On sitä ennenkin Värtsilässä runoja rustailtu. Mun koneen uumenista tuli vastaan oheinen, lähes 118 vuotta sitten kauniilla käsialalla kirjoitettu runo. Se on peräisin Alahovin arkistosta, jonka nykyinen säilytyspaikka on Kansallisarkisto. Lissu Kaivolehto
Herra Patruunin hautakiven paljastuksessa 8.7.1893.
Wielä vaikka viimekerran
koitan vanhan väinämöisen
kanteletta kaiutella,
Koska mieli kättä käski
käsi käytteli kyneä
kynä piirsi puustaavia,
Mitäs puustaavit puhuvat
Puustaavit puhuvat siitä
miten mieliä ylenti,
saatto luonnot liikehellen
Tästä kunnasta kohotti,
Kuin nyt tähän kuulun herran
ikimuistosen isännän,
hautakummullen korotti
Perilliset puolestansa
muistokiven kiillotetun,
Jalo on meillen muistomerkki
kivi kaunis kaikin puolin,
Jalot muistot mielissämme
tässä juhlassa jaloss,
Waan on murhella mukana
varsinkin nyt vanhemmilla
tämän tehtahaan väellä,
Sinne on mennyt meiltä turva
kivi paljo painavainen
päällen ompi pystytetty,
Suokohoon Jumala suuri
Luoja armosta avara
kirkastettuna kohota
kiven alta kiillotetun,
Sillon kun pauhaapi pasuunat
soipi torvet taivahaasta.
Tehtaan työväen puolesta
J Muhonen
Lissu!
Hieno juttu että ”aarteita etsiessäsi”
huomioit myös Värtsilän.
Olen huomannut arkistoja penkoessani, että aina löytyy myös kavereille jotain ja itselle semmoistakin, mitä ei ole osannut edes etsiä. Ja se taas innostaa jatkamaan harrastusta.