Hyvää pääsiäistä!
Hyvää pääsiäistä ja aurinkoista kevättä! Toivoo; Värtsilän koulun oppilaat ja henkilökunta
Hyvää pääsiäistä ja aurinkoista kevättä! Toivoo; Värtsilän koulun oppilaat ja henkilökunta
Helmikuun lopulla taisi olla tämän talven ensimmäiset suojakelit. Lumet tippuivat katoilta ja puista. Taisi paikoin sataa vettäkin. Tein pienen hiihtolenkin katsellakseni pihapiirin ympärillä joko pajunkissat alkaisivat pyöristyä. Silmujen alut olivat vielä aika pieniä. Varmaan nekin odottivat auringon näyttäytymistä pitkän pimeän talven jälkeen. Lumien sulaminen näkyi pellon ojissa. Ne olivat täyttyneet lumien sulamisvesistä. Viikon tai parin viivellä ojat tyhjentäisivät vetensä järven jäälle pilkkimiesten
Pääsiäisenä perinteisesti järjestettävät Sääperin joukkuepilkkikisat keräsivät tänä vuonna ennätyksellisen osanottaja määrän. Joukkueita osallistui kisaan 50. Joukkueiden miehitys vaihteli yhden ja kolmen pilkkijän välillä. Myös pienin ja suurin kala palkittiin. Pienin kala mitattiin pituuden mukaan. Voitto tässä sarjassa meni Anneli Muikulle. Suurimman kalan voitti Meriläinen hauella joka painoi 1 kg 125 g. Aurinkoinen ja tuuleton sää suosi
Silloin kun Kaustajärven kylä oli vielä asuttu niin leipää leivottiin jokaisessa talossa. Se oli työtä, joka rytmitettiin emännän karjanhoitotöiden mukaisesti. Ensin hyvissä ajoin taikinakorvo sisälle ja vettä, että taikinajuuri liukenee siihen ja korvo lämpimään hellan perille. Sitten illalla karjanhoidon jälkeen tai sitä ennen taikinajuureen lisättiin ruisjauhot ja korvo taas sinne hellan perälle ja taikina happanemaan.
Moneen kertaan on Värtsissä todettu, että tätä nettilehteä tehdään talkoovoimin täysin vapaaehtoisesti ja palkattomasti. Värtsin päätoimittaja Eira onkin arkisin aamukahdeksasta iltapäivän neljään toiminnanohjaajana Tohmajärven Nurkkalassa. Niinpä, ja ilta sitten usein kuluukin tietokoneen ääressä talkootyönä Värtsiä toimittaen. Tässä on oikein ison kiitoksen paikka! Nurkkalasta ruokaa, vaatehuoltoa, kierrätystä Tapaan Eira Varosen toimistohuoneestaan ”paperitöiden” äärestä. Toiminnanohjaajan nimikkeellä Eira
Kahden linja-autollisen verrran Värtsilä-seuran väkeä Helsingistä kävi 10. elokuuta 1974 istuttamassa muistopuun, hopeakuusen, Värtsilän kunnantoimiston edustalle. Mitä lienee puulle tapahtunut, tienneekö kukaan, istutuspaikallaan se ei enää ole meitä tuosta tapahtumasta muistuttamassa. Pääkaupunkiseudun värtsiläiset lienevät hetikohta muistelleet vierailuaan tällaisen kronikan muodossa. Sain tekstin käyttööni Ulla Tuuliluodolta, ja arvelen sen olevan lähtöisin Hilkka Malmin kynästä. Aivan varmaa
Maailmanlaajuisesti tunnettu ja arvostettu tekstiilitaiteilija Karoliina Arvilommi pitää huovituskursseja ympäri maailmaa. Suomessa Karoliina järjestää kursseja ainoastaan Värtsilässä, Tohmajärven kansalaisopiston puitteissa. Karoliina on kiertänyt maailmaa jakamassa huovutus osaamistaan miehensä Roddy ”Rodi” Welchin kanssa mm. USA:n Seattlessa ja Uudessa Meksikossa (New Mexico), sekä Kiinan Tiibetissä, unohtamatta Euroopan monia maita mm. Hollantia ja Latviaa. Rodi on moniosaaja, soitinkorjaaja ja villan käsittelyn ammattilainen. Hän
Hotelli Joen avajaisia vietettiin lauantaina 23.3.2013. Yrittäjäinä toimivat Minna Hirvonen ja Elina Pesonen. Hotellissa on seitsemän huoneistoa. Majoituskapasiteettia on 28 vieraalle. Aiemmin vanhusten palvelutalona toiminut Asuntorannan kiinteistö on ollut pohjaratkaisultaan helppo muuttaa hotelliksi, koska kaikissa huoneissa oli valmiina oma kylpyhuone ja keittokomero. Jokaisen huoneiston terassilta avautuu upea näkymä Jänisjoelle. Teksti ja kuvat:
