Käväisin kuvausreissulla Lappeenrannan Konnunsuolla ja Mikonsaaressa. Joutsenet olivat kansoittaneet pihatienoon. Eipä nuo erityisesti säikkyneet kuvaajaa. Kävelivät pihatiellä kuin ”harviisvieraat”. Tikka oli tehnyt pesäkolon lahoon puuhun ja tietysti kolon päällä oli sateensuoja. Eivät nuo linnut tyhmiä ole. Tikka sujahti koloon kun kävi välillä sähkötolpasta toukkia. Tulipahan kuvaan ”jännitettä”. Töyhtöhyyppä paimensi poikasiaan pellolla. Näyttivät poikaset jo oppineen […]
Viime lauantaina kävin Ilmajoella hautaamassa anoppini. Sieltä jatkoin matkaa Lappeenrannan kyljessä sijaitsevalle Lemille, jossa sunnuntaina oli juhlapäivä. Ensin kokoonnuttiin Euroopan arvokkaimpiin kuuluvaan puukirkkoon klo 10. Kirkko täyttyi messuun saapuneista. Klo 15 alkoi Etelä-Karjalan kirkkomusiikkipiirin laulujuhla, jonka yhteydessä Lemin kirkkokuoro vietti 120-vuotisjuhlaa. Molemmat tilaisuudet olivat todellista laulun juhlaa. Erityisesti neliääninen virsilaulu tunkeutui syvälle sieluun. Tapahtumaan voi
Ensi kesän Värtsiläpäivien aikaan Patsolan mäeltä näkee rajan taakse. Veikko Otonpoika Rummukainen, 58, on tehnyt näköalasavottaa. Väline on ollut hieman poikkeuksellinen. Rummukainen löysi romunkeräysvarastosta vanhanajan kaarimallisen viulusahan ja otti sen käyttöön, kun moottorisaha alkoi oikutella. ”Olin 14-vuotias, kun edellisen kerran tällaisella sahalla savottaa tein”, hän kertoi. ”Silloin oli lokakuu, kylmä ja vetinen keli. Isäukon metässä
Tohmajärven kunta kaatoi Kaustajärven hautausmaan laidalta puita tänään maanantaina ja siten teki lisätilaa. Nyt seurakunta voi poistaa kannot ja tasoittaa maata. Enää ei tarvitse parkkeerata autoja tien reunalle. Puiden kaataminen osui sopivaan aikaan, kun kunta muutenkin tekee hatausmaan läheisyydessä savottaa. Isomman määrän lisukkeena käy kaupaksi parkkipaikankin vajaat kymmenen puuta, ja ovathan ne lisänä rokassa ilman
Haluatko hyvän harrastuksen? Tule tekemään kanssamme vuosi sitten perustettua Värtsiä, Värtsilän kyläverkkolehteä. Sitä silmäillään lähes 30 maailman maassa ja noin 90 kaupunkiseudulla Suomessa. Värtsin jutut ovat luettuja, mikä on mainioitten kirjoittajien ja kuvittajien ansiota. Heitä on tullut jatkuvasti lisää. Nyt sinulla on mahdollisuus oppia laatimaan verkkolehteen sopivia juttuja. Pistäydyt kenties joskus kameran kanssa paikkakunnan tapahtumissa
Pälkjärven pitäjäseuran järjestämä kotiseutumatka on vuodesta 1993 alkaen tehty toukokuun loppupuolella valkovuokkojen kukkiessa. Siitä nimi valkovuokkomatka. Matkaan on perinteisesti lähdetty seuran kotipaikasta Joensuusta. Seuralla on ollut syksystä 2007 alkaen toimintaa myös täällä pääkaupunkiseudulla. Muutama kuukausi sitten meillä heräsi ajatus omasta valkovuokkomatkasta, joka tehtäisiin yhtä aikaa Joensuun ryhmän kanssa. Lauantaiaamuna 21.5. ennen kukon laulua bussiin pakkautui
