENOMAAN siksi, että sain kokea Kristuksen läsnäolon leivässä ja viinissä, ja tietysti myös Sanassa, joka tarjottiin luettuna ja saarnattuna. Ehtoollisen merkitystä haluan korostaa siksi, että siinä on vähiten ihmisen – eli papin, kanttorin, suntion ja penkissä istuvan näköä.
Sakramentin salaisuuden kokemusta me kaipaamme ja sen mukana syvyytä elämäntunteeseen.
Pyhäinpäivän viettoa ei ole vielä kaupallisesti turmeltu. Melkein kaikki muut kirkolliset juhlat onkin valjastettu kuluttamisen ja kaupan myynnin edistämiseen.
Eilen olin sanan kuulossa ja pienessä palvelustehtävässä kotisiionissa. Oli hyvä olla omien joukossa.
Kalevi, kaipaan tarkennusta kommenttisi ensimmäisen kappaleen väitteeseen. Se on kova väite. Värtsilän kotisiionissani pyhäinpäivänä en kokenut, että päivä olisi ollut kaupallinen. Mutta sehän olikin kyllä pyhäinpäivä. Entä muut kirkolliset juhlat?
Ainakaan joka sunnuntain messussa kerättävää kolehtia et Raamattua lukevana voi tarkoittaa. Ks. Jaakobin kirje 2.luku,jakeet 14-17.
Toistan pyhäinpäivää ei ole kaupallistettu, vertaa jouluun.
Yksi tärkeä asia on pyhäinpäivän kirkkomatkalta unohtunut mainita. Kun astelin Värtsilän kirkkopihaan, näin, että ulkoportaiden eteen oli viritetty muovinauha. Sisälle piti mennä liikuntarajoitteisten reittiä.
Pitäjäyhdistyksen miehet olivat kunnostaneet portaita, ja porrasosan valu oli vasta kuivumassa. Tästähän Karjalainenkin raportoi samana päivänä. Mutta hyvä, että oli se nauhakin laitettu.
Myös seurakuntakodin ulkoportaat on kunnostettu. Lämmin kiitos Värtsilän Pitäjäyhditykselle! Nyt ei ole ainakaan portaissa vika, jos joku niissä nenälleen lentää.
Näyttää Karjalainenkin julkaisseen tänään pohdiskeluani kirkkojen lämmityksen ja ylläpidon aiheuttamista kustannuksista ja ongelman ratkaisujen vaihtoehdoista. Ympäristö- ja kiinteistötyön johtokunnille tarjolla erään seurakuntalaisen pureskelemaa mälliä.
Karjalaisessa Erkiltä hyvä asiallinen kirjoitus.
Karjalan Sanomissa lukemisen arvoinen juttu: Vainouhrien hautausmaa odottaa kunnostusta, 2810.2014.
Ks. Linkit sivun oikeasta reunasta!