Mie vai mä?

 Terveiset syksyisestä Porista. Kuva: Arja-Leena Törrönen.

Terveiset syksyisestä Porista. Kuva: Arja-Leena Törrönen.

Lapsuudenkodistamme meille jokaiselle jää perinnöksi murre, jota opimme siellä puhumaan.
Joitakin se seuraa mukana minne tahansa elämä heitä kuljettaakin. Kauaksi kotiseudulta muutettuaan jotkut kuitenkin häpeävät omaa murrettaan. Mm. mie silloin helposti muuttuu määksi. Kun evakkopoika sanoi ”miun”, niin kysyttiin: ”Miks´sä nauvut kuin kissa?” Siihen poika vastasi: ”Määittehän työkii niin kun lampaat”.

Silloin tällöin joensuulaistyttö myy piirakoita täkäläisessä marketissa ja puhuu tuttua Pohjois-Karjalan murretta. Pakko on ostaa ja tarinaa kyllä riittäisi, mutta toisille asiakkaillekin on annettava vuoronsa. Kotikunnaat siinä väkisin mieleen tulevat.

Minä jouduin jo alle kakskymppisenä aivan erilaista murretta puhuvien joukkoon. Raumalaiset kyllä ovat sitä mieltä ettei se ole mikään murre vaan Rauman oma ”giäl”.Tuskinpa mihinkään muuhun Suomen kaupunkiin tulijoita toivotetaan niin lämpimästi tervetulleiksi kuin Raumalle. ”Ol niinkon kotonas!” Lähtiessä kaupungista toivotellaan ”Luanikast reissu!” Jos kohdalle sattui oikein puhdasta ”giältä” puhuva raumalainen, niin kyllä Pussinpohjan pojalta jäi suu ammolleen. Halutessaan lähempää tuttavuutta raumalainen vain yksinkertaisesti sanoo: ”Sans snää vain mnuu snääks, snääks mnääkin snuu sanon!” Eihän siihen voinut muuta vastata kuin että ”sanotaan siuksi vuan”.

Raumalta Poriin on vain viitisenkymmentä kilometriä, mutta murre on aivan erilaista. Tänne muutettuamme kuuntelin täkäläisten puhetta, ja monia sanoja jäi arvailujen varaan. Porin murteessa on paljon ruotsinkielestä väännettyjä lainasanoja. Johtunee siitä, että vielä viime vuosisadan alussa Pori oli ruotsinkielinen kaupunki, Björneborg. Niinpä täällä ”fundeerataan” vieläkin asioita ja mennään kovaa ”faarttia” eteen päin. Haetaan tuoretta ”kakkoo” ja ”pullalonkaa” Ullan pakarista. ”Paarmuska” auttaa lapsia maailmaan ja myöskin ”muffa” ja ”tuffa” ovat onnellisia. Porilaiset eivät puheessaan välitä loppuhenkosista eli aspiraatiosta, ja kuka-sanaa käytettään aivan kummallisesti. Ketä sen teki? Ovat porilaiset myös kekseliäitä. Kun verbin preesens -ja  mperfektimuoto yleiskielessä ovat samat, kuten leikkiä-verbissä, eilen leikin ja tänäänkin leikin, niin porilainen käyttää keksimäänsä imperfektimuotoa ”leikein”. Kun porilainen mies haluaa tietää, mitä kaverille kuuluu ja kysyy:”Mitä miäs? Jos ei mitään kummia kuuluu niin vastaus on ”mitäs täsä”. Torilla eläkeläis-pappoja viettää aikaansa ja silloin voi kuulla todella aitoa porilaista. Joku mm.kertoo kuulleensa rariosta, että riselöljyn hinta kohoaa. Näi sitä pruukataa praasat tääl Porisa.

Suomi jakautuu moniin eri murrealueisiin. Rauman ja Porin murre kuuluvat ns.lounaiseen ja Pohjois-Karjalan murre taas Savon murteen itäiseen alueeseen. Karkeasti maamme voidaan jakaa vaikka vasta- ja vihta-Suomeksi. Murteissa on eroja jopa pitäjittäin. Kun muuatta tyttöä kotipitäjässä kehuttiin hauskannäköiseksi, niin naapuripitäjässä häntä sanottiinkin haaskannäköiseksi.

Minun puheeni perimä on sieltä rakkaasta Värtsilän Pussinpohjasta. Paljon siitä on sanoja unohtunut, kun on asunut kaukana kotiseudusta ja työssä on vuosia joutunut käyttämään yleiskieltä.

Kyllä se vuan niin hyvee teköö, kun kohalle sattuu immeinen, jonka kanssa voip huastoo ummet ja lammet häppeilemättä murrettaa. Eihä se kaik mäne ihan kohalleen, mutt väliäkö tuolla. Iha säpsähtää, kun tuloo sanoja etee, joita ei ou tarvinnu Pussinpohjasta lähön jäläkeen. Piti pitee oikei lyhyt kertauskurssi. Muistannettako työ, mitä olivat kihveli ja kahveri? Mitä olivat kastrulli ja prännäri siellä hellan kulumalla? Meillä olj keittiönpöyvällä muute aina ruuvullinen vastuuki. Tiijättäkö työ, mitä kuurista muuten haettii? Taasassa piti nuamansa pestä ja pyyhkiä naulassa roikkuvaan hantuukiin.  Paperisii nenäliinoja ei siihe aikaa ollu vielä keksittykää, vuan taskussa pit olla aina kankaine nestuuki.

Paljon paljon muutakii tul mieleen, mutta riittäköön tällä kertoo vuan tää.

Pussinpohjan Masa

Share

23 comments for “Mie vai mä?

  1. Olipa mielenkiintoinen juttu. Monet Pussinpohjan sanat ovat tuttuja minunkin lapsuudesta, useimmat niista tulevat ruotsinkielestä.
    Seuraava tapahtui Nurmossa: Olin auttamassa kaverini häävalmisteluissa. Kysyin hänen äidiltään, mitä seuraavaksi voisin tehdä. “Mää hae se postelj tännimmäisen puarin pääst ja ompele se pää kii.” Kun tämä kaikki tuli varsin nopeasti puhuen, ei auttanut muu kuin hakea kaveri “suomentamaan”.

  2. Leipää ja suolamakkaraa ei ole olemassakaan.
    Limppua ja metwurstia kyllä löytyy.

  3. Elä kuoja vettä laattialle. Laattia on liian liukas.

  4. Vastalla saa suloisen tunteen saunan lauteilla. Vihtaa voi käyttää askeettien hoitokopeissa.

  5. Postel polokka.

    Isäntä se uuvet olet pussiin survasi
    emäntä sitten pussin suun kiini kursasi.
    Isäntä sano eikös me uutta postellia kokeilla
    emäntä sano ei nyt keskellä päivee olokipillillä soitella.

  6. Mitenkähän raumalainen ja vanha Salmin starikka kommunikoisivat keskenään? Tarvittaisiin varmaankin rakotulkki.

  7. Onneksi näitä eri murteita on alettu taas arvostaa,
    ovatpa jotkut niistä saaneet jopa kieli-statuksen. Suojärven murrekin on nyt karjalankieltä. Usein seuraan telkkarista saamenkielisiä uutisia vaikka en ymmärrä kielestä höykäsen pöläystä.
    Kuulostaa vain mukavalta korvaan….

    Sata kertaa olen kertonutkin kuinka ihastunut olin
    Värtsilän seudulla vielä kuusikymmentäluvulla puhuttuihin,
    värikkkäisiin ilmauksiin. Juttua voi googlettaa asiasanalla:
    Kyökkiruotsia/Värtsi.

    Pälkjärven murresanoihin voi tutustua vaikkapa seuran
    julkaisemassa kirjassa “Päläkjärven pätinäkuntoo”.
    Sitä on kirjastossakin lainattava kappale.

  8. Nämä eri murteilla kerrotut ja kirjoitetut jutut
    saavat aina miun suun messingille. Tästä on hyvä
    jatkaa sunnuntaita ja miettiä vaikkapa murteita.
    Sitä ihanaa karjalan kieltäkin pääsee nykyisin
    lukemaan ja kuulemaan eri yhteyksissä. Hienoa!

  9. Vaikka nyt ei ole suvivirren aika, niin linkitänpä tähän jutun toukokuulta, jossa on suvivirsi yhdeksällä murteella.

    http://www.esse.fi/1349-suvivirsi-yhdeksalla-murteella

    Kuinkahan monelle murteelle Katekismus on käännetty?