Luen parhaillaan edesmenneen talousneuvos Erkki Salomaan, tunnetun pohjoiskarjalaisen liikemiehen ja lahjoittajan muistelmia. Mielenkiintoinen elämänkaari. Sodasta palanneet Erkki Salomaa ja Otto Sarola päättivät perustaa Joensuuhun Polkupyörä- ja Kumikorjaamon. Lupaa haettiin elinkeinotoiminnan säännöstelytoimikunnalta. Lupa evättiin kerran toisensa jälkeen, kunnes joulukuussa 1945 perustamislupa vihdoin myönnettiin. Siitäpä ura urkeni. Salomaakin kertoo käyttäneensä rengasongelmiinsa paperinarua. Vielä pari vuotta myöhemmin, 1947
Vielä 50-luvulla jäähdytettiin meijeriin lähetettävä maito jäävesialtaissa. Elettiin siis aikaa ennen lypsykoneita ja ennen koneellista jäähdytystä. Juuri lypsetty maito laitettiin kymmenien litrojen vetoisissa tonkissa suurehkoon vesialtaaseen, jossa oli kylmää vettä. Vesi puolestaan jäähdytettiin karkealla jäämurskalla, ainakin kesäisin. Itse asiassa en edes muista, kuinka tämä asia hoidettiin talvisin, mutta ymmärrettävästi se on ollut jokseenkin vaivatonta kesähelteisiin
Keväisin sitä katselee mökkiään sillä silmällä, että jotain päivitystä pitäisi tehdä mökin sisäpuolellakin. Maalaisimmeko sisäkaton, seinät tai ehkä molemmat? Sitten ollaankin jo syksyssä ja huomaan, että kesä on mennyt ”soitellessa” kuten sadun heinäsirkalla. Kun täysikuu mollottaa taivaalla luoden järveen kultaisen sillan, tietää se minulle monesti unettomia öitä. Tässä yönä muutamana unta odotellessani tuli mieleeni tv:n
”Kesä keikkuen tulevi!, tuumailtiin ennen aikaan.” Käy tänäkin päivänä. ”Ihanaa, ihanaa”, laulettiin kiekkoleijonille. Pätee mielestäni yhtä hyvin kesän tuloonkin, kun on ”leipee ja lämmintä, niin silloin on kaikki hyvin”. Pyöräilykausi on alkanut. Täällä Joensuussa saa varoa noita hurjastelijoita kävelykadullakin. Vauhdin hurmaa ja ajattelemattomuutta, oletan. Pitkiä ja kauniita pyöräilyreittejä löytyy ympäri kaupunkia. Siitä kiitokset! Pyöräliikkeet näyttävät
Kylätalon nimeksi tuli Värtsilän kylätalo ja pihapiiri nimettiin Arppen pihaksi avajaisissa lauantaina. Tavoitteena on, että talo olisi ainakin kesäaikana avoinna päivittäin. Kesäkuun alusta sinne pyritään saamaan henkilö, joka pitäisi mm. kioskia. Ainakin jätskiä ja kahvia sieltä olisi tällöin saatavissa. Yleisölle avoin nettipiste talossa jo on. Jänisjoen rannalle siirretään todennäköisesti entisellä leirintäalueella oleva grillikatos. Kirppari aiotaan
Miltä tuntuisi kävellä parituntinen valtakunnan itärajan vierustaa? Tällaista harvinaista herkkua oli tilaisuus kokea taannoin Kaustajärven ja Venäjän välimaastossa, isäntänä ja oppaana paikallinen kesäasukas Onni Pakarinen. Onnille raja on tuttu. Kesäasunto sijaitsee hänen kotipaikallaan Kaustan rannalla vyöhykemerkkien liepeillä. Hän hankki rajavartiostolta luvan patikoida piikkilanka-aidan tuntumassa. Ilman lupaa ei sovi mennä rajan pinnassa tassuttelemaan; niin voivat tehdä
Istuin vuosia sitten tietokoneen ääressä. Se oli aikaa jolloin levykkeet olivat ”lerppuja” eikä koneissa vielä ollut tämmöisiä mukavia ohjelmia tekstinkäsittelyyn kuin nyt. Käyttöjärjestelmä oli mikälie, ja tekstinkäsittelyä harjoiteltiin. Opeteltiin tekstin ”maalaamista” ja ”vetämistä” uuteen paikkaan, sisennyksiä ynnä muuta. Ulkosalla oli leppeä kesäsää ja tuomet kukkivat. Siinä teki jo mieli lähteä ulos tutkimaan kesän pörriäisiä. Tiedänhän
