Lintula ennen Sinilintua

Osa 1

Isäni Toivo Lintusen serkuilla oli ennen sotia tapana kokoontua silloin tällöin Lintulaan hauskaa pitämään. Keskushenkilö oli kuulemma ollut Helena-mummo, joka kuoli v. 1934. Serkuksia oli saapunut aina Sortavalasta saakka.

Sotien jälkeen tuvassa kokoontuivat useat Värtsilän yhdistykset. Maija-äitini sai olla jatkuvasti kahvinkeittäjänä. Jonkin kerran muistan lattian notkuneen, kun illan päätteeksi oli polkaksi pantu.

Muisteluni kuvassa on Värtsilän nuoria joskus 1950-luvulta. Siinä on myös perinteen mukaisesti suvun serkuksia. Mutta on muitakin ihan tuttuja kasvoja. Porukka on istuutunut pitkän pöydän ympärille. Pöytä ja penkit, samoin kuin ikkunat, oli tehnyt taitava venäläinen vanki. Hän oli ensin todennut, että mööpelit ja ikkunat olivat hutoi. Saatuaan työkalut hän ensin kunnosti ne ja tarkisti terät ottamalla hiuksen päästään ja lyömällä sen terää vasten. Kun hius meni poikki, oli terä harashoo.

Kun Irtolan kauppa oli sotien jälkeen evakossa Lintulan pihassa ennen toimineen meijerin tiloissa, kaupalla käyneet pitkämatkalaiset viivähtivät eväitään nauttien tuvan penkillä. Monesti siinä istui myös Pieru-Kareinen, jolla oli nahasta tehty reppu.

Värtsissä on kerrottu ansiokkaasti värtsiläisten evakkotaipaleista. Myös Lintula osallistui talkoisiin. Vuosien aikana talossa oli samaan aikaan useita perheitä. Päärakennuksen huoneet oli miehitetty, niin ettei talon omalle väelle jäänyt liiaksi tilaa. Olen ihmetellyt myöhemmin, miten talossa säilyi sopu. Sitä joskus äidiltä tiedustelinkin. Hän vakuutti, että sopu vallitsi. Yhden kerran hän oli heristänyt emännän sormea, kun joku evakkorouva oli aikonut pyhänä paistaa leipää tuvan uunissa. Äiti kertoi sanoneensa, ettei meillä pyhänä leipää paisteta.

Irtolan kaupan vieressä, ulkorakennuksen maantien puolella, asui Juvosen perhe. He olivat kunnostaneet siihen kodin, josta sitten muuttivat myöhemmin Helsinkiin. Kyösti-poika kävi Joensuussa keskikoulua samaan aikaan kanssani. Muistaakseni sai parempia numeroita kuin minä.

Sinilinnulla on siis talon menneisyydessä ikään kuin toimintansa harjoittelua. Yhteinen nimittäjä on Maija.

Osa 2 https://vartsi.net/2011/03/26/lintulan-historiaa/

Share

7 comments for “Lintula ennen Sinilintua

  1. Saimme Erkiltä häälahjaksi Lintulan vanhoista lattialankuista, Veikko Rummukaisen sorvaaman hedelmätarjottimen!

    Se lahjoistamme on jäänyt mieleen 17 vuoden jälkeen. Tallessani on myös kait ainakin 50-vuotta vanha hirventalja joka Lintulan tuvan seinää aikanaan koristi.

    Jossain on albumeissamme on myös kuva kun vuoden vanhana vaipoissani leikin tuvan lattialla Karjalan karhukoiramme ”Kytän” kanssa:) Taitaa löytyä äiti-Maijan arkistoista!

  2. Kuvasta tunnistan ainoastaan Erkin (rapsuttaa poskeaan), Anna-Liisan=”Lippi-kummini” (joulukuusen edessä) sekä ehkä ukkini?? (onko Toivo-ukkini henkilö ikkunan edessä?).

    Mielenkiinnosta, Erkki voisit kertoa keitä muita kuvassa on?

  3. Muistan kuvassa seinällä olevan kellon lapsuudestani, missähän mahtaa sekin nykyisin olla?

    ”Maksaisin maltaita” siitä sekä ukkini Lintulan seinällä olleista vanhasta ilmapuntarista sekä Lintusen suvun sukupuutaulusta jos ne jostain vielä löytyisivät:) Olisivatko jossain setäni Pentin jäljillä?

  4. Ilmapuntari ja sukupuutaulu ovat ainakin tallessa. Kellosta ei ole tietoa!

  5. Hyvä kirjoitus Lintulan vaiheista, mielenkiinnolla seuraan uusia osia.

  6. Joensuu 31.3.2011
    Tilaisuudessa mukanaolleena tunnistan kuvan henkilöt. Pöydän päässä Tapani Kolehmainen, oikealla Erkin vieressä Pirkko silloinen Olenius, Lintusen Kallen sisko Kirsti, myöskin Lintusen sukuun kuuluva Hyvärisen Lassi(?), Kososen Aulis, pöydän päässä Hurrin Pentti, sitten meitä Selkäkylän tyttöjä, Hellevi Piiroinen e Kallio, Eeva e Koljonen, Sirkka Leinonen e Leinonen, allekirjoittanut ja Asta Piiroinen. Kyseessä oliuusivuosi, liekö ollut 1959 – 60. Samaisen pöydän ääressä tapasin myöhemmin n.30 v. sitten edesmenneen mieheni Lukkarisen Ollin, joka oli Lintusen Topin ja Maijan kummipoika. Lukkariset olivat aiemmin asustanneet Lintulan yläkerrassa.
    Lintusen Kirstin aikaansaannosta ehkä oli, että tapasimme Ollin kanssa uudelleenkin. Samasta Lintulan talosta oli isänäitini Ida Maria lähtenyt joskus miniäksi Selkäkylälle.

  7. Kiitos, Liisa! Hyvä tietää. Panen paperillekin muistiin! Erkki L.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *