Etiäisiä

"Metsään karannut Marimekon tuttipullo"

“Metsään karannut Marimekon tuttipullo”

Digitaalista äitiyspakkausta ja älytuttia odotellessa voinemme muistella aikaa jolloin erinäisiä ennusmerkkejä tulkittiin omaa kehoa tarkkailemalla. Sitäpaitsi, kun meikä-ikäisille laitettiin suuhun sokeriveteen kastettu tutti, ei kenenkään älli riittänyt kertomaan mitä haittaa se saattaisi tehdä puhkeavalle hammaskalustolle.

Nenän kutina

Männä viikolla nenää alkoi kutittaa siihen malliin, että tuli mieleen Dunja-mummon sanonta: “Nennännokkain kubisoo, ken raukkane kuolloo?” Muillakin murrealueilla nenän kutina tiesi surusanomaa. Minulle nenän kutina on aina ollut merkki siitä, että on varattava aika ihonpuhdistukseen.
Kaustalla nenän kutiamiselle oli toinenkin merkitys, mutta jääköön nyt kuitenkin kertomatta.

Suuta syyhyttää

“Suuta syyhyttää, vieraita tulloo!” Tämä sanonta taitaa olla tunnettu kautta koko Suomen. Radion kuuntelijoilta kyseltiin, että mitä mieltä ovat yllätysvieraista. Aika moni tuntui vastustavan yllätysvierailuja, syystä tai toisesta.
Vanha Kansa sai jopa ruokailuvälineiden lattialle tipahtamisesta tarkempaa tietoa tulossa olevasta vieraasta. Jos haarukka putosi, tulossa oli naisvieras, jos taas veitsi, niin tulija olisi miespuolinen. Meidän sisarusparvemme keksi siitä uusia versioita: Jos lusikka putoaa tulee lapsi ja jos pikkulusikka niin vauva. Taisimmepa serkkujemme kanssa pudotella ruokailuvehkeitä tarkoituksellakin. Kauhaa ei uskallettu pudottaa, tiedä mikä “kauhistus” tulisi!
Eräänä kesänä olin tiskauspuuhissa kun mökillemme ilmaantui isokokoinen mies jonka luulin olevan siipan tuttavia. Vastaavasti siippa luuli, että mies on minun tuttujani. Miehet kylpivätkin yhdessä rantasaunassamme ja kylyn jälkeen tarjottiin saunakaffeet kuten asiaan kuuluu. Vasta sitten meille selvisi, että emme kumpikaan tunne vierastamme entuudestaan. Oli pakko kysyä hänen nimensä uudelleen.

Korvat soivat

“Korvat laulaa tillii”. Jos oikea korva laulaa, niin rolliakat puhuvat hyvää, jos vasen, niin pahaa. Näin uskottiin. Mutta miksi kautta aikojen on puhuttu vain rolliakoista? Osovaa nuo ukotkin istua baarinpöydissä turisemassa.
Vaan kyllä siinä meinaa itse kunkin korvat laulaa tillii kun joku kailottaa kännykkäänsä yleisellä paikalla. Ja jos joku räplää sosiaalisessa mediassa, ei tarvita kummoistakaan ennustajaa kun oivaltaa, ettei meineillään oleva tilaisuus kiinnosta häntä pätkääkään.
Myös poskien kuumotus kertoo, että joku ajattelee sinua kiihkeästi. Tottahan tuo lieneekin. Rakastunut ihminenhän oikein hehkuu onneaan.

Kättä jalakoo kutkuttaa

Saldoaankin voi tutkailla kämmenten kutinasta. Tietenkin toivoisi, että kutina olisi vasemmassa, sillä se tietäisi rahan tuloa. Oikean käden kutina tietenkin kassavarojen hupenemista. “Oikee ojentaa, vasen vastaanottaa.”
Lause tulee mieleeni pankkiautomaatilla asioidessa. Ojennan pankkikortin automaattiin oikealla kädellä jolloin tilini hupenee tietyllä summalla. Sitten otan vastaan luukusta tulevat rahat vasemmalla ja kukkaro täyttyy (hetkeksi).
“Nuapurista kuului se polokan tahti, jalakani pohjii kutkutti”, lauletaan kipakassa Ievan Polkassa. Näinhän se on. Moni laittaa menomonot jalkaan musiikin houkuttelemana, rupeaa nääs jalkapojaa kutkuttamaan siihen malliin.

Aivastuksia

Flunnssaisenakin voi ennustaa lähitulevaisuutta. “Ensimmäinen hyvvee, toinen pahhoo, kolomas rakkautta, neljäs rahhoo.” Näin laskettiin aivastusten määrästä. Harmi vaan, että usein tulee juuri se kaksi tirskautusta. Teini-ikäisenä yritettiin saada kolmas aivastus aikaiseksi vaikka väkisin.
Ja jos joku aivastaa, kuulijan on kohteliasta sanoa, että “Terveydeksi!”
Nivelten ja luiden kolotus tiesi sään muuttumista huonompaan suuntaan. Värtsilässä lypsyämpäriä navettapolulla kiissuuttava emäntä saattoi tupaan tultuaan todeta että “Tuas juilii sarvennoo!”
Antureita joka lähtöön
Nykyimmeinen voi kiinnittää kuntoillessaan itseensä monenmoista mittaria ja näyttöä. Jos tuo digitaalinen äitiyspakkaus saa laajempaa jalansijaa, on varsin oletettavaa, että isätkin innostuvat teknistyneestä lastenhoidosta entistä enemmän. Jos tutti katoaa, ounastelen, että uuden älytutin hankkiminen on kalliimpaa kuin vanhanajan huvitutin. Vai onko se niin älykäs, ettei se katoa? Tai jos katoaa, löytääkö petianturi sen hetkessä….
Niin tai näin. Kaksituhattaluvulla etiäisetkin ovat päivittäneet itsensä. Tuorein kuulemani sanonta on: “Käsivartta kutkuttaa, tekstari tulee!”

Teksti: Tellervo
Kuva: Lissu Kaivolehto

Share

4 comments for “Etiäisiä

  1. Tuttuja sanontoja. Tosin noista ruokailuvälineitten tippumisista olen kuullut sanottavan “haarukka häitä”.
    ***
    Järventakana joskus 1960-luvun alussa tupaamme ilmaantui pitkä komea ruskeasilmäinen mies, kun olin laittamassa ruokaa. Mies kyseli missä vanhemmat ovat. Kerroin, että pellolla kauraa seivästämässä. Seuraavaksi mies halusi tietää, mahtaisko kulkumies saada meiltä yösijaa. Sanoin, että sitä sopii mennä kyselemään vanhemmilta sinne pellolle. Mies noudatti kehotustani.

    Jonkun ajan kuluttua koko porukka tuli tupaan naureskellen ja tuttavallisesti jutellen. Mies oli äidin serkku sai yösijan. Sai myös lisänimen “kulkumies”.

  2. Isä oli sota-aikana asioinut armeijan
    tehtävissä Kiteellä eikä kyytiä Pälkjärvelle
    järjestynyt enää tuona iltana.

    Ensin oli meinannut kävellä, mutta sitten oli
    väsy yllättänyt ja hän oli mennyt arastellen kopistelemaan
    erään jo pimeänä olevan talon ulko-ovea
    kysyäkseen saisiko yöpyä vaikka heinäladossa.

    Sukuselvitystä tehdessä olikin ilmennyt, että
    talon emäntä oli isäni isän serkku. Oli lämmitetty
    saunat, laitettu ruuat ja pidetty kuin piispaa
    pappilassa.

    Mikä etiäinen lie ohjannut hänet juuri siihen taloon…

  3. Taas hauska kirjoitus Telleltä! Sanonnat on tuttuja vaan enpä olisi itse kaikkia muistanut. Nuo on niin vahvasti aikaan ja paikkaan liittyviä, että lapsuus ja tietyt vanhat kaustalaiset heti nousevat mieleen.

  4. Tänään olisi minun pitänyt kuunnella etiäistä, olisin
    osunut oikealle bussipysäkille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *