Aamulenkillä kulkiessani nousin Patsolan mäelle. Lähestyin näköalapaikkaa. Kas, ovat laittaneet kalusteet jo talviteloilleen! Lähempi tarkastelu osoitti, että on tainneet äidin kullat olla asialla. Pöytä oli nurin niskoin ja toinen penkki oli jaksettu nostaa kaiteen yli alarinteeseen. Eipä ollut minusta kalusteiden takaisin panijaksi yksinäni kun kuljeskelin.
Hieno näkymä oli kuitenkin raivattu kylälle päin. Olisiko sola puiden välissä voinut kuitenkin olla hiukan leveämpi? Hyvä näinkin.
Matka jatkui lenkkipolulle. Sienilautat täyttivät paikoin koko polun. Olisivatpa olleet syötäviä! Vai olivatko ne? Polulla kohtasin myös jäniksen. Se ei jäänyt kanssani juttusille.
Kiitos Irenelle realistisesta kuvauksesta kotinurkilta.
Eihän tällaiset tihutyökuvat mitenkään mieltä ylentäviä ole. Mutta näin se vain elämä menee ”kun ei ole mitään tekemistä”
Olipa hyvä, että Irene on lenkkeillyt ja raportoinut näkemisistään. Patsolan näköalapaikan pöydän ja kaksi penkkiä nikkaroi kesällä Veikko Rummukainen TALKOOTYÖNÄ – siis ilman korvausta!!! Tarvikkeet maksoi Värtsilän Kotiseutuyhdistys ry. Tohmajärven kunnan antaman avustuksen avulla.
Aukon raivasivat Hannu Kivivuori ja Erkki Lintunen talkootyönä. Rankakasa on luvattu Veikolle polttopuiksi, kun ennättää ne kuskata pois paikalta.
Kalusteiden kuvan mukainen käsittely on rikos. Se on poliisiasia. Ja jos on aiheutettu vahinkoa, se antaa aiheen vahingonkorvauksen vaatimukselle.
Jos olisin toimintakunnossa, ajelisin näköalapaikalle ja nostaisin pöydän ja penkit paikoilleen ja auttaisin Veikkoa viemään ne talveksi suojaan. JA jos tapaisin ”kakarat” paikalla ja selviäisi, että he ovat syyllisiä, menisin isää ja äitiä tapaamaan. Tällaisissa tapauksissa – alaikäisten kyseessä ollessa – vastuu on perhekeskeinen. Sitten asia on erikseen jos tihutyön on tehnyt joku luonnevikainen aikuinen.
Eräänä keväänä saman paikan kalusteet saivat myös kyytiä niin kuin nytkin. Silloin oli kai tekemisen puutteessa kaadeltu lisäksi postilaatikoita. Olipa yksi näreen latvus lentänyt ikkunan läpi kotipaikkani kamariin.
Hannu on Veikon apuna kuljettanut pöydän ja penkit talveksi suojaan ja – TURVAAN.
Voisko nyt käynnistää keskustelun tihutöiden lopettamiseksi Värtsilässä? Kodit, koulu, järjestöt, media jne. On syytä antaa sellainen yleinen ja kaikkien yksimielisesti hyväksymä mielipide, etteivät tihutyöt kerta kaikkiaan sovi rajan länsipuolelle.
Yleisen mielipiteen vaikutus on yleensä niin vahva, että tihutöiden vuoksi vähenee poliisilta töitä.
Koulukiusaamisen vähentäminen on jo alkanut. On keksitty toimenpiteitä lasten ja nuorten auttamiseksi, myös kiusaajien auttamiseksi. Miksei raitilla rällääjienkin?
Kirjoitan kolmen pojan kanssa aikuiseksi kasvamisen kokemuksen rintaäänellä. Siinä itsekin aikuisuudessa kypsyen.
Näitä aivan tarkoituksellisiakin tihutöitä tehdään.
Tässä ihan lähivuosina oli pitkin kesää ongelma Harkkolammen uimalan pihalla ja rappujen eteen ilmestyneet koiran jätös, eli paska kasat. Vaikka yleisivistykseenkin kuuluu jo ja vielä koiran kielto kyltitkin kertovat sivistyksestä, mutta joiltain sitä puuttuu ja paljon.
Samoin oli voisko sanoa, että ihan uusavuttomuuden tietämättömyydestä, vai tarkoituksellisesta ilkivallasta. Sääperin Krillikodan heti oviaukon eteen oli tyhjennetty auton tuhkakuppi. Kasakin oli niin iso, ettei se pikkuautojen pikkutuhkiksiinkaan olisi sopinut.
Silloin arvelin, että tälläisten esiintuonti olsi ollut ns. valistavaa uutisointia. Laitoin jutun kuvien kera Värtsiin, mutta en huomannut koskaan sitä, joten tulin silloin siihen tulokseen, että Värtsiin ei saa kirjoittaa, eikä laittaa muuta kuin kauniita kertomuksia ”upeita” kuvia.
Upeitä syksyn kuviahan nuo Irenen kuvat muuten onkin.
Alakuva kertoo selvästi, että asialla on vain ollut joku vanha veneilijä, joka on pöydät ja penkitkin kääntänyt talveksi kumolleen.
Kylläpä se Hemppaa nyt kaivertaa. Tästä saan kuulla varmaan loppuikäni.
Tein silloin päätöksen, että pelkästään kuva tumppiläjästä ja teksti ” Joku on tyhjentänyt tuhkakuppinsa … ” ollut ns. ”riittävä” juttukynnyksen ylittävä… Kuva oli kyllä ”upea”.
Se oikeus ja velvollisuuskin minulla Värtsin päätoimittajana on tehdä. On näitä muitakin ehdotettuja juttuja jouduttu ”hylkäämään”, eikä niistä kukaan naljaile tai yöuniaan ole menettänyt.
Ja jos ei halua lukea ”kauniita kertomuksia ”upeita” kuvia”, voi jättää sitten lukematta koko Värtsin!
Ei kuulu nyt otsikkoon mutta kylläkin ylläolevaan ”keskusteluun”. Koetaanko välttää viimeiseen asti kaikenlaista nokittelua täällä Värtsissä? Sillä kun on pitkässä juoksussa taipumus karkoittaa niin lukijat kuin kirjoittajatkin.
Värtsin hiipumista ja lopulta julkaisun loppua tuskin kukaan toivoo. Kynää käteen vaan rohkeasti, juttuaihioita riittää edelleen niin rikkaasta paikallishistoriastamme kuin nykypäivän elosta!