Tohmajärven kunta saa noin miljoonan euron lisälaskun Helliltä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen menot kasvoivat kunnassa viime vuonna edellisvuodesta 15 prosenttia. Asiasta kertoi netti-Karjalainen. Keski-Karjalan kuntien viime vuonna maksamat maksuosuudet eivät riittäneet, vaan lisää on maksettava yhteensä 2,1 miljoonaa euroa. Muut kunnat selviävät lisälaskusta Tohmajärveä vähemmällä: Kesälahti noin 430 000, Rääkkylä 317 000 ja Kitee 210 000 […]
Vanhimmat värtsiläläiset muistavat varmasti nimismies Weli Ruuthin ja monet nuoremmatkin ovat todennäköisesti kuulleet hänestä joitakin pitäjällä liikkuneita tarinoita. Hän oli pitkäaikainen Värtsilän ja Tohmajärven vallesmanni. Itselläni oli tilaisuus alle kolmekymppisenä tutustua häneen ja tehdä hänen kanssaan jopa yhteistyötä noin kolmen vuoden ajan. Olin kuullut ennen Tohmajärvelle tuloani työtovereiltani monenlaisia juttuja ja tiesin, että Ruuthin ja
Osa 1 Isäni Toivo Lintusen serkuilla oli ennen sotia tapana kokoontua silloin tällöin Lintulaan hauskaa pitämään. Keskushenkilö oli kuulemma ollut Helena-mummo, joka kuoli v. 1934. Serkuksia oli saapunut aina Sortavalasta saakka. Sotien jälkeen tuvassa kokoontuivat useat Värtsilän yhdistykset. Maija-äitini sai olla jatkuvasti kahvinkeittäjänä. Jonkin kerran muistan lattian notkuneen, kun illan päätteeksi oli polkaksi pantu. Muisteluni
Varoitan heti alussa, ettei tämä tarina sovi heikkohermoisille. Tulin kuitenkin maininneeksi rotanhäntäviilan kommentoidessani Värtsin kertomusta Saparoveitsi, joten kerron oman lapsuudenkokemukseni. Vaikka kotieläimet olivat rakkaita, tuli joskus eteen sellainenkin päivä, että eläin oli lopetettava. Karjamme laidunsi metsälaitumella. Nuori hieho ei palannut muun karjan kanssa illalla kotiin. Ilmeni että hieho oli rikkonut risuaitaa ja karannut vihreään apilikkoon.
