Tutustuimme taannoin Iltasanomien toimittajan ja valokuvaajan kanssa reittiin, jota pitkin sotilaat kulkivat jatkosodan alkaessa Korpiselän suuntaan. Mukana olivat myös Veijo Varis Kenraalinkylästä ja hyvinkääläinen veteraani Kalevi Aho, jonka isä oli ollut JR 50:n komentajana.
Aloitimme Kutsusta, josta mentiin Lusikkavaaran kautta Kenraalinkylään. Sieltä jatkoimme Huoltotietä pitkin Saarivaaraan, josta sitten Korpiselän ja Värtsilän välistä maantietä kohti. Tutustuimme myös Kenraalinkylän sekä Saarivaaran kouluihin, joihin sotilaita oli majoittunut. Kenraalinkylän koulu toimi mm. sidontapaikkana.
Sotilaita oli majoitettuna myös telttoihin maanteiden varsille. Kylien vakinaiset asukkaat oli evakoitu pois Kenraalinkylästä, Saarivaarasta ja Kaustajärveltä. Sodan jatkuessa venäläisiä oli majoittuneina Saarivaaran taloihin. Venäläinen tykistö pommitti ainakin Kenraalinkylää saamatta aikaan suurempaa vahinkoa. Jälkiä oli vielä näkyvissä sodankin jälkeen.
Veijo Variksen muistikuvat niiltä ajoilta olivat tärkeitä tietoja, sillä ilman niitä päivän anti olisi ollut melko köyhä. Allekirjoittanut toimi lähinnä oppaana. Omat muistikuvani ajoittuvat sodan jälkeiseen aikaan, josta kertoilen tästä eteenpäin. Pysykää hereillä.
Kun sota katkaisi maantieyhdeydet Kenraalinkylään sekä Saarivaaraan Värtsilästä päin, olimme ns. motissa, Jumalan selän takana, kuten sananparsi kuuluu. Värtsilä-Kaustajärvi -tie valmistui 1952 ja Kaustajärvi-Saarivaara 1954.
Kenraalinkylä pääsi motista jo aikaisemmin, ja linjurit sekä postiautot alkoivat kulkea. Reitti aukeni liikepaikoille aina Joensuuta myöten. Saarivaarasta oli edelleen ainoa kulkureitti Huoltotie, jota pitkin linja- ja postiautotkin kulkivat. Huoltotie oli aktiivisessa käytössä myös kauppa-asioissa. Irtolan kauppa oli paremmin varustettu kuin Paavo Murasen Saarivaarassa.
Posti kulki Kenraalinkylän kautta. Se oli Toivo Pesosessa, josta Paavo Muranen nouti sen hevosella, kesällä kärripelissä, talvella reellä. Kovalla pakkasella oli joskus mukava päästä rekikyydillä kotiin, asuimmehan menomatkan varrella lähellä Huoltotien risteystä. Saarivaarassa postipaikka sijaitsi Aukusti Nissisessä, jossa tupa oli porukkaa täynnä odottamassa Paavon tuloa.
Meidän mökin kohdalle tulivat myös saarivaaralaiset usein odottamaan Ruposen ruskeaa, jonka kuljettajana toimi Eljas Koistinen. Aamulla auto tuli Öllölästä päin muistini mukaan kello 6 jälkeen ja illalla takaisin noin klo 18. Matkat suuntautuivat useimmin Jensuuhun saakka.
Miehet olivat joskus hilpeällä tuulella palatessaan kaupungista, olivat käyneet pitkäripasen kautta ja olivat reiluja, tarjosivat karkkia meille muksuille.
Myös raskas liikenne kulki Huoltotietä pitkin, jossa oli kovin jyrkkä mäki. Siihen ei saanut tarpeeksi vauhtia. Autot tekivätkin usein persmäen ja vahinkoja sattui. 1952 muutimme asumaan Huoltotien varteen, jossa isä ennätti elää vain toista vuotta. Sodan käynyt ja siellä pahasti haavoittunut rintamamies nukkui pois. Mökki on edelleen meillä perikunnan käytössä. Tietä käytetään edelleen ja se on tarpeellinen mökkiläisille ja maanomistajille.
Opastetaulu
Tässä tienhaarassa on eloa heinäkuun lopulla.
Kiitokset vuoden 1941 pioneereille. Teitte hyvän tien, joka oli tärkeä myös sodan jälkeiselle ajalle. Kunnostelemaan sitä on hieman jouduttu, viimeksi viime kesänä. Jotta Huoltotien merkitys ei unohtuisi seuraavilta sukupolvilta, paljastetaan siellä 24.07.2011 sunnuntaina klo 13 Tuntemattoman sotilaan huoltotien opastetaulu.
Kirjoitteli Ilmari
PS. Jutun pitäisi olla Ilta-Sanomissa tänään 23.6.
Tämän opastaulun pystytys kertoo maamme historiaa
niin menneille, nykyisille kuin tulevillekin sukupolville!
Tunsin nyt jo edesmenneitä veteraaneja jotka kertoivat
tuosta tiestä ja sen merkityksestä.
——–
Autonkuljettaja Eljas Koistisesta olen kuullut seuraavanlaisen
tarinan: Eljas ajoi aamulla Öllölästä kohti Joensuuta. Ajosuunnassa,tien vasemmalla puolella, emäntäihminen viittoili kyytiin pääsyä. Eljas hiljensi linjurin vauhtia, ruuvasi sivuikkunan auki ja opasti emäntää: ”Olet tien vikapuolella,otan illalla paluumatkalla kyytiin!”
Jopas nytkähti eteenpäin kuuluisa tie Ilmarin ansiosta -odotamme tulevaa. Mirjssisko
”Heikosti ajettu kärrytie, tai oikeastaan vain pari metsään ajettua kärrynraidetta kiemurteli halki korpikuusikon.Sen varteen oli pystytetty telttoja, ja niiden vaiheilla makaili tai liikuskeli miehiä. Tähän oli edellisenä iltana teltat pystytetty ja miesten mielet oli hetkeksi vallannut outo vakavuus, kun päivystäjä oli kiertänyt teltoissa ilmoittamassa: Ei mitään meteliä sitten.Rajalle on runsas pari kilometriä matkaa.”
Näin kuvasi Väinö Linna Tuntemattomassa Sotilaassa Jalkaväkirykmentti 8:n tuloa 30.6.1941 Kenraalinkylään ja ”huoltotielle”, vanhalle kylätielle Kenraalinkylästä Saarivaaraan. Linnoitus- ja rakentajapataljoona 464 rakensi sen sitten heinäkuun alussa koko 11. divisioonan huoltotieksi.
Heinäkuussa paljastetteva opastetaulu kertoo lisää senaikaisesta historiasta.
Olipa mukava lukea tuota Huoltotien historiaa.Iltasanomissa tosiaan oli hyvä juttu.Tie on minullekin tuttu jo pikkutytöstä.Siitä sitä mentiin Vepsäläiseen(Pyykkölään) ja mennään edelleen.Heinäkuussa täytyy tulla katsomaan taas tuttuja paikkoja.
Taulun paljastustilaisuus ja kertomukset vaikutti minuunkin kovasti-
uskallanko tehdä poikkeuksen kertomalla – että olen syntynyt tuona -41 vuonna ja asunutkin lähellä huoltotietä joskus nuoruudessa. Eihän näitä asioita naiset yleensä ”paljasta”-
MirjaSisko
Täältä löytyi myös vahvistus että jopa linja-autot on kulkeneet huoltotiellä.
Miksiköhän Tohmajärven kunnan sivuilla on kohta retkeily, mutta yhtään kohdetta sinne ei ole löytynyt?