Pääsiäisaskartelua

Pääsiäisaskartelua Värtsilän koululla

Pääsiäisen aikaa vietetään kahden viikon kuluttua ja Palmusunnuntai on jo ensi sunnuntaina. Niinpä torstai-iltana pidettiin perinteinen Mannerheimin Lastensuojelu Liiton ja seurakunnan järjestämä lasten pääsiäisaskartelutapahtuma. Paikkana oli tällä kertaa Värtsilän koulu. Virpomavitsojen lisäksi malleja ja ohjeita oli myös pääsiäisnoidan tai – kanan/kukon askartelemiseen. Värikkäitä askartelumateriaaleja oli levitelty koulun ruokalan pöydille ja innokkaimmat askartelijat tuskin malttoivat odottaa Kososen Merjan pitämän tervetuliaistoivotuksen päättymistä. Sitten päästiinkin hakemaan askartelumateriaaleja; värikkään kauniita silkki- ja kreppipapereita, höyheniä, pahveja, piipunkrasseja, pieniä puisia pääsiäismunia, kimalleliimoja ym. askarteluun houkuttavia juttuja.

Askartelun alkumetrit-001

Kello tikitti vinhaa vauhtia siinä askartelun tuoksinassa ja puoli kahdeksan jälkeen ohjaajat alkoivat kasailla askartelutarvikkeita pois. Valmistauduttiin virpomavitsojen siunaamiseen ja niinpä siirryttiinkin koulun liikuntasaliin. Vitsojen siunaaminen tapahtui tällä kertaa ortodoksisella tavalla.

Pääsiäistapahtumien pohdintaa-001

Olimme saaneet tilaisuuteen pastori Tuomas Järvelinin Joensuun ortodoksisesta seurakunnasta. Pastori Järvelin kyseli lapsilta pääsiäisen tapahtumista ja tietenkin virpomisesta. Hän esitteli pöydällä olevat toimitukseen liittyvät tavarat. Sitten hän kertoi ortodoksipapin vaatetuksesta ja puki ylleen epitrakiilin (niskan takaa kulkeva ja maahan asti laskeutuva, ristikuvioilla koristeltu nauha) sekä hihat, joita ilman ortodoksi pappi ei voi toimittaa pyhiä toimituksia. Pastori Järvelin luki rukouksen ja siunauksen ortodoksiseen tapaan ja lopuksi vihmoi pyhällä vedellä virpomavitsat sekä paikalla olleet henkilöt.

Askartelutilaisuuden lopuksi oli tarjolla pientä iltapalaa; karjalanpiirakoita sekä mehua, kahvia tai teetä. Kiitokset kaikille askartelutilaisuuteen omalla tavallaan osallistuneille!

Vuokko Väänänen

Share

6 comments for “Pääsiäisaskartelua

  1. ”Minä niin mieleni pahoitin”, kun kuulin, että virpomavitsat jäisivät siunaamatta, kun niitä ei askarrella seurakuntakodissa. Mutta minä niin mieleni kohotin Jumalan puoleen, kun luin edellä olevan jutun Värtsilän koululta. Tuskinpa virpomavitsoja voi siunata niin syvällisellä – ja näkyvällä (!) tavalla – muuten kuin kuin ortodoksisin menoin!

    Minä niin toivon, että juuri tästä tulisi nyt värtsiläinen tapa ja perinne.

    Eläköön ekumenia! Siunatkoon hyvä Jumala lasten askeleet virpojan tiellä palmusunnuntaina!

    pater F.

  2. Olisi mukava kuulla minkälaisia virpomaloruja
    nykyiset pienet virpojat käyttävät. Kaunis
    perinne jatkuu sukupolvelta toiselle, ainakin
    täällä itärajan tuntumassa. Värikkäitä ovat
    Värtsilän lasten vitsat.
    *

    Minun lapsuudessani suosituin värssy taisi olla
    ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks,
    siulle vitsa, miulle palkka”!
    *

    Äitini kotona oli virvottu seuraavasti:
    ”Virboi, varboi tuoreeks terveeks
    vanha kuori pois, uusi tilalle kasvamaan!
    Netäliks velgua, vuuvveks vappaaks.
    Miulle jäitsä, siulle vitsa.
    Äijänpäivänny maksetah”!
    *

    Lisää aiheesta löytyy vihkosesta
    ”Virpomaloruja” rehtori Kyllikki Takalan kokoamana.
    Julkaisija Joensuun Kalvealaiset naiset, 1985

  3. Tuo virpomavitsailta oli kerrassaan ihmeellinen, taas niinkuin usein ennenkin. Oli rattoisaa askarrella, oli riittävästi aikuisia auttamaan. Oli ilahduttavan monta isääkin paikalla. Ja sitten se siunaaminen! Olisittepa kuulleet, miten reippaasti nuo pienet vintiöt ja neitoset veisasivat isä Tuomaksen johdolla ”Herra armahda, Herra armahda, Herra armahda!” Ja mikä ilo ja hämmästys oli, kun isä vihmoi vettä päälle! – Vuokolle lämmin kiitos kuvista ja kertomuksesta, ja isä- Erkille siitä, että laittoi alkuun tämän perinteen Värtsilässä.

  4. Olinpa onnistunut askartelemaan kommenttiini
    pahemmanluokan painovirheen. Jos joku hämmmästelee että ketä
    ne ”Kalvealaiset” ovat niin korjataan
    että Kalevalaiset naiset.

  5. Lapset tarvitsevat konkretiaa: virpomavitsoja, vihkivettä, papin vaatteita, mikseivät pappiakin. Taivaan Isän edessä voi, saa ja pitää osata leikkiä. Hänen edessään aikuisetkin ovat lapsia, jos eivät ole tuhonneet lasta sisältään.

    Kirkon pyhät toimitukset – messukin – ovat leikkiä. Mutta silloin leikki pitää ”ymmärtää” aivan muuksi kuin leikittely. Katsokaa leikkivää lasta, miten tosissaan hän on!

    Retki leikin teologiaan on ollut minulle todellinen ristiretki. Se uudisti minut. Se auttoi löytämään jumalanpalveluksen. Myöskin virpomisen kauniin tradition.

    pater F.

  6. Virvon varvon vitsasilla tuorehilla tervehillä
    vanhat virvon viisahiksi, nuoret ylen notkehiksi,
    iloisiksi kaikki muut, kilteiksi pienet piimäsuut.
    Tällä virpalorulla tahdon virpoa kaikki Värtsin lukijat.
    Siis tulevana palmusunnuntaina. Pusan Mirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *