Kakun kylää hallitsee kallioinen kukkula, jonka laelta näkee Jänisjärvelle. Kuvat EJ
Kotipaikka löytyi.
Rajan taakse jäänyt Värtsilän kylä Kakku on vilahdellut usein verkkolehden palstoilla. Ihan piti lähteä paikan päälle tutkimaan, millaista seutua se on nykyisin. Sinne ei ole rajalta kuin muutama kilometri.
Oppaaksi lähti Suomen Värtsilässä asuva Kalervo Mantsinen, 70, joka vietti kaksi lapsuusvuottaan Kakussa. Hänelle parin tunnin kiertely jalkapatikassa kylän maisemissa oli nostalginen kotiseutumatka.
Entisen naapurin asuinpaikkakin piti tutkia. Tässä on asunut Niirasia. Taustalla Kakunvaara.
Kalervo lähti kylästä syyskuun lopulla 1944 evakkokuorman mukana. Hän oli silloin nelivuotias. Elämän ensimmäiset muistikuvat ovat Kakusta. Ne ovat säilyneet mielessä kirkkaina kuin eilinen päivä.
”Piilotimme lähtöpäivänä vanhemman siskon kanssa kattilan ja silitysraudan maakuoppaan tienlaitaan, josta ne takaisin tullessamme löytäisimme.”
”Istuin lähtöä odottamassa korkean muuttokuorman päällä auton lavalla. Sylissä oli eväinä leipäpalasia ja kananmunia. Siihen kai nukahdin.”
Mansikka kukkii.
Ensimmäisen kerran Mantsinen palasi lapsuuskunnaille 1989. Piilotettuja tavaroita ei löytynyt, mutta talon kivijalasta oli vielä jäänteitä. Sittemmin ne on työnnetty pellolta metsänreunaan.
Kakun peltoja on ainakin vielä viime kesänä viljelty, mutta vesakot ja metsä valtaavat alaa kuten Suomenkin rajakylissä. Tie on melko hyväkuntoinen, mutta asutusta ei ole eikä ihmisiä tule vastaan. Keväisin Laatokan vaikutuspiirissä oleva luonto pursuaa antejaan, ilman täyttävät lintujen laulu ja tuhansien tuomien tuoksu.
Ristin juurella arvuutellaan, mikä tarina siihen mahtaa liittyä.
KIITOS E.J ja leikkikaverini Kalervo muhkeasta nostalgia(koti-ikävä) matkakertomuksestanne Kakkuun, minunkin lapsuuteeni.
Sodan haavoittaman lapsuuden kokeneena paluu juurilleen on paran-
tavaa, vaikka arvet pysyvätkin.
Tervehtien : Kakun pyhäkoululainen Paavo Olarista
Värtsi on tuonut mukavasti esiin myös
näitä, melkein jo unohduksiin jääneitä
Värtsilän pikkukyliä.
En ole varma kuuluiko Tervavaara ajallaan
Värtsilään, kirjoitukset siltäkin
kulmakunnalta kiinnostaisivat.
Mansikka kukkii, mutta käärmeansat ovat tyhjäät täynnä.
Paavo kirjoittaa kommentissaan sodan haavoittamasta lapsuudesta. Anne Kuorsalo ja Iris Saloranta ovat toimittaneet Paavon kohtalotovereiden tarinoista kolme kirjaa: Evakkolapset (2005), Evakkotie (2006) ja Sodan haavoittanma lapsuus (2010).