Hauskaa Vappua vaan kaikille lukijoille! Se on sitten kevät! Saa nähdä joko se tuona juhlapäivänä se ”KÄK” näyttäytyy. Sanovat vanhat kirjanpitäjät noita tavanneen tähän aikaan. Noissa liikekeskuksissa on kuulemma viskisieppoja aamutuimaan, mutta meilläpä vallan oikeat kirjosiepot ovat jo tulleet. Ainakin Laakkosen Anna-Liisan pihaan jo viime maanantaina ja meillekin ensimmäinen toissa päivänä. Viikolla näkivät Hopeakalliolta haarapääskyn, ja […]
Hauskaa vappua Värtsin kirjoittajille ja lukijoille. Metsäkauriskin irrotteli tänään Savikontiellä. Pankaapa paremmaksi. Älkää venäyttäkö koipia.
Niiralan tullissa puolenkymmentä vuotta tullitarkastajana työskennellyt Kati Saurula on kirjoittanut esikoisromaanin ”Koiruohon kaupunki”. Kustantaja on Arktinen Banaani. Kyseessä on kuvitteellinen, dekkarin sukuinen teos ydinturmasta. Aihe oli mitä ajankohtaisin kirjan julkaisupäivänä 26. huhtikuuta: Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuudesta oli kulunut neljännesvuosisata. Uusin turma Japanissa on viime kuukausina levinnyt maailman tietoisuuteen aivan tuoreena. Kiihtelysvaarassa asuva 32-vuotias, tullista tällä hetkellä
Kuten Eero-Matti eräässä kommentissa jo kertoikin, on Sääperi suurin piirtein vapautunut jäistä. Tuuli on työntänyt viimeisiä hileitä yön aikana järven itäpäähän. Nyt viimeistään kalamiehet pääsevät suurten kutuhaukien pyyntiin. Eräs kalastaja kertoi pilkkijäillä, että ne vaeltavat kevätpuuhiinsa järven länsipäähän mataliin vesiin. Ja haukia Sääperissä riittää, sen todisti parin viikon koukkupyynti yllekirjoittaneelle.
Pykälävaaraan ajeltiin aikaisin aamulla Patsolan Karvisesta Polle-raudikon reessä jostakin läheltä Harkkolampea mutkaten. Nykyinen tie on linjattu kauempaa Harkon ohi ihan eri paikasta ja lähtökin siirretty Tervavaaran tielle lähelle entistä kansakoulua. Olkoon minun puolestani tämä uusi linjaus, kun sillä on jo ikääkin 50 vuotta. Pykälävaaran tällä laidalla vanhan ja uuden tien linjaus on sama. Siellä käännyttiin
Jokin aika sitten Värtsissä kerrottiin Kahelinin autosta ja poikien askartelemista puisista autoista. Kuvan auton sain enoltani Pentti Väänäseltä, joka muisteli, että sen oli tehnyt joku puuseppä Värtsilässä ennen sotia Pentin nuoremmalle veljelle Laurille. Auto on syntynyt 1930-luvulla ennen sotia ja tullut muuttokuormassa evakkoon Patsolan mäelle.