Tommy Hellsten: Elämän paradoksit ( 3. painos), Kirjapaja 2011. Hellsten lähestyy elämää uudella tavalla, paradoksien kautta. Hän on sitä mieltä, että vahvuus löytyy heikkoudesta ja nöyryys on todellisuuden tajua. Ihminen ei nimittäin uskalla olla heikko, jos hänen ympärillään ei ole rakkautta. Rakkaus kunnioittaa ihmisen persoonaa ja antaa hänen olla sellainen kuin on. Vahvaa ja itsetietoista
Rajan taakse jäänyt Värtsilän kylä Kakku on vilahdellut usein verkkolehden palstoilla. Ihan piti lähteä paikan päälle tutkimaan, millaista seutua se on nykyisin. Sinne ei ole rajalta kuin muutama kilometri. Oppaaksi lähti Suomen Värtsilässä asuva Kalervo Mantsinen, 70, joka vietti kaksi lapsuusvuottaan Kakussa. Hänelle parin tunnin kiertely jalkapatikassa kylän maisemissa oli nostalginen kotiseutumatka. Kalervo lähti kylästä
Hanhet häippäsivät, mutta lintukesä jatkuu. Kurjet asettuivat taloksi Sääperin rantapelloille. Noin 30 kurjen partio on viihtynyt Savikon seuduilla useita päiviä. Afrikasta, Etelä-Aasiasta ja Etelä-Euroopasta ne ovat tulleet ja soille yleensä vetäytyvät pesimään. Suuri ihme ei olisi, jos joku pariskunta jäisi Värtsilän vesien liepeille rantaruovikkoihin. Kurki on melkein humoristisen arvokkaan tuntuinen lintu, hyvä ettei kompastu jalkoihinsa.
Juuri ilmestynyt Värtsilän kesän tapahtumakalenteri kertoo jälleen monenlaista asiaa. Etusivulla ovat saaneet tilaa kylätalon avajaiset, kesän avaus Ysitien portilla Niiralassa sekä Värtsiläpäivät. Sisempää löytyvät kesäteatteri, jumalanpalvelukset, konsertti sekä eläkeläisten ja partiolaisten tiedotukset. Pitäjäyhdistyksen kirppistä ja Tohmajärven Aktiivien kierrätystoria mainostetaan. Metalliromun keräyspiste on avoinna kesäkuun ajan Urheilutalon pihassa. Nylanderin luomutilalta saa aikanaan mansikkaa ja perunaa, Vilenin
Pienten sateiden välissä ja aikanakin haravat suihkivat ja kottikärry hyrräsi Kaustajärven hautausmaalla keskiviikkona. Tarvittiin kuitenkin paikallisen asukin kärry lainaksi, kun seurakunnan väline oli hävinnyt. Siistiä tuli ja rattoisaa oli. Kyllä talkoot ovat hyvä perinne tai niinkuin pohojalaaset sanovat: kökkä. Tilaisuudessa allekirjoitettiin kymmenen talkoolaisen kirje Tohmajärven kunnanhallitukselle: ”Kaustajärven hautausmaan parkkipaikan laajentamista on toivottu muutaman vuoden ajan.
Tosiaan on ilo, varmasti muillakin kuin minulla, kuunnella alkukesäiltoina ja -öinä satakielien laulua Sääperin rannoilla ja Jänisjoen varsilla. Eilen aamulla kuulin ensimmäisen Uudenkylänlammin länsipuollella, ja yöllä se kovasta tuulesta huolimtta konsertoi vallan riemurinnoin. Upeaa! Ruisrääkkä rapsutteli ensi säkeitään Mantsisen pihan vieressä nurmella. Tervetuloa. Samoilla tienoilla sirisi jopa viiden pensassirkkalinnun lauma. Tihein keskittymä koko valtakunnassa! Varmaan kuulivat toistensa laulun, mikä
Luonto kohisee kevään tuloa. Sadepäivät välillä vain piristävät. Ruoho nousee, viljat orastavat, kurki huutaa kaihonsa rantapellolla. Kohta kaikuvat suvivirret kouluissa. Värtsilässä avataan lauantaina kylätalo, mikä on kuin lähtölaukaus kesään. Takatalvesta ei ole tällä kertaa merkkiäkään, vaikka mistä sen varmaksi tietää.
