Jaana ja Olli-Pekka Sistonen konsertoivat sunnuntaina Värtsilän kirkossa. Ohjelma koostui pääosin tutuista hengellisistä lauluista ja virsistä. Konsertin alkuosan Jaana säesti uruilla ja Olli-Pekka lauloi urkuparvelta. Loppuosa esitettiin kirkon edestä Jaanan säestäessä pianolla. Merkillepantavaa tässä konsertissa oli se, ettei säestys peittänyt alleen solistin kaunista ääntä. Monissa konserteissa säestys pyrkii peittämään laulun alleen niin ettei sanoista saa selvää ellei niitä osaa ennestään ulkoa.
Kirkko ei ollut suoranaisesti kylmä. Hyvin tarkeni istua toppavaatteissa. Mielestäni esiintyjille se kuitenkin oli kylmä. Kirkon viileys oli etukäteen tiedossa eikä asian hyväksi ei ollut tehtävissä mitään. Olli-Pekka lauloi viisaasti ”puoliteholla” ääntä säästellen.
Olin kerran Tohmajärven seurakuntatalossa kun Mauno Kuusisto konsertoi. Ennen kuin hän alkoi ensimmäistä laulua hän seisoi hetken hiljaa yleisön edessä kysyi onko täällä vahtimestaria? Täällä vetää jostain enkä voi laulaa. Markkasen Jukka löysi ikkunaverhon takaa raollaan olevan tuuletusikkunan. Ikkuna suljettiin ja konsertti pääsi alkamaan. Niin ne taiteilijat.
Omasta puolestani esitän mitä parhaat kiitokset Jaanalle ja Olli-Pekalle miellyttävästä konsertista. Uskon, että kiitoksiin yhtyvät kaikki muutkin kuulijat.
Teksti, kuva ja äänite: Alpoaatos
Kuuntele äänite: Viimeiset veneet.
Poimintoja konserttiohjelmasta.
Urkusäestyksellä kuultiin laulut
SUOMALAINEN RUKOUS (Virsi 584)
ARMOLAULU
YKSIN EN KULJE EN HETKEÄKÄÄN
MUA SIIPEIS SUOJAAN KÄTKE (virsi 552)
MUISTA JOKA PÄIVÄ
Yhteislaulu virsi 178
Myös isät uskoivat ennen.
( sävel on tuttu hengellisen laulukirjan sanoilla ”Kun Jeesus on omana mulla…” )
SAVIRUUKKU
OI MUISTATKO VIELÄ SEN VIRREN
PYHÄAAMU TEMPPELISSÄ
TÄÄLLÄ POHJAN TÄHDEN ALLA
TAIVAS ON USKONI MÄÄRÄ
Yhteislaulu virsi 517 Herra kädelläsi
Erkki Lintusen puheenvuoro
OI KATSO MIKÄ AAMU
KOSKA VALAISSEE KOINTÄHTÖNEN
MUN KANTELEENI KAUNIIMMIN
LAULA MATKALAINEN KORPIMAAN
KEHTOLAULU (Armas Järnefelt)
* * *
Pianosäestyksellä
KAHDEN MAAN KANSALAINEN
ILTASIUNAUS
VIIMEISET VENEET
Lisäksi kuultiin
HILJAINEN TIENOO, HÄMYINEN MAA..
Ohjelmalehtisen kääntöpuolella oli lyhyesti tietoa Olli-Pekasta ja Jaanasta sekä tummennetulla tekstillä ”Voit suorittaa vapaaehtoisen lahjoituksen kirkon ovella olevaan papin säkkiin pois lähtiessäsi. Varat käytetään lyhentämättömänä Värtsilän kirkon ulkomaalaukseen ja muuhun remonttiin.
Kiitos, Alpoaatos! Puheenvuoroni syitä oli: Ei näkynyt muita halukkaita, laulaja tarvitsi hengähdystauon, tarve liikuttaa viluista kroppaa, kiitollisuuden tunne.
Tuli mieleen kuunnellessa laulua ”Laula matkalainen korpimaan” kuinkahan monta kertaa lauloimmekaan silloin Värtsilän kirkkokuorossa tuota laulua.. Se oli yksi niistä vakiolauluista, joita pidettiin ohjelmistossa. Sitä oli aina ilo laulaa. Sävel on iloinen ja reipas. Tekstissä on sanomaa iloon ja suruun.
Kirkko konsertit ovat juhlallisia ja arvokkaita tilaisuuksia. Liiankin juhlallisia. Joskus toivoo, että ne olisivat luonteeltaan hiukan vapaampia. Näin jälkiviisaana toivoo, että kirkossa olisi ollut joku ”seremoniamestari”, joka olisi kehottanut kansan ylös ja ottamaan muutama askel tai kädenliike lämpimikseen. Ihan hyvä kun Erkki otit puheenvuoron ja annoit esiintyjille lämmittelytauon. Samalla muistuttelit mieliin miltä tahoilta kirkko oli saanut lahjoituksia.
”Laula matkalainen korpimaan” laulu toi myös minulle mieleen Värtsilän kirkkokuoron harjoitusillat. Me Tikan lapset usein vietettiin aikaamme rippikouluhuoneessa kuunnellen kuoron harjoituksia. Siinä sivussa tuli opituksi myös tämäkin kappale.
Mistäpä silloin 60-luvulla olisi arvannut että sama laulu joskus 2000-luvulla soi omassa kirkkokonsertissa. Tutkimattomat ovat Herran tiet!
Kiitos!
Kaunis laulu. Hyvät sanat.
On hienoa, että Värtsilän kirkossa soi hengellinen musiikki. Ihmiset tarvitsevat yhteyttä hengellisiin asioihin ja hiljentymistä. Tietotekniikka kaikkine sovellutuksineen vie ihmisiä kuin pässiä narussa. Tietotekniikkaa tarvitaan, mutta ei pidä jäädä sen vangiksi. Tarvitsemme tänäkin päivänä toisen ihmisen kohtaamista.
Kiitos Jaana ja Olli-Pekka konsertista! Ei kirkon viileys haitannut tilaisuuden lämminhenkisyyttä. Ja kiitos rovasti-Erkille, puhe ja esittelyt lahjoituksista oli paikallaan.
Huomasin, että ohjelmistossa on ollut
Saviruukku -niminen esitys. Täytyi oikein
etsiä sen sanat netistä, olen kuullut siitä
joskus koskettavan version.
*
Teuvo Tikka (Jaanan isä?) oli usein Ruskeala
seuran ja Pälkjärvi seuran yhteisissä jouluun-
laskeutumisjuhlissa. Ilman muuta odotimme,
että hän on yksi illan esiintyjistä. Muistan
erään musiikkiaiheisen tietokilpailunkin
Karjalantalolla.
En voi ajatellakaan, että menisin kirkkoomme konserttiin
(kylmettämään itseäni – melko varmasti saan taudin, mikä vaatii pitkäaikaista hoitoa. Kun olin syksyllä navetan vintillä juhlissa
ja siellä oli kylmää ja vetoista jouduin sairastamaan muutaman päivän. Olin kyllä mielestäni pukeutunut aika lämpimästi.
No nyt on kaikki ohi onneksi.
Nyt illalla kuuntelin Radion sinfoniaorkesterin Nenä-päivä konserttia kotona lämpimältä sohvalta.
Tänään oli myöskin TV:ssä Kirsi Ylijoki. Hän on serkkuni Eikka Toppisen vaimo.
Kiitti kaikille ja terveisiä Itä-Suomesta.
Pusan Mirja