Isäni oli 1935-1952 Kaurilassa Osulan myymälänhoitajana. Liekö ollut vuosi 1937, kun hän oli järjestämässä työväentalolla osuuskauppajuhlia. Kaurilassa ei ollut silloin vielä sähkövaloja. Elokuvakonetta varten sähkö saatiin kuorma-auton takapyörän alle sijoitetulla, auton pyörittämällä generaattorilla. Valkokangas laitettiin näyttämön etureunaan, joten elokuvan tapahtumia voi seurata myös valkokankaan läpi sen takaa. Sali oli nimittäin tupaten täynnä yleisöä, eikä lapset
Lienee ainakin kymmenen vuotta siitä, kun eräs tuttavani oli ajellut perheineen lenkin Joensuu-Ilomantsi-Värtsilä-Joensuu. Innoissaan hän kertoi minulle: ”Et usko kuinka hämmästyimme, kun tulimme metsäisen taipaleen jälkeen korkealle mäelle (Miljoonakallio) ja eteemme avautui näkymä Värtsilän laaksoon!” Uskoinhan minä, sillä olen kokenut tuon saman näkymän jo puolen vuosisadan ajan, varsinkin kesäisin. Tästä samasta suunnasta mekin lähestymme Värtsilää
On sitä ennenkin Värtsilässä runoja rustailtu. Mun koneen uumenista tuli vastaan oheinen, lähes 118 vuotta sitten kauniilla käsialalla kirjoitettu runo. Se on peräisin Alahovin arkistosta, jonka nykyinen säilytyspaikka on Kansallisarkisto. Lissu Kaivolehto Herra Patruunin hautakiven paljastuksessa 8.7.1893. Wielä vaikka viimekerran koitan vanhan väinämöisen kanteletta kaiutella, Koska mieli kättä käski käsi käytteli kyneä kynä piirsi puustaavia,
Jälleen on se aika vuodesta, jolloin pienpetojen raivotautirokotteita pudotetaan lentokoneista itärajalle Värtsilän korkeudelta Virolahdelle ja etelärannikkoa pitkin Pyhtäälle saakka. Rokotteilla pyritään estämään raivotaudin leviäminen Suomeen. Kahden viikon aikana pudotetaan 80 000 syöttirokotetta 25-30 kilometrin levyiselle vyöhykkeelle. Syötit sisältävät heikennettyjä raivotautiviruksia, jotka ovat eläimille vaarattomia. Lentsikat hyrräävät päivittäin kello 7-21. Suomi on ollut raivotaudista vapaa maa
Värtsissä ollut kirjoitus ”Kauppoja kylillä” sai minut muistelemaan osuuskauppajuhlia 1940 – 1950 -luvuilla. Kylillä oli vähän tapahtumia ja jos oli, niin väkeä oli yleensä tungokseen saakka. Kauppojen tilat olivat olemattomia, joten juhlat pidettiin jossain muissa rakennuksissa. Muistissani on ainakin Patsolan työväentalolla, Välilän autotallilla Kenraalinkylässä (ennen muutosta kauppatiloiksi) ja jopa Kaustajärven kansakoululla pidetyt tapahtumat. Varmaa oli,
Ennen oli tapana sanoa: ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään!” Aika raa´asti sanottu. Siitä huolimatta muistelen töitäni jatkosodan aikana kesällä 1942. ”Jänisjoen uittoa” kirjoituksen kommentissa kerroin uittokokemuksistani vuoden 1942 keväällä. Se oli myös ensimmäinen todellinen työkokemukseni. Työ kuitenkin loppui, kun vesi joessa väheni. Töitä piti kuitenkin saada lisää. Kotini editse kulki rautatie, jonka normaaliin kevätkunnostukseen
Mies. Ääni. Legenda. Cornelis, DVD, ohjaus: Amir Chamdin, pääosassa: Dyvik Husby, levitys: SF-filmi 2011. Muistan Cornelis Vreeswijkin (1937 – 1987) niitä ajoilta, kun häneltä ilmestyi levy Tapio Rautavaaran lauluista. Mies on eräs Ruotsin suurimmista musiikkilegendoista. Elokuva tarjoaakin paljon Corneliksen lauluja, joista tulee mieleen vaikkapa venäläinen laulajalegenda Vysotski. Vreesvijk toimi psykiatrisen sairaalan hoitajana, kunnes eräs potilas
