Olemme tulossa pitämään vaimoni kanssa konserttia Värtsilään sunnuntaina 19.10.2014 klo 13.00 otsikkona ”Hengellisen musiikin iltapäiväkonsertti”. Konserttiin on vapaa pääsy joskin konserttivieraalla on mahdollisuus lahjoittaa vapaaehtoinen maksu ”papin säkkiin” kirkon ovella lähtiessään pois konsertista. Tuotto käytetään Värtsilän kirkon kunnostamiseen lyhentämättömänä. Tilaisuus on Tohmajärven seurakunnan järjestämä, mutta puuhamiehenä on myös ollut Värtsilän 2014 takoja Erkki Lintunen.
Olen (Olli-Pekka) Tohmajärvellä 1957 syntynyt mutta nykyisin Kouvolan Korialla asuva laulaja ja laulunopiskelija. Lauluopinnot on alkaneet 2006 Pohjois-Kymen musiikkiopiston avoimella osastolla missä vaimo (Jaana, syntynyt 1958 Värtsilässä) toimii musiikkileikkikoulun opettajana.
Pariskunta on vihitty 1988 Värtsilän kirkossa joten voidaan puhua pariskunnan ”kotikirkosta.”
Tilaisuudessa kuullaan noin 20 kaikille tuttua numeroa mm. Oskar Merikannon ”Oi muistatko vielä sen virren” ja Lasse Heikkilän ”Viimeiset veneet” Joukossa on myös Jaanan isän, Teuvo Tikan säveltämä Anna-Maija Raittilan runo ”Iltasiunaus”.
Olli-Pekka ja Jaana Sistonen
Tämäpä hieno asia. Nyt kansa sankoin joukoin kuulemaan. Lämmintä päälle ja pyllyn alle. Kirkkohan lienee lämmittämätön, kylmä ja kostea. Haasteellinen myös laulajille.
Alpo Rummukainen
Ei kirkko kylmä ole su 19.10.14 klo 13, silti villahousut voi varmuuden vvuoksi panna pöksyihin. Romppasen Esko lisää lauantaina lämmitystä ja seurakuntakodin puolelta ilmalämpöpumpun virta siirtyy taiteovien kautta kirkkosaliin.
Ja tärkeintähän on henkinen ilmapiiri, jonka lämpöä huokuu jo etukäteen Olli-Pekan yllä olevasta kirjoituksestakin.
Siis kirkko täyteen!
Olli-Pekan ja Jaanan musisoinnin jälkeen seuraa vuorossa joulukortin valmistuminen Värtsilän kirkon hyväksi. Tästä ja sen sponsorista kerrotaan tuonnempana. Mutta tässä vaiheessa sen verran, että nytkin asialla on henkilö, jonka juuret ovat Värtsilässä, jalat muualla, sydän täällä.
Hei, Jaana ja Olli-Pekka
Taas kerran toivoin, että matka Porista Värtsilään olisi paljon, paljon lyhyempi. Niin mielelläni istuisin sunnuntaina tutussa Värtsilän kirkossa teitä kuuntelemassa.
Oikein hyvää ja lämminhenkistä konsertti-iltapäivää.
Nyt sitten Värtsilän kirkkoon su 19.10.2014 klo 13!!!
Kiitos kun saimme käydä taas konsertoimassa tutussa kirkossa. Paljon nähtiin taas tuttuja, joitakin yli 40-vuoden takaa! Missä lie olleet seurakunnan (järjestäjän?)edustajat, sitä tässä vähän ihmettelimme.
Olli-Pekka ja Jaana Sistonen
Pikkuisen tarkennusta omaan kommentiini,olihan Erkki tietenkin seurakunnan puolesta paikalla ja kivan puheen piditkin!
Kiitos, Olli-Pekalle ja Jaanalle! Urhoollisesti lauloitte ja soititte aika viileässä kirkossamme! Jari Kainulainen kyyditsi minut Jakokoskelta osallistuen siten omalla tavallaan talkoisiin. Tunki kätensä vielä papin säkin suullekin ennenkuin meni autoonsa lämmittelemään. Niin viimeisin Värtsilän kirkkoherra!
