Pitkästä aikaa kävelin – tai oikeastaan kahlasin – Sääperin lintutornille. Heinää oli melkein partaan asti. Osa nokkosia. Muutaman päivän kuluttua pöllyää ohdakkeen siemeniä pelloille. Muistelin, että joskus vallin päällä kulkeva polku oli niitetty. Mutta nyt se oli varsinkin lapsille lähes läpikäymätön. Ryhdyin miettimään ja vähän muiltakin kyselemään, mitä olisi tehtävä. Olin Arppen pihan lähellä sijaitsevalla […]
Oli pilvipoutainen perjantaipäivä syyskuussa 2008. Olin tavalliseen tapaan puolilta päivin lounaalla Hietaniemen hautausmaan henkilöstöravintolassa. Saatuani itseni ravituksi, lähdin kävelemään kohti Vanhaa kappelia, silloista työpaikkaani. Matkaa ravintolasta kappelille on kilometrin verran. Vaihtelin kulkureittejä päivittäin. Nytkin poikkesin valtaväylältä erääseen kortteliin jatkaakseni matkaa sen läpi. Kuljettuani korttelissa muutaman metrin, pysähdyin kuin seinään. En ollut uskoa silmiäni, mutta totta
Lehdessä oli juttu, kuinka joku törttöilijä ajeli autolla perunapellossa, oli sanonut hyvästit selvälle päivälle. Eräänä keväänä pystykorvamme vietti viikon perunapellossa makoillen. Kylvimme mökillä perunan maahan ja samana päivänä lähdin tyttären kanssa lomareissulle. Koira ehkä järkeili, että palaamme samaan pisteeseen, josta lähdimme tai ehkä se kuvitteli, että kaivoimme maahan jonkin aarteen, jota sen on vartioitava yötä
Uudenkylänlampi on tuhansien lintujen pesäpaikka, kertoi Karjalainen toukokuussa 1970. Lehti oli haastatellut poliisikonstaapeli Martti Svenskiä, joka lammen rannalla haikeana muisteli, että lampi oli ennen ollut kalojen suosima kutupaikka. ”Pieni yhdyspuro lammelta Jänisjoelle antoi väljät liikkumatilat kaloille, jotka nousivat joesta keväisin lammen kaislikoihin kutemaan. Puolenkymmentä vuotta sitten puroon rakennettu pumppuasema eristi lammen kohtalokkaalla tavalla Jänisjoesta kalamiehen
Kolme vuosikymmentä sitten Värtsilän Patsolassa asuva Raili Niiranen meni käymään Valkoisella talolla, joka siihen aikaan oli alennustilassa. Kellarikerrokseen oli tunkenut jostain vettä, jossa ajelehti erilaisia asiakirjoja. Raili pelasti niistä yhden, joka tuntui hänestä merkitykselliseltä. Se oli runo, jossa moni asia naksahti kohdalleen: tunnelma, riimittely, rytmi… Runon kirjoittaja oli tuntematon. Se oli laadittu Wärtsilän rautatehtaan vesivoimalaitoksen
Valtio hankki vuonna 2005 Kaustajärveltä ns. Jormanilan niemen omistukseensa. Ylitarkastaja Mika Pirinen Pohjois-Karjalan Ely-keskuksesta kertoi, että sinne perustetaan lähivuosina suojelualue. Alue on noin 20 hehtaaria. Siellä sijaitsevat pellot eivät ole vielä enemmälti vesottuneet ja rakennuksiakin on kohtuullisessa kunnossa. Tällä hetkellä ei tiedetä, mitä suojelu tulee pitämään sisällään. Maallikon silmin sinne saisi erinomaisia luonnonkukkaniittyjä. Se edellyttäisi
Anu Silferberg: Luonto pakastimessa, Teos 2011. Anu Silferberg (s. 1974) on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kirjailija. Hän tunnustautuu feministiksi ja luonnon ystäväksi. Hänen mielestään ihminen riistää eläimiä ja ainoa oikea tapa poistaa eläinten kidutus ja rääkkäys olisi muuttaa kulutustottumuksia. Kirjan sivuilta leyhähtää todellinen tuskan ja kuvotuksen ilmapiiri, kun puhutaan kanaloista, kettutarhauksesta, maksan takia lihotetuista hanhista,
Kesäkuun 27. päivänä vuonna 1959 otettiin käyttöön taiteilija Olof Erikssonin edellisenä vuonna suunnittelema Värtsilän kunnanvaakuna. Vaakunaselityksen mukaan hopeakentässä on musta alasin, josta nousee punainen lieska. Aihe viittaa vanhaan rautateollisuuteen. Nykyisin se on vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Tohmajärven kunnanvaakuna. Samanaikaisesti paljastettiin kymmenen ansioituneen värtsiläisen kunnallishenkilön valokuvat: 1) tir. Lauri Antila, kunnankirjurina 1920-46 2) mv. Antti Kämäräinen,
Metalliromua on kerätty urheilutalon pihalle kesäkuussa. Tällä viikolla on vielä mahdollisuus loppukiriin. Tuotto käytetään kylätalon ja nuorisoseuran pajan toimintaan. Auton renkaita kerätään myös. Niitä on kertynyt vino pino. Kodin elektroniikka, kuten jääkaapit ja pakastimet, tulisi viedä Tohmajärven Kodinkonehuoltoon. Keräyksen ovat järjestäneet Värtsilän pitäjäyhdistys ja nuorisoseura.
