Ahomansikat kypsyvät jo Värtsilässä. Monille lapsuudesta tuttu marja on tänä kesänä melko aikaisessa. Maistiaiset löytyivät juhannusaattona.
”Kasvoit kukkina kujilla, ahomailla mansikkana”, runoillaan Kalevalassa romanttisesti. Kaskiaikoina tätä marjaa kasvoi kaikkien kotinurkilla, ja vielä 1950-luvulla se ilahdutti. Mansikkaiset ahot ovat vähentyneet eikä luonnonlaitumia enää ole. Tämän myötä ahomansikka on taantunut, mutta harvinaiseksi sitä ei voi vielä sanoa.
Ahomansikka on valoa vaativa kasvi, joka menestyy kuivissa rinnelehdoissa, metsänreunoissa, pientareilla, kalliokedoilla ja hakkuuaukeillakin sitä saattaa tavata.
Yllätyin minäkin aattona kun kukkien keruuretkellä osuin kypsiin mansikoihin.Muutenkin oli lähes täydelliset Juhannussäät meilläpäin.
Oikein vesi herahti kielelle, kun avasin Värtsin ja näin ahomansikat! Itse pääsin tätä kesän ykkösherkkua maistamaan Nurmijärven Perttulassa jo 17.6. En koskaan ennen ole nähnyt kypsiä ahomansikoita ennen juhannusta.
Mansikkamaito ja ruisleipä – lapsuusaikojeni paras kesäruoka!
Isoja mansikoita, kun eivät meinaa kuvaan mahtua.
Huomasin katsella läheistä metsikköä, josta ainakin
maistiaiset saan pian poimittua.
Varsinainen mansikkamaa saa tänään verkot ” niskaansa”,
koska pihalla odottelee joukko ahnaita rastaita mansikoiden
kypsymistä. Niille on pakko tuottaa pettymys.
Pari vuotta sitten näyttää Värtsilästä löytyneen ensimmäiset ahomansikat juhannusaattona. Kuinka on nyt? Joko joku on saanut tuota herkkua maistaa tänä kesänä?
Nurmijärven Perttulassa mansikan makuun pääsi tänä kesänä jo 15.6!
Ah, sitä tuoksua ja makua!
Pyhäjärven saaressa on ensimmäisiä kanttarellin nuppuja. Ei ole ennen näkynyt näin aikaisin.
Erkiltä hyvä tieto tuosta kanttarellin noususta. Ne ovat todella aikaisessa ja jos sateita on sopivasti lienee hyvä kanttarellikesä edessä. Entäpä musta torvisieni kuka tuntee ja löytää sen kasvupaikat. Se nousee pian kanttarellin jälkeen esille ja kohta myöskin herkutellaan tattien sadolla.
Mustat torvisienet käyn hakemassa Värtsilästä.
Kaustajärvellä tänään maistettu ensimmäiset ahomansikat.
…”Tien löydät mansikkapaikkaan,
maahan unelmien, luokse lähteesi raikkaan.
aivan äärellle, aivan äärelle, aivan äärelle sen”…
Samalla kun söimme mansikkamaitoa kuuntelimme
Carolan kaunista ”Tuutulaulua”.
Ja missäpä tämä mansikkapaikka on? Sehän on Värtsilässä
jossa viljelijöiltä saa erittäin makoisia marjoja.
Oli makoisaa mansikka-mustikkamaitoa jälkiruokana Kaustajärvellä käydessä.
Kävin tänään Puhoksen vähillä soilla joissa kasvaa lakkaa. Tulos vajaa litra kypsää marjaa. Muuraimia olisi saanut sankollisen ja joku muukin oli lakkaa käynyt etsimässä. Lakkaa tulee mutta kypsymiseen menee muutamia päiviä. Lähes kaikki sellaiset suot joista ”ennenvanhaan” on lakkaa kerätty ovat nyt ojimisen seurauksena puisia rämeitä ja liiaan kuivia lakan kasvulle. Toinen havainto oli sellainen, jotta karpaloa tulee jonkin verran ja paikoittain jopa runsaasti. Karpalossa on kahta tyyppiä isoa ja pientä, toinen on sormenpään kokoista ja toinen hernettä pienempää. Täällä näyttää pikkukarpalo olevan runsaampana. Mustikkaa voi jo nyt kerätä, joskin kaikki ei ole vielä kypsiä samassa tertussa. Tulevalla viikolla on ensimmäiset mustikkapiiraan marjat kerättävä ja mehumarjat sitten myöhemmin.