Oli vuosi 2003 ja maaliskuun 15. päivä. Noin 40 Värtsilä-seuran jäsentä saapui Helsinkiin ravintola Maestroon Fredrikinkadulle viettämään seuransa lopettajaisia. Tuolloin oli kulunut tasan 35 vuotta siitä, kun värtsiläiset ensimmäisen kerran kokoontuivat vuosikokoukseensa Merihotellissa.
Alkuun jäseniä oli seurassa liki 400. Kokoontumisia oli yleensä kerran vuodessa, lisäksi pikkujoulut, risteilymatkat ja muutamat vierailut rajantakaiseen Vanhaan Värtsilään.
Päättäjäislounaalla oli tarjolla tervetuliaismaljan lisäksi maittavaa ruokaa noutopöydästä sekä elävää musiikkia. Kutsun allekirjoittanut Maj-Britt Uhlenius toivoi kirjeessä, että ”tavataanpa nyt oikein joukolla”. Ilmoittautumiset piti jättää Seija Österbergille.
Toiminta oli jostain syystä hiipunut vuosikymmenten aikana suuren kaupungin melskeissä. Vieläkö löytyisi hiiliä, joihin voisi puhaltaa?
Joensuussa toimivaan Värtsiläisten Seuraan kuuluva Hilkka Partanen merkitsi tapansa mukaan muistiin lopettajaistilaisuuden tunnelmia.
”Karjalaisten laulu kaikui komeasti niin kuin odottaa sopiikin. Martina Nyman, entinen Wallenius, seuran puheenjohtaja, oli koonnut runomuotoisen, hyvän kronikan seuran toiminnasta ja toimihenkilöistä, toiminnan alusta sen loppuun saakka. Kuunneltiin hiiskumatta. Yksi Pesosen sisaruksista Berliiniltä luki Värtsilään liittyvän herkän runomuistelon. Se on julkaistu Karjala-lehdessä joitakin aikoja sitten. Kiitos Hiltusen Evan, tallessa on. Viehättävä nuori nainen soitteli pianolla rauhallista taustamusiikkia kaiken aikaa. Syötiin hyvää ruokaa ja juomiakin riitti niin, että kielenkannat sopivasti irtosivat. Itse olen erikoisen iloinen, että Kerttu Mänty yli 90-vuotiaana jaksoi olla edelleen mukana. Mitäs siitä, vaikka kysyi aurinkoisesti useammankin kerran, kuka olin. Niinhän se teki Haarasen Hellikin.”
”Jos nyt luettelisin muutamia nimiä, ketä oli paikalla, tytöt tyttönimiltään. Toljanderin sisaruksia kolme kappaletta. Heidän isänsä johti aikanaan pitkän aikaa Helsingin Värtsilä-Seuraa. Pesosen sisaruksia muutama ja yksi veli. Piiroisen Kirsti veljensä kanssa. Pykäläisen sisarukset Karin takaa, Aarnion Kaija Notkolta, Miettisen Raili kylältä Työväen ja Pienviljelijäin Osuusliikkeeltä, Tirkkosen Metti aina yhtä iloisena kuin ennenkin ja monia muita. Seuran johtoportaasta tietenkin Martiina (Tiina) Wallenius, Maj-Britt Åhman, Seija nyk. Österberg ja Anja Grönberg. Voitte uskoa, että puheen porinaa riitti niin kuin ennen vanhaan kansakoulussa.”
”Ake kertoi meidän seuran toiminnasta. Värtsilän seurakunnan tapahtunutta ja kunnan käsittelyssä olevaa liittymisasiaakin sivuttiin. Kasasen Värtsilä-kirjan oikeuksien siirtämisestä meidän seuralle esitettiin toivomus.”
”Ei niin murheellista, etteikö jotakin mukavaakin. Tiina laittoi kiertämään listan, josko olisi halukkaita jatkamaan tapaamisia epävirallisemmin. Kas kummaa, taisipa lähes jokainen paikalla ollut laittaa nimensä paperiin. Jopa meillekin uhkasivat kutsun lähettää. Hyvillä mielin erottiin. Värtsiläisten juuret ovat syvällä!”
Kiitos, Hilkka!!!
Taidan olla myöhäisherännyt näissä värtsiläisten riennoissa. Herännyt kuitenkin. Kun nyt Tohmajärven Värtsilässä on saamani tiedon mukaan saatu entinen kunnanvirasto yhdistysten käyttöön, on mielestäni aika pohtia värtsiläisten yhteiseen hiileen puhaltamisen mahdollisuuksia, niiden jotka asuvat Helsingissä, niiden jotka muistelevat menneitä Joensuussa ja niiden jotka ponnistelevat Tohmajärvellä sielussaan Värtsilän lieskat. En tiedä, mitä olisi tehtävä. Tuntuu vain siltä, että jotain pitäisi. Neuvottelun ellei peräti sopimusten aika voisi olla tässä kevään aikana, kun virastotalon vuokrasopimus on alle kirjoitettu. Ehkä siinä olisi pienen juhlan aika? Voisipa vaikka naulata talon seinään nimikyltin, kunhan ensin on annettu se nimi. Tällaisia pohtii taas E.L.