Kun ei kiirettä pidä ja hiljaa kulkee, voi Värtsin polulla seurata luonnon elämää. Mielenkiintoisimpia paikkoja polun varrella ovat Ryhännotko ja Kukkolampi. Ryhännotkon pohjalla kivikossa lirittelee pieni puronen. Sen äänen voi kuulla tielle, jos pysähtyy kuuntelemaan sopivassa paikassa. Keski-Karjalan luontoretkikirjassa kerrotaan, että notkossa kasvaa lehtokasveja: tesmaa, mäkilehtolustetta, lehtokuusamaa ja näsiää. Samainen kirja väittää, että karhut ja
Ahomansikat kypsyvät jo Värtsilässä. Monille lapsuudesta tuttu marja on tänä kesänä melko aikaisessa. Maistiaiset löytyivät juhannusaattona. ”Kasvoit kukkina kujilla, ahomailla mansikkana”, runoillaan Kalevalassa romanttisesti. Kaskiaikoina tätä marjaa kasvoi kaikkien kotinurkilla, ja vielä 1950-luvulla se ilahdutti. Mansikkaiset ahot ovat vähentyneet eikä luonnonlaitumia enää ole. Tämän myötä ahomansikka on taantunut, mutta harvinaiseksi sitä ei voi vielä sanoa.
Nuorena sitä jaksoi valvoa vaikka kellon ympäri, eikä tuntunut missään. Kerron tässä juhannuksesta 1956 sekä siitä, minne kaikkialle viisitoistavuotias maalaispoika voi yhden vuorokauden aikana ehtiä, kun oikein hyvin sattuu. Juhannukseen kuuluvia olivat tuolloin aatto-illan kokot, lavatanssit ja Onttolan lentonäytös. Kaustan-kulman nuorisoa kiinnosti eniten viimeksi mainittu. Gazin kyydissä Naapurin Arvo oli päässyt vuosi takaperin armeijasta, autokomppaniasta.
Värtsilän juhannuskokko hulmahti liekkeihin pappilan pellolla Jänisjoen rannalla jo alkuillasta. Kokko oli komea ja tunnelma tiivis.
Juhannus on meillä herttainen, Kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen. Pihamaakin laastu on. Koivujen lehvät portailla huiskii, Kesän juhlasta pihlaat kuiskii, Metsiköstä kielot kannettiin, Sinikukat huoneisiin. Arkityönsä väki lopettaa, Kaikki iltaa jo odottaa. Kalliolle kokko kohoaa, kunhan yö nyt ennättää. Sielläpä silloin laulut ne soivat, Suuret, pienet karkeloivat. Räiskytellen kokko palavi, Kesäyöhön
”Kauniit kesäkukkaset / sinisilmäsiskoset / hehkuu hatut hapsillansa / ilo ompi lapsillansa”. Näin runoili hesalainen kummipoikamme eräänä 1980-luvun kesänä; tuo vuosikymmenhän tunnetaan nykyisin slanginimellä kasari. Kummipoika vietti lapsuudessaan monia kesälomiaan Kaustalla, samoin kuin omat pohjanmaalaiset lapsenlapsemme nykyisin. Kaikki lapset ovat osallistuneet pienestä pitäen myös arkiaskareisiin, ovat oikein kilpailleet, kuka saisi tehdä mitäkin. Kielletyt leikit Vastantekotaito
Juhannustaiat ovat osa juhannuksen juhlintaan liittyvää kansanperinnettä. Monet taioista tähtäsivät ennustuksiin tulevasta, varsinkin aviomiehen laadusta ja naimaonnesta ja toisilla taioilla naimaonnea pyrittiin parantamaan. Tutustuessani netin juhannustaikatarjontaan, huomasin, että vanhoja taikoja on päivitetty pilke silmäkulmassa nykyaikaan sopivaksi. Menneen maailman taiat on poimittu Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta. Menneen maailman taikoja Kuten helluntaihin, juhannukseenkin kuuluivat lemmensaunat. Lemmensauna oli
Kovin on laajalle levinnyt saunakulttuuri. Pohjoismaissa sauna on lähes yhtä suosittu kuin Suomessa. Roomalaisen saunan kerrotaan olevan kuuman ja kuivan, kun taas venäläisen kostea kuten meillä. Hikoilu on saunassa a ja o. Tiedetään ihmisen hikoilevan saunassa painostaan 250-1 500 grammaa. Ilmankos nyrkkeilijät ja painijat pudottavat liikapainojaan lauteilla joko onnistuen tai ei. Meille tavallisille pulliaisille saunasta
Hei!! Kesä on tullut! Onko kaikki huomanneet ? Oikea juhannuspäivä on 24. kesäkuuta. Täällä on muurahaisetkin jo muuttaneet ”Juhannusbaariin”. Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti. toivoo Kalle M. Väänänen Luutalahdesta.
Tutustuimme taannoin Iltasanomien toimittajan ja valokuvaajan kanssa reittiin, jota pitkin sotilaat kulkivat jatkosodan alkaessa Korpiselän suuntaan. Mukana olivat myös Veijo Varis Kenraalinkylästä ja hyvinkääläinen veteraani Kalevi Aho, jonka isä oli ollut JR 50:n komentajana. Aloitimme Kutsusta, josta mentiin Lusikkavaaran kautta Kenraalinkylään. Sieltä jatkoimme Huoltotietä pitkin Saarivaaraan, josta sitten Korpiselän ja Värtsilän välistä maantietä kohti. Tutustuimme