Niinpä, missä lienevät olleet seurakunnan edustajat – suntion lisäksi? Ja niin monet, monet Värtsilän pitäjän alueella asuvat? Onneksi oli väkeä muualta Tohmajärveltä, Kiteeltä, Joensuusta, Joensuun Saarivaarasta, Liperistä ja ties mistä minulle tuntemattomat lienevätkin saapuneet.
Melkein itku pääsi, kun ovesta autettiin sisälle erästä vaivaista vanhusta, joka valitti ääneen liikkumisen aiheuttamasta kivusta. Ajattelin silloin niitä tervejalkaisia, jotka taas kerran äänestivät poissa olevilla jaloillaan. Niin, minkä puolesta äänestivät? No, Värtsilän kylmän kirkon puolesta!
Sunnuntaina 26.10.2014 klo 15 on Kemien seurakuntatalossa vaalikeskustelu, jossa voi kysellä, mitä tulevat luottamushenkilöt aikovat Värtsilän kirkolle tehdä. Onko keskustelutilaisuuden avauspuheenvuorossa uusiokäytössä diaesitys kirkkomme rapautuneista seinistä – vaan ei yhtään kuvaa ulkoikkunoista jotka oli unohdettu raolleen?
Paljastan nyt suoraan, että koko hässäkkä osaltani sai alkunsa noista dioista ja niiden saatesanoista, jotka esitettiin syksyllä 2012 Värtsilän seurakuntaKODISSA Tohmajärven seurakunnan järjestämässä KUULEMIStilaisuudessa.
Kuulin äskettäin eräästä lottoporukasta – Helsingin tienoilta. Se lottoaa, että saisi Värtsilän kirkon hyväksi voiton. Onkohan Värtsilässä vastaavaa uskoa – toivoa – rakkautta???
Mutta vieläkin: Kiitos viime sunnuntain hengellisen musiikin iltapäiväkonsertista Olli-Pekalle ja Jaanalle! Me jatkamme ja käännämme katseemme Kirkkohallitukseen ja hiippakunnan piispaan.
Ystävyydellä: En periaatteessa pidä siitä, että kysellään ihmisten poissaoloista, sillä ne ovat jokaisen oma asia ja joskus syy voi olla sellainen, että sitä ei voi julkisesti jaella. Minusta tällainen tenttailu on painostusta, vaikkakin se tapahtuu hyvän asian puolesta.
Kokemuksesta voin sanoa senkin, että seurakunnan papistolla on monesti jo sovittuja toimituksia sunnuntai-iltapäivisin, joten kaikkiin tilaisuuksiin ei voi tulla. Niin, ja kannattaisi tilaa varatessa selvästi sanoa, jos toivoo pappia/kirkkoherraa/kanttoria/diakonissaa/suntiota paikalla. Ajatuksenluku ei ole edelleenkään kirkon työtekijöidenkään erityistaito.
Tällä kertaa poikkean periaatteistani ja kerron, että olin hoitamassa virkatehtävääni Rääkkylän seurakunnassa samalla kellonlyömällä.
Markukselle. Tilaisuus oli Tohmajärven seurakunnan järjestämä tilaisuus. Menin sinne seurakuntalaisena, mutta katsoin velvollisuudeksi käyttää puheenvuoron kiittääkseni laulun ja soiton lahjoitajia.
En ole kysellyt pois jääneiden syitä, en varsinkaan naapuriseurakunnan virkatehtäviään hoitavan. Penkissä hytistessäni tuli vain mieleen mielipide terveillä jaloilla äänestävistä. Ilmaisu on kuvakieltä, mutta selvä suomea.
Saattaa olla, että Värtslän kirkon tapauksessa minulla on ajatuksenlukutaito, varsinkin kun näkee ajatusten edessä liikkuvat ilmeet.
Keskustelun jatkoksi toivon kahden aiheen yhdessä selvittämistä: 1. Kirkon perimmäisin tehtävä? Kirkon kasvatuksen tavoitteiden tutkimnen. 2. Talouden selvittäminen Värtsilässä olevien kiinteistöjen välillä, pääomat ja hoitokulut – sekä entiseltä Värtsilän seurakunnalta siirtyneen metsäomaisuuden nykytila.
