Valmista tulee. Kuvat EJ
Terä puree puuhun.
Ensi kesän Värtsiläpäivien aikaan Patsolan mäeltä näkee rajan taakse. Veikko Otonpoika Rummukainen, 58, on tehnyt näköalasavottaa.
Väline on ollut hieman poikkeuksellinen. Rummukainen löysi romunkeräysvarastosta vanhanajan kaarimallisen viulusahan ja otti sen käyttöön, kun moottorisaha alkoi oikutella.
”Olin 14-vuotias, kun edellisen kerran tällaisella sahalla savottaa tein”, hän kertoi. ”Silloin oli lokakuu, kylmä ja vetinen keli. Isäukon metässä tehtiin harvennustöitä.”
”Siitä hyvä tämä on, ettei kuulu meteliä eikä savuta. Korkeintaan hiki haisee.”
Melko hyvässä terässä oli Veikon saha. ”Ei ottanut voimille. Koko ikäni olen puutöitä touhunnut, lihaskunto säilyy siinä hyvänä. Polvenkorkuisena isäukon kanssa kaadoin aikoinaan justeerilla yhden puun. Se oli kovaa hommaa.”
Joskus muinoin varta vasten perustetun näköalapaikan omistaa Tohmajärven kunta. ”Kunnanjohtajalta sain luvan tähän raivaussavottaan. Himohommaa tämä on, kun polttopuita kuitenkin tarvitsee.”
Rummukainen kaipaili oikean puusta tehdyn pokasahan piirustuksia, jotta voisi sellaisen tekaista. Jonkinlaista apua saattaisi olla oheisesta Värtsin kuvasta, joka löytyi Työtehoseuran julkaisusta 1954. Vihkonen on Kalervo Mantsisen arkistoissa, ja siinä selostetaan tarkemminkin pokasahan valmistusta.
Kuin tilataidetta – niin hienosti on
kaadetut puut koottu tienvarteen!
Panimme pinot merkille eilen ohiajaessamme.
Saamme ihailla noita Veikon pinoja joka päivä niin ovat lähellä.
Myöskin meille teki ”Tervavaaran” poika samanlaisia kauniita pinoja, joita vävymme ja tyttömme toivat pihaan (Seppo ei ollut silloin työkunnossa – minusta puhumattakaan. Naapuriapu toimi vielä koneella tehden ne pilkkeeksi. Kunta oli antanut minulle luvan – kyllä niitä polttaa, vaikka ovat aika ohkasia.
Kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille.
Pusan Mirja
Tilataidetta tosiaan! Minullekin tulivat ensimmäistä kertaa kyseisten pinojen ohi ajaessani mieleen Onkamossa jo monta vuotta risteysaluetta somistaneet Hirvosen Pirjon taideteokset. Mieluisaa silmänruokaa on Veikko meille tien käyttäjille järjestänyt.
Tilataiteesta: Anna Veke pinojen kuivua rauhassa kesän yli. Siinä on meillä matkailijoillekkin silmänruokaa.