    Sitten on tämä iki-ihana Tapani Nuutisen säveltämä ja sanoittama Karjalaisen kansan messu “Kuulehan sie Jumala, etkö sie jo kuule…”

  10. Lupaan laulaa Heili Karjalasta seuraavan kerran kun nähdää Aunuksen murteella, jos vielä muistan sanat. Nuoren brihan tie loitoz mieroh vie, eloz zie vai vezzel libo matkal lie. Kuule bratan vain täz on pagin gaij.n.e

  11. Eerolle!

    Jos lupaat laulaa sen – tai jotain
    muuta karjalankielellä – ensi kesän nyyttikesteissä
    Kaustajärvellä, niin otapa yhteyttä järjestely-
    toimikuntaan. Jos et löydä toimikunnan nimiä muualta,
    voin toimittaa ne sinulle sähköpostilla.

  12. Työelämäni olen saanut olla Pohjois-Karjalassa ja sen itäreunalla niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Siellä pohjoisessa silloisen Pielisjärven Savijärven kylässä puhuttin leveämpää murretta kuin Värtsilässä. Vasta muuttaneena sen huomasi oikein hyvästi. Pielisen-Karjalassa puhutaan enemmän savovoittoista murretta kuin muualla Pohjois-Karjalassa. Ilomantsissa on omanlaisensa murteen vivahde, jossa kuuluu Itä-Karjalan murteiden läheisyys. Kiteellä puhutaan eri aksentilla ja sanoilla kuin Pyhäjärven eteläpuolella. Siellä Höytiäisenjärven ympärillä ja Liperissä puhuvat ihmiset hieman erilailla kuin valtakunnan rajan pinnassa.

    En ole sillä tavalla kielellisesti taitava, että voisin ottaa esimerkkejä kunkin mainitsemani paikkakunnan murteista. Sen vain huomasi joka kerta kun uudelle työpaikalle muutti, että puhuttu kieli sai uusia vivahteita, johon korva sitten nopeasti tottui.

    Pohjois-Karjalan murteen ja Savon murteen raja on sanan mie kohdalla. Pohjois-Karjalainen sanoo mie ja Savolainen minä. Toinen tunnus on vaimon ilmaisussa. Meillä se on eukko ja savossa akka, eikä savolainen akka ole haukkumasana.
    Karjalan Pyhäjärvi muodostaa selkeän murrealueen rajan. Sen eteläpuolella puhutaan kuten Marja-Liisa Kirvesniemi puhuu. Siinä kuuluu jo kannaksen murteiden “nuotti”.

  13. Nii et näihä se männee: mie – sie – hiän – myö – työ – hyö.
    Mut häähä hää onkii iha er kieline ko sannoo et: “Sääki taiat olla sieltä mistä määki, ku sääkii ossaat määkii.”

  14. Voi että oli kiva lukia aamunavvauksena tämä murrejuttu.
    Itte ko asun täälä Perämeren pohojukasa, mutta oon tohomajärveläistä perua, en oo koskkaan oikein kunnola oppinu tämän perän murretta.

    Vanahemmat muutti sovan jäläkeen tänne ja onhan se sillon varmasti ollu kulttuurisokki heile niinko täälä näile kanta-asukkaile ko puhuvat ihan eri laila. Ja ko näisä tulleisa oli vielä muutaki outua ko puhe. Söivät sieniäki. Lehemän ruokaa. Kyllä meitä penikoitaki toiset kylän penikat vähän katto nokkaviertä pitkin ko meilä käyttiin sienesä. Itteläki oli josaki vaiheesa semmonen aika, ettei sitä kehannu kelleen sanua, siis sitä, että kävin sienesä. Toissaalta, kyllä minuaki sitten taas vistotti ko näin, että jokku soivät nahkisia. Hyi. Vieläki vistottaa.

    Täälähän sanottiinki ennen, että ko isä on Karjalasta ja äiti Pohojalasta niin penikat on Karjapohojolasta.
    Tuo Karjapohjola oli paikallinen teurastamo. Mulle ei oo tullu tiettoon, mikä sitä sitte itte on ko sekä isä että äiti olivat Karjalasta. Välilä tuntuu, että en oo mistään kotosin.

    Niin tuosta murtteesta. Minusta täälä pitäjäsä, misä itte asun, on kyllä monenkilaista murretta. Jokku puhhuu hoon kans ja jokku taas ei. En tiijä mistä se johtuu. Sitä hootahan sitte eri alueilaa pannaan aina vähän eri paikkaan. Ja eipä oo paljo mittään vistompaa ko se, että etelän ossaamattomat yrittää hoon kans puhua. Itte en ossaa hoota panna mihinkkään, en tiijä, johtuuko se sitten siitä, että meilä kotona tietenkkään ei puhuttu tämän perän murretta, vaan jonkulaista sekakieltä.