Omalta osaltani kerron, että kirkkoherra Lappalaisen ilmoituksen mukaan minä en voi hoitaa Värtsiän kirkkoa koskevaa asiointia, vaan se on jokun muun tehtävä. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana jatkan niin kauan kuin jaksan ja saan olla. Unohdan työurani aikana saadun jatkokoulutuksen ja kokemuksen jumalanpalvelusteologian ja kirkon kasvatustyön teologian saroilta. Mutta Maaseudun Sivistysliiton antama työkokemus kulttuurin sektorilta kiehtoo yhä, ja Värtsilän kirkko on myös kulttuurisesti säilyttämisen arvoinen.
Kaksi vuotta Kaustajärven paikannimikylttien tienvarteen saamisen puolesta. Kaksi vuotta Wärtsilän mustan maatiaisperunan kotiin palaamisen puolesta. Kaksi vuotta Värtsilän kirkon estämiseksi kokonaan kylmilleen panemiselta. Neljäs idea on alkuvaiheessa. Saa nähdä, löytyykö myötätuulta!
Erkki: kommenttini koski juuri sitä tervejalkaisia, ehkä ymmärsin väärin. Arvostan kansalaisaktiivisuutta ja vavpaaehtoisuutta, ilman seurakuntalaisia ei ole seurakuntaa. Enkä edes kuvitellut että olisit niin ääneen sanonut, vaan ehkä purit mieltäsi tänne kommenteihin. Mutta ehä joku tervejalkainen saattoi käsittää toisin kuin tarkoitit ja saattoi pahoittaa mielensäkin. Siksi kirjoitin. Minä en pahoittanut mieltäni.
Ehkä nyt havaitaan viimeistään mikä merkitys omalla paikallislehdellä oli. Nyt ei viesti kulje. Vaikka Värtsi on hyvä niin se ei korvaa painettua ilmoituslehteä, sillä kaikilla ei ole nettiä käytössä.
Sitten vielä: kiitos Erkki, että lausuit kiitossanat esiintyjille. Seurakunta on läsnä siellä missä kaksi seurakunnan jäsentä kohtaa.
Paikallislehden puute näkyy. Sen olen huomannut. Toisaalta Karjalainenkin huomioi etukäteen buffillaan konsertin, ja myös ulkomainoksia oli aikaisempaa enemmän. Koti-Karjalassa oli buffi etukäteen. Siitäkö sitten johtui, että paikalle tuli niin paljon enemmän muualta kuin ahtaasti ottaen Värtsilästä.
Arvostan sovittelevaa tyyliäsi. Mutta jaloilla äänestämisen havainto on – vaikka se tulikin kirkon penkissä istuessani mieleen kirkkoon saapujan sairaista jaloista – se on monen muun tapauksen summa.
Olen pahoillani, että pahoitin mieltäsi. Syyttä!!! Mutta et ole ainoa, joka on nyt takiani kritikoinut minua. Olen toisaalta myös ihan oikeasta syystä niin mieleni pahoittanut.
Saattaa olla niinkin, että tarjontaa ja menovinkkejä on vireässä Värtsilässä, ettei väkeä riitä joka lähtöön. En muista, sattuivatko hirvipeijaisetkin samaan aikaan. En millään muotoa halua loukata Värtsilän Riistamiehiä. Hiljaista olisi vielä enemmän, jos heitä ei keskuudessamme kävelisi, myös kirkkoon, ainakin jotkut.
Joku kommenttejani lukeva varmasti ähisee, että se Lintunen on kiihkouskovainen eikä aivan normaali. Tämän kiistän jyrkästi. Olen tavallisen kristityn asialla ja pidän kirkon kynnystä matalalla, jos virallinen taho pitää ovea auki ja tarjoaa tilaisuuksia, erityisesti messun pari kertaa kuussa. Viime talvena niitä oli. Vaan ei joitakin kiinnostanut. Onneksi saimme kerran myös mieluisan vierailijan, talkoolaisen taipaleiden takaa.
Nyt vain on niin, että kirjat ovat Tohmajärven kunnassa ja seurakunnassa ja vakituinen asuinkiinteistö Universumin Helmessä. Tilapäinen muualla, toivon mukaan vain toistaiseksi. Kohta pääsen myös auton rattiin, Arppen raitillekin, jos sitä pidetään talvella auki. Muistelen, kuinka Assendelftin tytöt avasivat sen ratsuillaan.