Kylätalo kaunistui keskiviikkoiltana silmin nähden, kun ahkera talkooväki pyörähteli pihassa ja sisätiloissa. Ikkunoita puunattiin ja myyränkasoja tasoiteltiin. ”Kyllä sinne tulee erinomainen tarinointipaikka kesällä talon ja joen väliin”, ihasteli Jänisjoen rantamaisemaa paikkakunnalla tunnettu rovasti, joka verrytteli talkoissa lonkkaleikkauksen jäljiltä. Nimeä talolla ei vielä ole, mutta nimiehdotuksia on kuulemma tullut yli 30. Ja jatkuvasti tulee lisää. Vappuun
Ilmari Väänänen, 93, on tällä hetkellä ainoa Värtsilässä asuva mies, jolla on rintamatunnus. Naisista sellaisen omaa Saara Mämmi. Asuntorannassa yksinään elelevä entinen metsuri joutui rintamalle suoraan sotaväestä JR 9:ään, joka meni rajan yli Muskosta ja eteni Sortavalan kautta Äänislinnaan. ”Enimmäkseen Tohmajärven poikia siinä porukassa oli”, veteraani muisteli. ”Tohmajärven tiilitehtaan pomo Simo Kähäri oli meillä päällikkönä,
Veteraanipäivän kunniaksi julkaisemme lyhyen katsauksen Värtsilän valtauksesta jatkosodan alussa 1941. Tarkemmin palaamme taisteluihin ensi kesänä, jolloin niistä tulee kuluneeksi 70 vuotta. Varsinaisesti Värtsilän valtauksesta vastasivat Talvelan VI armeijakunnan 11. divisioonaan kuulunut Jalkaväkirykmentti 29 sekä Hägglundin VII armeijakunnan 7. divisioonaan kuulunut osasto Korvenheimo, joka koostui lähinnä linnoitusjoukoista.. Taisteluihin osallistui myös Tohmajärven Peijonniemessä perustettu, luutnantti Eino Rainolan
Teuvo Eronen: Vanhan veteraanin tarinoita, 2010. Tohmajärveläinen Teuvo Eronen on kirjoittanut kokoelman sotamuistoja vuosilta 1940-44. Tarinat on aiemmin julkaistu Keski-Karjalan paikallislehdissä. Kirja kertoo Vepsän pojan sotatiestä. Kertomuksia on Tohmajärven kotirintamalta, vallatusta Sortavalasta, Kiuruveden varusmieskoulutuksesta, Syvärin asemasodasta ja Tali-Ihantalasta. Eronen oli sodasta palattuaan vasta 21-vuotias, mutta takana oli jo viisi sotavuotta. Rajaseudun elämä sotavuosina on paljon
Kylätalon siivoustalkoot alkavat tänään kello 16. Tarkoituksena on jynssätä sisällä lattioita ja kirkastaa ikkunoita. Vappukuntoon aiotaan siistiä myös piha-aluetta. Siivousvälineitä ja haravia toivotaan otettavan mukaan. Kyläyhdistyksen ”veteraanien” lisäksi paikalle saapunee runsaasti talkoohenkeä puhkuvaa väkeä.
Värtsilän maskotit Bambi ja Bimbo ovat tulleet esille metsien kätköistä. Ihan katselivat kuin tunteakseen. Vähästä se ihmisen mieli ilahtuu. Hyvinvoivilta metsäkauriit näyttivät talven jälkeen. Pelloilla saattaa olla jo sen verran vihreää, että ne löytävät jotain suuhun nyhdettävää. Hieman myöhemmin huomasin, että seuraan oli liittynyt kolmas, pienikokoisempi yksilö. Lieneekö ollut edelliskesäinen jälkeläinen? Ilomantsintien töyssyhidasteet tuntuvat nyt
Juhani Töytäri: Sateenkaaren tuolla puolen, Positiivarit 2011. Juhani Töytäristä voisi käyttää sanontaa ”Suomen positiivisin mies”. Itselleni on tullut joka aamu vuosikausia Positiivarien kirje, jossa annetaan vinkkejä positiivisuuteen ja puhutaan joskus totuuksia myös lasten suulla. Kiireessä ei tällaista mietekirjaa välttämättä voi omaksua, vaikka mietteet onkin helppo ahmaista välipalana vaikkapa työssä ruokatunnilla. Parhaiten maailman viisaiden henkilöiden mietelmät