Sinä ja kivi olette yhtä. Vain sydämen lyönneissä on ero. Sinun sydämesi lyö hiukan nopeammin. Kahlil Gibran
Nimittäin tämä meidän lehtopöllömme aloitti kesätkonsertin tänä palmusunnuntai-iltana Selänteenharjun rinteellä. Iltalenkkeilijöiden iloksi ja peloksi! – hannu
Erkki Lintunen kyseli Värtsissä olleessa kommentissaan kuvia vanhan Värtsilän kirkon paikalle pystytetyn muistomerkin paljastustilaisuudesta. Valokuvia on varmaan monillakin mukana olleilla. Kirjoitin tilaisuuden jälkeen pitkähkön selostuksen tapahtumasta Kansallisarkistolle. Tässä kuvia ja pieni osa siitä kertomuksesta. Paljon oli väkeä kokoontunut juhlatilaisuuteen. Meitä suomalaisia oli paikalla yli 200 henkeä, joista lähes sata Helsingistä saakka. Hetki oli mieleenpainuva, kun
Olen kirjoittamassa muistelmiani ja tiedustelen tietääkö ja muistaako joku Hynnisen Hermannia ja hänen mökkiään Sillankorvassa 1960 luvulla. Olen ollut tuolloin 4-5 vuotias poika ja haluan näin vahvistaa lapsen muistikuvat. Muistan kun Hermanni korjaili haitariaan ulkorappusilla ja soittaa luritteli. Asuin vanhemipieni ja sisarusteni kanssa Hemannin mökin alakertaa. Oliko Jänisjoen ylitystä varten puinen silta jossain Lahukan tietämillä?
”Mämmi oli sellainen ruoka, jonka valmistamiseen tarvittiin vain vettä ja ruisjauhoja. Kun vesi oli rautapadassa lämmennyt sikäli, että se alkoi poreilla, alettiin siihen hiljalleen panna jauhoja hierimellä hämmentäen. Kun seos oli tullut sakeahkoksi velliksi, jätettiin se lämpöiselle hellalle tai lämpiävän uunin suuhun imeltumaan. Nyt oli tärkeää ettei seoksen lämpö noussut liian korkeaksi, esimerkiksi kiehumapisteeseen, sillä
Aika rientää. Ajankulkua ei voi käsin koskettaa, mutta ajanhampaan työn näkee vaikkapa vilkaistuaan omaa peilikuvaansa. Pian on aika siirtyä talviajasta kesäaikaan. Vanhaan hyvään aikaan talouksissa riitti yksikin kello ajannäyttäjäksi, mutta nykyisin kelloja on kaikissa mahdollisissa laitteissa. Meilläkin on kello joka huoneessa, jopa useitakin kelloja. Siirrettävää riittää. Huomaan usein sanovani: aika menee kuin siivillä, en ehdi tekemään kaikkea aikomaani, en ainakaan
On lauantaiaamupäivä. Pilvettömältä taivaalta loistava aurinko valaisee kotini nurkkia myöten ja paljastaa viikon aikana kertyneen pölykerroksen. Pitäisi ryhtyä imuroimaan. Kaikenlaista muutakin kotiaskaretta olisi. Yhtäkkiä iskee ihan mieletön vihreän nälkä ja tunnen hiljaa kuiskivan talvipuutarhan kutsun. Eiväthän nämä pölyt täältä lukkojen takaa mihinkään karkaa, tuumin ja alan sonnustautua matkaan. Reppuun sujautan edellisenä päivänä kirjastosta haetun kirjan Värien voima. Sitä ehtii lukea
”Yhteistyö on voimaa !” Kukahan lie aikoinaan tuonkin lauseen tullut sanoneeksi? Joitakin aikoja sitten posti toi Hammaslahden suunnalta Saimalta, lapsuuden ystävältäni, kirjeen ja tuon hiukan epätarkan valokuvan. Tällä kuvalla jos millä aion todistaa, että lause, yhteistyö on voimaa, pitää paikkansa sataprosenttisesti. Kuva on otettu vanhassa Värtsilässä Karin sillan korvassa keväällä 1939. Tästä sillan korvasta oikealle
Pääsiäisaskartelua Värtsilän koululla Pääsiäisen aikaa vietetään kahden viikon kuluttua ja Palmusunnuntai on jo ensi sunnuntaina. Niinpä torstai-iltana pidettiin perinteinen Mannerheimin Lastensuojelu Liiton ja seurakunnan järjestämä lasten pääsiäisaskartelutapahtuma. Paikkana oli tällä kertaa Värtsilän koulu. Virpomavitsojen lisäksi malleja ja ohjeita oli myös pääsiäisnoidan tai – kanan/kukon askartelemiseen. Värikkäitä askartelumateriaaleja oli levitelty koulun ruokalan pöydille ja innokkaimmat askartelijat