Tässä on joitakin näkymiä Timanfayan tulivuorelta Lanzarotella tammikuussa. Nämä vaatimattomalla kamerallani otetut kuvat eivät oikein tuo oikeutta vuoren näkymille.
Unohtumaton elämys tämä 1730-1736 purkautunut tulivuori oli. Vaikka aikaa on paljon kulunut, on maanpinnan lähellä silti vielä todistettavasti jälkilämpöä tallella. Onkaloon tungettu kuiva heinätuppo syttyi palamaan ilman apuvälineitä. Samoin erään kraaterin päällä saattoi krillata kanankoipia.
Maija- Liisa
Olivatko patalaput mukana laukussa? kyselee Ierikka
Matkailu avartaa, niinhän sitä sanotaan.
Etna ja Vesuvius ovat itselleni ne nimet jotka
tulevat ensimmäisenä mieleen jos on kysymys
tulivuorista. Ainakin Etnaan liittyy paljon
mytologiaa ja legendoja ja runouttakin.
Jos lähtisin kiipeilemään kraaterien reunamille,
ei ehkä tulisi ekaksi mieleen että otanpa
eväsreppuun grillattavia kanankoipia…
Siellä kuumimman kraaterin vieressä oli ravintola, joten
heidän kana- ateriansa tuossa kuvassa kypsyy. Ei siis
meillä matkalaisilla ollut omia patalappuja mukana.
Kiertoajelu tulivuorella tapahtui bussikyydillä, joka kierteli
hirveitä rotkojen reunoja pitkin. Näkymät olivat kauniit.
Olen käynyt aikaisemmin Teiden tulivuorella, joka oli mustaa
laavaa, mutta tämä oli värikäs vuori.
Näitten tulivuorikuvien katsomisen jälkeen eilen alkoi soida päässäni ”ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään…”
Nyt Iltalehden sivuilla on videopätkä Etnan viimeöisestä purkauksesta. On se mahtava näky!
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/20130318021661877_v6.shtml
Ei kai tässä ole meidän karjalaisten naisten etiäisiä tämä
yhteensattuma?
Tätä minunkin retkikohdetta tarkkaillaan jatkuvasti,
ei se täysin sammunut tulivuori vielä ole, kuten ei Teidekään.