Poikkean kirkolle. Käyn Laurin ja Leinon Makedonian männyillä kiittämässä Värtsilän kirkon seinien rakentajaa ja seinien sisäpuolella pidettävän messun sisällön minulle avaajaa.
Markus Kontiaisen ja koko srk:n edustajien poisjäänti yllämainitusta tilaisuudesta osoittaa erittäin suurta ylimielisyyttä. ”Seli, seli” hra kirkon mies, ei kukaan helpolla lähde 400 km:n päästä, kotiseudultaan tänä päivänä talkoisiin esim. kirkon talkookorjauksiin ilman korvausta, mutta Jaana ja Olli lähti. Olisko miettisimen paikka ?
Kysynpähän vaan.
Antti Sistonen, Markus Kontiainen on Rääkkylän kirkkoherra. Hän osallistunut Värtsilän kirkon tilaisuuksiin vapaa-aikoinaan kiitettävästi.
Markus Kontiaisella oli perusteltu ja ymmärrettävä syy olla pois
ko tilaisuudesta. Markus on kuitenkin Tohmajärven srk:n Kirkkovaltuuston puheenjohtaja,joten hän on merkittävässä asemassa päättämässä mm Värtsilän kirkkoon liittyvissä asia päätöksissä.Sensijaan toisten SRK:n jäsenten poissaolo kuvastaa
sitä asennetta, joka on ilmennyt mm tilaisuudessa syksyllä 2013,ja
Uutisalasin (kirjoittaja Mikko Lappalainen 13.11.2013.)
Useat ihmiset on pyytänyt vastausta kuinkapaljon edestä myitte
entisen ns Värtsilän SRK:N metsää ja mihin käytitte rahat.Tunnette varmasti sanan moraalinen oikeus saada vastaus. julkiseen tietoon.
Erkki L. pohdiskelee kommentissaan syitä värtsiläisten ohueen(?) läsnäoloon toissapäiväisessä konsertissa; arvuuttelussa on mm. hirvipeijaisten vaikutus.
En ole itse hirvimies, mutta Riistamiesten puheenjohtajana sekä mainituissa kekkereissä mukana olleena voin kertoa, että tapahtumat eivät menneet päällekkäin; hirvisoppaa syötiin Värtsilän koululla jo edellispäivänä lauantaina alkaen klo 12.00.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi; peijaisväkikään ei ollut tällä kertaa kovin aktiivisesti liikkeellä. Syitä voidaan arvailla aivan kuten konsertinkin kohdalla; oliko lauantai viikonpäiväksi huono valinta vai koulujen syyslomako ohjasi ihmiset reissun päälle? Myös oman paikallislehden puuttuminen nousi tässäkin arvuuttelussa merkittäväksi tekijäksi. Kesäteatterilaisten Viron matkakin ehken nipisti muutaman läsnäolijan molemmista kokoontumisista.
Niin tai näin, nykyelämä on joka tapauksessa niin hektistä että hirvittää. Kaikilla on kellot, mutta kenelläkään ei ole aikaa! Kuka jäi pois ruokapidoista tai konsertista milläkin enemmän tai vähemmän hyväksyttävällä perusteella ja kuka taas osallistui jompaan kumpaan, mahdollisesti jopa molempiin on kuitenkin joko unohduksen/tietämättömyyden tai valinnan tulos. Konsertti oli itselläkin kyllä harkinnassa, mutta toisaalta alkuviikon omien projektien valmisteluun oli helppo käyttää pyhäistä päivää. Olin kyllä ”hengessä mukana”, mielestäni on todella hyvä että Elämän Sanaa pidetään tarjolla myös musiikin keinoin!
Hyvänen aika hyvät ystävät! Olihan meitä siellä konsertissa, Tohmajärven seurakuntalaisia, kummaltakin puolelta entistä kuntarajaa. Toki myös muualta kauempaakin tulleita. Kun astuin viimeisten joukossa kirkkosaliin, huokaisin helpotuksesta ja ilosta: Näin moni on päässyt tulemaan! Nautimme kuulemastamme, olimme kiitollisia ja osoitimme sen mielestäni runsain aplodein. Sydämelliset kiitokset vielä Olli – Pekalle ja Jaanalle. Ja myös Erkille!