Pitkästä aikaa kävelin – tai oikeastaan kahlasin – Sääperin lintutornille. Heinää oli melkein partaan asti. Osa nokkosia. Muutaman päivän kuluttua pöllyää ohdakkeen siemeniä pelloille. Muistelin, että joskus vallin päällä kulkeva polku oli niitetty. Mutta nyt se oli varsinkin lapsille lähes läpikäymätön. Ryhdyin miettimään ja vähän muiltakin kyselemään, mitä olisi tehtävä. Olin Arppen pihan lähellä sijaitsevalla […]
Oli pilvipoutainen perjantaipäivä syyskuussa 2008. Olin tavalliseen tapaan puolilta päivin lounaalla Hietaniemen hautausmaan henkilöstöravintolassa. Saatuani itseni ravituksi, lähdin kävelemään kohti Vanhaa kappelia, silloista työpaikkaani. Matkaa ravintolasta kappelille on kilometrin verran. Vaihtelin kulkureittejä päivittäin. Nytkin poikkesin valtaväylältä erääseen kortteliin jatkaakseni matkaa sen läpi. Kuljettuani korttelissa muutaman metrin, pysähdyin kuin seinään. En ollut uskoa silmiäni, mutta totta
Lehdessä oli juttu, kuinka joku törttöilijä ajeli autolla perunapellossa, oli sanonut hyvästit selvälle päivälle. Eräänä keväänä pystykorvamme vietti viikon perunapellossa makoillen. Kylvimme mökillä perunan maahan ja samana päivänä lähdin tyttären kanssa lomareissulle. Koira ehkä järkeili, että palaamme samaan pisteeseen, josta lähdimme tai ehkä se kuvitteli, että kaivoimme maahan jonkin aarteen, jota sen on vartioitava yötä
