Paljon onnea Mirja! Tuskinpa kuvassa olevat entiset tai nykyiset Värtsilän kirkkokuorolaiset panevat pahakseen, jos onnittelen Sinua koko kuoron nimissä. Kuvassa olemme matkalla jossain Ruotsissa tai Norjassa. Siellä taidat olla Sinä niin kuin minäkin – ja vieläpä ihan vieretysten. Alpoaatos
Jänisjoki on vapautumassa jäistä. Pellotkin alkavat olla lumettomia Värtsilän laaksossa. Ja minne vain katseensa kääntää, niin kaikki toisiaan liehittelevät, maalla, joessa, ilmassa… Kohta voimme sanoa Korkean Veisun sanoin: Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Jänisjokilaulu säv. Ensio
Kun aurinko nousee keväällä, osuvat sen ensi säteet Sääperinjärven rannalla olevan kuivurirakennuksen seinään. Vielä hämärässä aamussa se on kuin kirkas valoilmiö, joka kestää melkoisen tovin ja näkyy kauas.
Kenraalinkylässä opettajana ollut, nykyisin Lappeenrannassa asuva Asko Pesonen on koonnut pianosävellyksiään 90-sivuiseksi kirjaksi, jonka nimi on ”Piano soi Karjalan ja Kainuun kylissä”. ”En ole säveltäjä, mutta intohimoni on leikkiä nuoteilla, ja se antaa minulle elämän sisällön”, toteaa Pesonen, jonka lapsuuskylä on Tuupovaaran Asento. Pesonen kertoo läheisimmän avustajansa olevan Kaarina-vaimon. Hän mainitsee saaneensa paljon virikkeitä myös
Monenmoista rituaalia tarvittiin ennen vanhaan pellavaa kylvettäessä. Kylvön suorittivat miehet valkoinen pellavapaita päällä. Puhella ei saanut. Naiset tulivat taaempana juhla-asuissaan. Puhekielto koski heitäkin. Saattueella muka estettiin pellavan lakoaminen. Pellava kylvettiin niin tiuhaan, että lude pääsi harppaamaan siemeneltä toiselle, eivätkä varpaat multaantuneet. Tiheäkylvöistä peltoa karhitessa ei hevosta livettänyt. Kitkeminen eli kyykkiminen oli naisten etuoikeus, joka tehtiin
