Valvottu vuorokausi

Nuorena sitä jaksoi valvoa vaikka kellon ympäri, eikä tuntunut missään. Kerron tässä juhannuksesta 1956 sekä siitä, minne kaikkialle viisitoistavuotias maalaispoika voi yhden vuorokauden aikana ehtiä, kun oikein hyvin sattuu. Juhannukseen kuuluvia olivat tuolloin aatto-illan kokot, lavatanssit ja Onttolan lentonäytös. Kaustan-kulman nuorisoa kiinnosti eniten viimeksi mainittu.

Gazin kyydissä

Naapurin Arvo oli päässyt vuosi takaperin armeijasta, autokomppaniasta. Hän aloitti autoilun samana syksynä uutena ostetulla Gaz-merkkisellä kuorma-autolla. Juhannuksen päälle painaessa Arvon isä Otto rakensi suurella kiireellä Gazin lavalle selkänojalliset puupenkit ja kulmakunnallamme kiiri tieto, että ”Katsi” liikennöi linjalla Kaustajärvi-Saarivaara-Hoilola-Joensuu-Onttola, lähtö oli illansuussa.

Syy Hoilolan mutkaan oli se, että sieltä noudettiin eräs tietty tyttö kyytiin. Suoraa reittiä Joensuuhun ei tuolloin vielä ollut, vaan matkamme mutkitteli Tuupovaaran, Koveron, Huhtilammen ja Kiihtelysvaaran kautta Onttolaan. Hiekka vain pöllysi, ja istuimme tukka hulmuten auton avolavalla.

Vauhdin hurmaa

Voi sitä vauhdin hurmaa! Meitä seurasi myös moottoripyörävarmistus, kun Pentti ja Teuvo kaahasivat Awo -pyörillään samaan määränpäähän. Itse lentonäytös oli pienoinen pettymys. Muutama kone pörräsi ja syöksähteli ilmassa, joku uskalias esiintyjä taisi roikkuakin jonkin koneen siivellä. Siinä kaikki!

Kun myöhemmin muistelin tuon kesän lentonäytöksessä käyntiäni, tulimme vaimoni kanssa tulokseen, että hänkin oli samana vuonna paikalla, koulukavereidensa kanssa jäätelöä myymässä. Väittää jopa, että kävin jäätelönostossa juuri heidän kioskissaan. Oli toivonut, että tulisipa sama kiharatukkainen poika uudestaan!

Kolia kohti

En mennyt uudestaan jäätelön ostoon, sillä Arvo kokosi komppaniansa ja ehdotti, että lähtisimme käymään Kolilla. Yö oli kylmä, rapakot riitteessä eikä avolavalla ollut minkäänlaista suojaa. Kuljettajan kopin takaikkunasta näimme, kuinka Hoilolan tyttö istui kuljettajan kyljessä keskellä hyttiä. Mieltä kaihersi kysymys, että miksi? Isona poikana ymmärsin, että sehän oli tietenkin kihlaparin seurusteluun kuuluvia kuvioita.

Olin kai jo niin väsyksissä kun saavuimme Kolille, että aurinkokin näytti nousevan aivan vika suunnasta. Pusikoissa oli paljon telttoja ja juhlatunnelmissa olevaa porukkaa. Viisitoistavuotias oli kuin Liisa ihmemaassa, taisin nähdä ensimmäisen kerran elämää suomalaismetsissä! Joku nappasi minusta valokuvan Kolin radiomaston juuressa, radiomasto oli tuolloin Kolin varsinainen maamerkki.

Samoilla silmillä

Puolenpäivän jälkeen pyörimme hetken Joensuun kauppatorilla, josta suuntasimme vihdoin takaisin Kaustajärvelle. Nyt ei ajettu edes Hoilolan kautta. Yhteenvetona voisi mainita, että aikaa kului yksi vuorokausi, matkaa kertyi noin 450 kilometriä. Paidankaulus pinttyi ja nälkä oli niin että näköä haittasi.

Kaiken kaikkiaan saldo jäi plussan puolelle, eli kannatti lähteä! Tänä päivänä voi ihmetellä, että vaikka suurin osa porukasta oli täysi-ikäistä, armeijan käyneitä nuorukaisia, ei minkäänlaisia viinaksia viljelty. Itse olin porukan nuorimpia ellen peräti kuopus, kuitenkin minut oli hyväksytty tähän tiimiin!

Johannes

Urheiluseura Hoilolan Tarmon väkeä matkalla Värtsilään ennen sotia. Kuva otettiin Kukonkaulan kohdalla.

6 comments for “Valvottu vuorokausi

  1. Oi niitä aikoja…

    Nuorena kun nukkui yhden yön viikossa hyvin, niin pärjäsi. Vaan toisin on nyt. Jos yksi yö jää vähälle nukkumiselle,niin koko viikon tuntuu takkuiselle.

  2. Paljon elämänrikkaita muistoja.

    Jäämme mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan, mitenkä jäätelöbisnekset etenivät ja koska ilmestyi uusia pikku kauppiaita?

  3. Mielenkiintoinen kuva Kukonkaulasta. Kyseistä
    Saarivaara – Vanha Värtsilä tietä ei ole voinutkaan kulkea
    sotien jälkeen, Kukonkaulasta on vajaa puoli kilometriä naapurin puolelle.

    Sakari H, bisnekset eivät edenneet jutussa mainitulta
    pohjalta lainkaan. Meni kuusi vuotta ennenkuin törmäsimme
    toisiimme ja siitä vielä pari vuotta ennen kuin Risto
    Ruskomaa sanoi amenen Utran kirkossa. Silloinkin oli
    juhla ja juhannusilta, ei uni täyttänyt silmää tuonakaan
    aattona…

  4. Raikas ja raitis 15-vuotiaan pojan juhannusyön kuvaus ajasta,kun ei nuorisolla vielä ollut mopoja, kännyköitä…eikä pussikaljaa!!!
    Kiitos Johannes

  5. Tänään on Kiteen-Tohmajärven-Värtsilän
    maisemateillä Veteraanikuorma-autojen
    retkiajo.Mukana on aitoja menopelejä
    30-luvun alusta alkaen.

    Nähtävillä on kuljetuskulttuurin koko
    kuva eri vuosikymmniltä. Lehtitietojen
    mukaan tämä retkue lähtee kello 14
    Tohmajärven Kirkkorannasta ja ajaa
    reittiä Tenka-Saario-Patsola-Värtsilä-
    Niirala-Uusi-Värtsilä-Kiteenlahti-Savikko-
    Hutsi-Kitee-Tolosenmäki.

    Kuljettajat repsikoineen ovat pukeutuneet
    oman aikakautensa asusteisiin.

  6. Vieläköhän ihmiset vaeltavat juhannuksena Kolille?

    Eilen oli tv:ssä ohjelma jossa kirjailija Heikki Turunen
    kertoi kuinka he olivat ”globaalissa kehityksessä” mukana
    jo hänen nuoruudessaan. Kun Kolille ei ollut Juuan kautta
    kunnon kulkuyhteyksiä, turistit tulivat ensin junalla Vuonislahteen
    ja siitä sitten vesiteitse Kolille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *