Väri- ja kukkaterapiaa

On lauantaiaamupäivä. Pilvettömältä taivaalta loistava aurinko valaisee kotini nurkkia myöten ja paljastaa viikon aikana kertyneen pölykerroksen. Pitäisi ryhtyä imuroimaan. Kaikenlaista muutakin kotiaskaretta olisi. Yhtäkkiä iskee ihan mieletön vihreän nälkä ja tunnen hiljaa kuiskivan talvipuutarhan kutsun. Eiväthän nämä pölyt täältä lukkojen takaa mihinkään karkaa, tuumin ja alan sonnustautua matkaan. Reppuun sujautan edellisenä päivänä kirjastosta haetun kirjan Värien voima. Sitä ehtii lukea pitkän pätkän bussilla, metrolla ja raitiovaunulla kulkiessa.

Kaupunkilaisten keidas

Silmälasit huurtuvat, kun astun sisään Töölönlahden pohjoispuolella sijaitsevaan talvipuutarhaan. Riisun takkini naulakkoon, otan kameran esille ja aloitan kierrokseni. Talvipuutarhan rakennutti kenraalimajuri Jakob Julius af Lindfors arkkitehti Karl Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Lindfors lahjoitti rakennuksen Suomen puutarhayhdistykselle. Talvipuutarha avattiin yleisölle 1893. Lahjoittajan tahto oli, että kaupunkilaiset saavat tutustua puutarhaan maksutta, eikä pääsymaksua peritä tänäkään päivänä. Helsingin kaupungin omistuksessa talvipuutarha on ollut vuodesta 1907.

Lumikuningattaren lumoissa

Tähän aikaan vuodesta Talvipuutarhan ehdoton vetonaula on lumikuningatar. Tai oikeastaan lumikuningattaret, sillä niitä on toistakymmentä ja kukinta on juuri nyt komeimmillaan. Ihmisiä parveilee niiden lähistöllä ihan tungokseen asti ja kamerat raksuvat. Lumikuningattarien läheisyydessä tuoksuu kiiltokielopuu.

Lumikuningatar on kotoisin Himalajan vuorilta. Suomessa sitä tiedetään kasvatetun yli sadan vuoden ajan. Kasvi on saatu Talvipuutarhaan lahjoituksena 1980-luvun alussa Kalliossa asuvalta rouvalta. Rouvan kotona lumikuningatar oli ollut jo ennen talvisotaa. Rouvan perhe lähti sotaa pakoon ja laittoi lumikuningattaren pönttöuunin taakse talteen. Tultuaan evakosta rouva löysi kasvin paikasta mihin oli sen jättänytkin. Siinä oli kaksi lehteä, vaikka se oli ollut yksinään vuoden päivät. Rouva alkoi elvyttää kasvia ja se palkitsi hoitajansa upeilla kukilla. Kun rouva joutui 1980- luvulla Riistavuoren vanhainkotiin, hän toi kasvin Talvipuutarhaan.

Kukkivat ja kukoistavat vanhukset

Talvipuutarhan rahapuut ovat näkemisen arvoiset. Korkeutta niillä on puolestatoista kahteen metriin. Paksuimman rungon halkaisijaksi arvioin kolmekymmentä senttiä. Rahapuut ovat lähes sadan vuoden ikäisiä ja niitä leikataan kuulemma vuosittain. Näin talvisaikaan ne kukkivat  runsaasti pienin tähtimäisin valkoisin kukin. Onkohan kukaan saanut rahapuuta kukkimaan kotona?

Kamelian kukinta on ohi. Se aloitteli kukintaansa joulukuun puolivälissä, kun edellisen kerran kävin saamassa viherterapiaa talvipuutarhassa. Vahinko ettei tullut käytyä silloin, kun puu oli täydessä kukassa, sillä kukkia on ollut todella paljon. Palmuhuoneen kattoon asti ulottuva kameliapuu on yli satavuotias ja se onkin  talvipuutarhan vanhin kasvi. Se on tuotu puolitoistametrisenä Hakasalmen huvilasta 1917. Toinen samanikäinen kamelia kuoli puutarhan peruskorjauksen aikana pari vuotta sitten.

Lajien runsautta

Länsisiivessä on muutamia pöytiä tuoleineen. Sinne voi istahtaa vaikka nauttimaan eväskahveista. Orkideayhdistyksen naiset ovat vallanneet pari pöytää lehdilleen ja kirjoilleen. He ovat tuoneet näytille omia orkideoitaan ja esittelevät yhdistyksensä toimintaa.

Talvipuutarhassa on yli kaksisataa erilaista kasvia. Joukossa on paljon vanhan ajan huonekasveja. Parhaillaan kukassa ovat enkelinsiipi, kliivia, viirivehka, herrasjuoru ja huumaavasti tuoksuva gardenia. Parimetrinen oleanteri on ihan täynnä nuppuja. Jokohan se olisi kukassa pääsiäisen aikaan? Kolibrikukka kuuluu eksoottisempiin kukkijoihin. Erivärisiä orkideoita löytyy useammasta paikasta. Lihansyöjäkasveihin kuuluvan kannukasvin kukinto on kuin taideteos. Puutarhan ns. kausikukkina ovat tällä kertaa vaaleanpunaiset hortensiat ja kevätesikot. Viikunapuu on tehnyt neljä hedelmää.

Väreistä voimaa ja virkeyttä

Istun palmusaliin viikunapuun alle. Nautin veden solinasta suihkulähteessä, valosta, lämmöstä ja vihreän eri sävyistä. Sanotaan, että vihreä väri vaikuttaa verenpainetta alentavasti. Olisikohan edellisenä päivänä mitatuilla kohonneilla verenpainelukemilla jotain yhteyttä yllättäen iskeneeseen vihreän nälkääni?

Ennen kotiinlähtöäni käyn vielä nuuhkimassa gardenian ja kiiltokielopuun kukkia. Luon myös ihailevan katseeni kaktushuoneen päätyseinään, joka on täynnä lumikuningattaria.

Kukka- ja väriterapian virkistämänä imuroinnit ja muut askareet hoituvat kotona ennätysajassa. Niitten jälkeen onkin sitten mukava oikaista kuusenvihreälle kotisohvalle Värien voima – kirjan kanssa.

Kuvat ja teksti Lissu Kaivolehto