    Ja täälä ei sanota mie ja sie, vaikka mietä puhuvat jo Torniosaki jokku ja Rovaniemelä kans. Itte minä vissiin sanon vain että minä. Paitsi jos oon puhheisa jonku torniolaisen tai vaikka Haaparannala asuvan suomalaisen kans, niin se jotenki tarttuu.

    Ja ko Oulusa sanottaan esimerkiksi että ”ookko nää teheny näin?”, niin jo Kemisä sanovat, että ” ooksää teheny näin?” ja ko mennään vielä ylemmäs, ni saattavat kysässä että ”tehikkö tällain ?”

    Se mies, joka assuu minun kans samasa huushollisa on syntyperänen kyläläinen ties monenko saan vuuen takkaa. Tutkittu 1600-luvulle asti. Sen kintut on tämän kylän mullasa syvälä, ja se puhhuu kyllä osaksi justhin sen hoon kans. Täsä jokunen vuosi sitten olttiin serkkutytön tykönä kylästelemäsä ja hällä uus hellu, karjalaispoika. Siinä me serkukset sitten ihimetelttiin ko herrat yritti keskustella. Kumpikkaan ei ymmärtäny vissiin paljo mittään toistesa puhheista. Vaan ei kai se sitten niin haitannu.

    Isäntä tullee kohta hirvimettältä, minun häätyy nyt alakaa pottuja kuorimmaan ja keittämään.
    Ja saunapuut häätyy hakia. Saunasa meilä on sitten kyllä vasta, ei mikkään vihta.

  15. Tuula kumpaa se rannikon suolaton ruoka on tuimaa vai suolasta.

  16. Etelä-Pohjanmalla sanottiin, jos äiti oli Karjalasta ja isä Etelä- Pohjanmaalta.”Ovathan nuo lapset puhtaita sekarotusia”. Kaskuja löytyy esim.teoksesta: Helavyö Heiluu

  17. Minusta täälä meilä ei käytetä tuima-sannaa kummassakkaan merkityksessä.
    Ruoka on joko suolasta ei ei oo, tai on sopivan suolasta. Muistissa on kyllä Muskon mummon valistus ko. asiasta, ja että siellä sitä suolaa olis ollut liian vähän ja länsirannalla toisinpäin, että tuima olis liian suolasta. Mutta ihan tossaan, en muista kuulleeni koko sannaa täällä muuta kuin ihan muissa asioissa.

  18. Niin, Ja minä saatan kattua tuimasti. Ainaki jos pelattaan tuppia.
    Tai jos mulla oikein haluttaa kirvata. Sen minäki oon täälä oppinu. Siis kirvaamisen.

  19. Kyllä jiäpi mone opit mieleen teini ijässä suatuna.
    Tämä lausahus etennii äitin sanomana monesti mieleen palaa. Oltiin lähössä tansseihin kylänpoikien kanssa kun äitini meille opin antoi: Pitäkee luoja mielessä ja housut jalassa.
    Viimekesänä sen aikaisen kylänpojan kaverini kanssa tarinoidessa tämä oppi tuli meille mieleen. Muistimme myös äidin hymyn opinannettuaan.

  20. Kyllä sen pohjoiskarjalaisen bongaa vaikka helsingissä, parista sanasta.
    Harvoin menee arvaus pieleen. Siitähän sitten alettaan jutulle.

  21. Enpä osanna uavistoo, jotta tuo miun juttun herättäs näinnii
    paljo mielenkiintoo. Kiitoksii vuan kaikille. Iha mukavoo
    tuo murteella kirjottelu muute o. Pittää vua aina jokkainen
    sana maistella suussaa, tuntuuko se lähmainkaan siltä oikeelta
    pussinpohjalaiselta.
    Vähävetistä syksyvä vuan kaikkialle Suome muahan!

    Pussinpohjan Masa

  22. Vanhoja sanontoja; Hiljoo hyvä tuloo ajatellen aivan kaunis.
    Männeisyys on männy jo, tulevaisuus on eissä päin.
    Tämä viisaus jäi mieleen oppina annettuna. Tulevaisuuteen liittyviin lupauksiin sopii liittee sanonta: Teen tai olen paikalla, jos eletään ja terveenä ollaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *