Ruskaretki kotiseudulle

Jänisjoen alku Loitimolla

Jänisjoen alku Loitimolla

Viikkojen ajan suunnittelimme perhetuttujemme kanssa yhteistä kotiseuturetkeä. Vihdoin koitti se maanantai, jolloin saimme sovitettua heidän työkiireensä ja meidän vapaa- ajan kiireemme yhteen. Me kiipesimme Ylämyllyn huoltoasemalla heidän autoonsa, jonka nokka mieluusti kääntyi kohti kotiseutua. Annoimme kuljettajalle vapaat kädet reittivalinnan suhteen. Hän päätti ajaa Suhmuran kautta, jossa tiesi minun lapsuusmaisemia sijaitsevan. Ohitimme aikaisemmin pitkän maalaistalon, joka oli lyhennetty ja täysin remontoitu. Komea talo. Se oli syntymäpaikkani ja kotini muutaman kuukauden ajan. Sinne katseemme hetkeksi suuntautuivat. Lakkautettu Vehkapuron- ja vielä toimiva Suhmuran koulu jäi vuorollaan oikealle puolellemme. Samoin jäi Pyhäselän hautausmaa ja Lemmenlava. Ajoimme Rekivaaralta metsätietä pitkin Kiihtelysvaaran kirkolle, josta jatkoimme Palon rallitienäkin tunnetuksi tullutta tietä tuttujemme ensimmäiseen lapsuusmaisemaan. Mäkeä ja mutkaa riitti.

Oskolankoskella pysähdyimme ensimmäisen kerran. Söimme retkeilijöille varatun pöydän ääressä eväitämme ja nautimme termospullokahvit. Kota ja tulisija paikalla oli. Sää oli koleahko ja joitakin sadekuuroja tuli. Otin muutaman valokuvan muistoksi Pikkuvihan muistomerkistä, jossa oli keihäänkärkiä kiveen upotettuina.

Pikkuvihan muistomerkki.

Pikkuvihan muistomerkki.

Liperin ja Tohmajärven miehet olivat taistelleet yksissä tuumin sellaisin asein. Järven vedenpintaa oli laskettu sielläkin. Aikomuksena oli ollut laskea Loitimoa, mutta todettu pian, ettei kannata, jos ei lasketa ensin alapuolella olevaa Melakkoa. Olimme Jänisjoen alkulähteillä.

Pikkuvihan taistelu Jänisjoki.

Oskolankosken levähdyspaikan infotaulu.

Jänisjoen alku Loitimo

Jänisjoen alku Loitimo

Oskolankosken levähdyspaikan infotaulusta.

Oskolankosken levähdyspaikan infotaulu.

Matka jatkui. Kävimme Oskolan koulun pihalla. Sitä koulua kuljettajamme oli lapsena käynyt ja sieltä oppia päähänsä ammentanut. Sitten laskeuduimme louhikkoista ja jyrkkää alamäkeä pienen talon pihaan. Siinä sijaitsi hänen lapsuuskotinsa. Sellaisessa paikassa asuivat vain selviytyjät. Teki mieli lyödä yläfemmat, mutta jätin lyömättä. Ajoimme Oskolan tietä pitkin Kutsun Riuttaan, jossa katsastimme ainakin 1800- luvulla Varosen suvulle kuuluneen päretalon. Sillan alla näkyi asuvan supikoiria. Kyydissämme ollut nainen esitti, että jos mökkiin laittaisi raidalliset räsymatot, verhot ikkunoihin ja sisustaisi vanhoilla huonekaluilla, niin mikä tunnelma syntyisikään! Minä kävin kokeilemassa, miltä tuntui nousta lammelta rinne ylös mökille ilman täysiä vesiämpäreitä. Hengästytti.

Riutan talo.

Riutta talo.

Riutasta oli vain lyhyt ajomatka Öllölään ja Pörtsämön erämaakalmistoon, jossa vallitsi entisen kaltainen rauha. Otin kuvia. Ehdimme vielä Tuupovaaran Wirsuvaaraan lounasaikaan ja söimme makoisat kaalikääryleet lisukkeineen sekä marjakeittoa jälkiruoaksi. Edullistakin ruoka oli. Matka oli enää paluuta vaille, mutta kotiseutua vielä riitti katsottavaksi. Seurasi Huosionvaaran ja Tohmajärventien kautta ajo Raatevaaraan. Sora rapisi mutkaisella tiellä. Vasemmalle jäi ryhdikäs Raatevaaran koulu, vain lapset puuttuivat. Sitä seurasi elämänkumppanin lapsuuskoti ja kuuluisien Kakkosten lapsuuskoti. Hyypiänvaaralta näkyi lisää ruskahehkuisia vaaroja silmänkantamattomiin. Vaaran alla oli minun entisen anoppilan pihapiiri. Tulimme jälleen Kiihtelysvaaran kirkolle. Yksi tie pussiin ajettu. Koko päivän ajomatkaksi kertyi yli 200 kilometriä, jonka tarkistimme Ylämyllyllä oman automme parkkipaikalla. Toinenkin tie teki pussin.

Teksti ja kuvat: Maija- Liisa

Share

9 comments for “Ruskaretki kotiseudulle

  1. Mielenkiintoista tietoa junantuomalle!

  2. Olipa kiva käydä Jänisjoen latvavesillä.Ajattelin usein keväisessä tihkusateessa,ongella ollessani että mistähän mahtaa kaikki tämä vesi tulla.

  3. ….kotiseutuni oi, sulle hiljainen
    laulu soi, kunnaitas laaksojas, unohtaa
    en voi…
    *
    Onnellinen on ihminen joka voi palata
    kotiseudulleen ilman passeja ja viisumeita.

  4. Joskus 50-luvulla sousimme Ruskeakoskelta Loitimolle poikakaverin – ja parin muun seuralaisen – kanssa. Yövyimme saareen pystytetyssä telttahotellissa ja palasimme seuraavana päivänä takaisin. On jäänyt muistojen aivoalbumiin mukavana kokemuksena. Oi, niitä aikoja, päivääkään – enkä yötäkään -vaihtaisi pois!

    Jänisjokea on eletty latvalta Värtsilän laaksoon. Jopa rajan taaksekin Terävänniemeen ja siitä Oksajokea myöten Atinpolveen saakka, kaksihankaisella veneellä. Jänisjärven pohjoisosan lahdessakin on kalastettu ja uitu 90-luvulla. Läskelän nykyisyyttä on ihmetelty sillankaiteen äärellä.

    Puolivuosisataa sitten kirjoitin pöytälaatikkoon: “Kuin surusaatto vaeltaa joki mykkä ja sanaton. Voi arkunkantajasta tuntua kuin liinan toista päätä kuollut itse kantaisi…” Nyt näen unelmia Jänisjoen tuomista mahdollisuuksista virkistää Pohjois-Karjalan elämänmenoa.

  5. Ensimmäisiä rivejä lukiessani päässäni alkoi soida Veikko Tuomen äänellä “Kotiseutuni oi, sulle kaunein lauluni soi…”

    https://www.youtube.com/watch?v=kmqL1LjmmJI

    Maija-Liisa, kiitos matkasta, jossa sokerina pohjalla rakas lapsuuteni kotikylä Raatevaara.

  6. Samat on sävelet.
    Kaksinkerroin kaunihimpi 😉

  7. Kiitokset musiikkilinkeistä!

    Muistin Raatevaarassa myös Eeron ja Lissun koulun
    lisäksi Lissun lapsuuden kodin, joka sekin uinui
    siellä Hyypiänvaaran alla. Kyllä se vaara on komea
    kaikkina vuodenaikoina. Tähän meidän saunarantaan
    näkyy selkeällä säällä Kiihtelyvaaran vaarajonot.

    Nyt menneen kesän aikana olemme eri kokoonpanoilla
    kolunneet kotiseutujemme kyliä ja teitä. Olemme huomanneet,
    että kuinka paljon niihin mahtuu mielenkiintoisia asioita.

  8. Johan kierroksen teit, Maija-Liisa. Sieltä ne miunkin sukujuuret ovat isän puolelta lähteneet. Isä on syntynyt Loitimon länsipuolella olevalla Toivonvaaralla. Sieltä mie olen sitten isän etupuolella matkustanut Sääperin seutuville. Kun mie teen ruskamatkan kotiseudulleni, niin ei tule paljon mittariin kilometrejä. Niin vähän on tullut maailmaa kierrettyä, onneksi. Jäi ihan suu hyvälle tätä kiertomatkaa lukiessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *