Itse kävin kolmessa paikassa elokuvissa. Talvisin paikkana tavallisin oli Sääperin vartio. Siellä oli varmaan sopivan paljon väkeä elokuvailtojen pitoon, niin että kiertävän projektorin tuonti oli käyttäjälleen kannattavaa. Eivät ne filmit mitään kevyitä lastenkuvia olleet. Kunhan siellä mukana törötti ja katseli sen aikaisia mustavalkoisia kotimaisia. Mukavimmat muistot liittyvät Patsolan seurantaloon. Siellä oli monesti elokuvanäytöksiä varsinkin kesäisin. […]
Kertoilen tässä Kenraalinkylän, Kaustajärven, Saarivaaran ja Öllölän kaupoista. Lähinnä keskityn jutuissa yksityiskauppoihin ja niitten omistajiin. Aloittelen tarinoinnin Kenraalinkylästä. Sodan jälkeenhän ei ollut maantietä Värtsilästä Kaustajärven kautta kuin kärritie, jota pitkin kuljettiin. Ensimmäinen kauppa oli Irtolan sivumyymälä Mantsisen kamarissa, jonne tavarat tuotiin hevospelillä, talvella reellä, kesällä kärreillä, joissa oli kumipyörät. Oman kylän kärreissä oli ns. kolupyörät.
Herukkaperhonen lähenteli neitoperhosta, mutta sai äkkilähdöt. Neito lupsautti siipensä suppuun ja muuttui muodoltaan tummanpuhuvaksi. Ei sitä silleen, niin vain. Komeammat pitäisi värit olla. Ynnä vähintään ritari tahi amiraali arvoltansa, jotta tälle tytölle kelpaisi. Herukkaperhonen, pyh, toinen siipihi repaleena.
Kaustajärvellä taannoin käydessäni oli tilaisuus pistäytyä rovasti Erkki Lintusen pihapiirissä olevassa kappelissa. Sittemmin pyysin häneltä tietoja tuosta mielenkiintoisesta rakennuksesta. Sähköposti toi seuraavanlaisen selonteon. Väliotsikot toimituksen. ”Kappeli on muurattu kivestä. Alin kerros on rahdattu Kaustajärven naapurin Onni ja Riitta Pakarisen entisen navetan isoista kivistä. Niiden päälle on tuotu Via Karelian varrelta räjäytyskiviä, ja ylin kerrostuma on
Tom Lundberg & Juhani Töytäri: Onnistujan pikkujättiläinen, Positiivarit 2011. Juhani Töytäri tunnetaan positiivisen ajattelun uranuurtajana. Hän on toiminut positiivisuuden äänitorvena suomalaisille jo yli 25 vuotta. Töytäri lähestyy arkikansalaista myös internetin kautta. Hänen toimittamansa positiivarien sivusto on saanut paljon lukijoita. Kirja on jaettu viiteen osastoon, joissa pohditaan mm. onnistumista ja tavoitteiden hallintaa, menestystä työelämässä, aineellisia päämääriä,
Kevään merkkejä se on kai siilikin. Lankalauantaina siili rapisteli Niiralassa tontin reunamilla kuivien puunlehtien seassa etsien syötävää. Toisen luontohavainnon kuulimme ja näimme ikkunan alla. Kuului törmäys – lintu lensi ikkunaan. Se oli reilusti pikkulintua isompi ja muutenkin erikoinen ilmestys. ”Filmiryhmä” paikalle ja muutaman kuvan saimme napattua, ennen kuin lintu selvisi, nousi siivilleen ja katosi metsään.
Noilla sanoilla kuvasi Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra radiohaastattelussa pääsiäistä. Luterilainen kirkkomme on kilvoitellut pari vuosikymmentä samaan pääsiäistunnelmaan. Minun liturginen tietämykseni heräsi jo vähän aikaisemmin. Ollessani Hämeenlinnan nuorisopappina kieltäydyin palvelemasta pitkäperjantaina perinteen mukaiseen ehtoollisjumalanpalvelukseen. Samalla ihmettelin, että tuohon aikaan monissa seurakunnissa pääsiäisenä ei ollut ehtoollista eikä juuri väkeäkään kirkoissa. Nyt on toisin. Me luterilaisetkin kokoonnumme pääsiäisyön
Suomessa on lähetetty pääsiäiskortteja noin sataviisikymmentä vuotta. Kuvan kortti on 51-vuotias. Kortti on leimattu Hyrylässä 11.4.1960. Vastaanottaja on syntyisin värtsiläläinen, Onttolassa asepalvelustaan suorittanut jääkäri. Tarkempi osoite oli 4/P-KR, Onttola. Hyrylä tuo mieleen ”Hyrylän hävittäjät”. Hyrylässä oli suuret soranottoalueet, joista ajettiin kuorma-autoilla soraa Helsingin rakennustyömaille. Hävittäjä -nimi tuli siis soranajoon liittyvästä liikenteestä. Soraliikkeen omistaja oli Tauno
Iloiset pääsiäisterveiset täältä Luutalahdesta. Kevät on harpannut pitkillä askelilla kesää kohti. Niin sanottu kelirikkoaika on myös kalastuksen kannalta. Täytyy vaan viskata katiska puronsuuhun, kun jäät alkavat periksi antaa. terv. Hilve ja Kalle + karvakorvat
Lämpimät pääsiäissäät ovat tuoneet Värtsilään paitsi siivekkäitä myös lintuihmisiä. Hopeakallion tornilla heitä oli tänään aamupäivällä toistakymmentä. Arosuohaukka oli jo aamutuimaan havaittu Jänisjoen rantapellolla. Hartaina kuin kirkkoväki bongarit odottelivat kiljukotkaa tai pikkukiljukotkaa, jonka oli nähty leijailevan Puikkolan yläpuolella. Tieto tästä tuli parinkymmenen kilometrin päästä Hatunvaaralta. Katsahtivat säälivästi, kun kysyin, onko kyseessä harvinainen lintu. Joku haikaili västäräkkiäkin,
Hyvää pääsiäistä kaikille Värtsin lukijoille ja tekijöille lähellä ja kaukana. Oheisen kortin sain 50 vuotta sitten eräältä kotikylän tytöltä, joka oli silloin opiskelemassa Kylänlahden kristillisessä kansanopistossa. Pääsiäinen oli vuonna 1961 hieman aikaisemmin kuin tänä vuonna. Maaliskuun viimeinen päivä oli pitkäperjantai. En minä sitä muista, mutta tarkistin almanakka-arkistosta. Lissu Kaivolehto
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Peijonniemen entiselle koululle Uuteen-Värtsilään perustetaan kolme Suomen mittakaavassa ”ainutlaatuista” museota. Samaan paikkaan tulisi myös kahvila, taidemyyntinäyttely ja matkailuinfo. Alkoholijuomamuseo aloittaa tietojen mukaan jo juhannukselta, kahvila kesäkuun alussa. Entisenä kiteeläisenä huomioni kiinnittyi tuohon alkoholimuseoon. Eikös sellaisia ole jo lähitienoilla Kiteellä? Mutta mikäpäs siinä. Ilolla on tervehdittävä jokaista uutta yritystä näillä main. Uuteen-Värtsilään
Kirjailija Heikki Turunen saapuu Sinilintuun torstaina 12. toukokuuta kello 18. Hän on Tohmajärven tämän kevään kirjailijavieras. Turunen kertoo tuotannostaan, elämästään ja ajatuksistaan. Jo aiemmin iltapäivällä Turunen vierailee Tietäväisen koulussa, missä oppilailla on mahdollisuus tehdä hänelle kysymyksiä. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä paikallislehti Uutisalasin, uutis- ja artikkelitoimisto KV-Affairs ja Tohmajärven kunta. Tilaisuus on avoin kaikille ja siihen on
On se aika vuodesta, jolloin mehiläiset alkavat lennellä kukasta kukkaan. Sen verran on jo pälviä, että ensimmäiset leskenlehdet ovat avanneet Värtsiläntien varressa keltaisen mykerönsä. Kaikki tarvitsevat toisiaan; ei mikään yksinään ole hyvää ja kaunista. (Ralph Waldo Emerson)
Jo ihan pikkunassikkana joutui ainakin enimmät leikkikalut rakentelemaan itse. Jälkeenpäin ajatellen se kiistatta oli rakentavaa. Eihän ne mitään värikkäitä, hiottuja tai virtaviivaisia olleet, mutta tarkoituksensa ajoivat hyvin ja hyvä mielikuvitus täydensi loput. Lähinnä ovat jääneet mieleeni sen hetkisen unelma-ammatin tarvekalut, kuorma-autot. Niitä tarvittiin leikeissä lähes päivittäin. Oli joitakin tukkirekkoja, enimmäkseen soralava-autoja. Ei olisi työttömyyttä Suomessa,
Nuoruus Värtsilässä (ikävuodet 13-18) poikkesi varmaankin paljon samanikäisten paikallisten nuorten elämästä. Asuin Kaurilassa, kävin oppikoulua Joensuussa. Koulukortteerit vaihtuivat syksyn keväin. Koulutyö ei erikoisemmin kiinnostanut, vapaa-aika ja kesätyöt kylläkin. Keväällä 1942 uittotyö Kutsun Kangasjoella, maataloustyö ukkini maatilalla Kakussa, ja ”topparoikkaa” rautatietä kunnostaen. Keväällä 1943 pääsin Värtsilä-Yhtymän sähköosastolle harjoittelijaksi. Yhtymällä oli menossa kiivas jälleenrakennusaika. Venäläiset olivat lähtiessään
Ilomantsintien alkupätkälle Värtsilään ilmestyy joka kevät hankalia töyssyjä, jotka koettelevat autoilijoiden kärsivällisyyttä ja autojen iskunvaimentimia. Saattaapa pohjakin hipaista tietä. Auton joutuu lähes pysäyttämään päästäkseen kunniallisesti kahden lähekkäin olevan painuman yli. Asfalttitiessä olevat töyssyt katoavat kesän tullen muutamassa viikossa, mutta täysin tarpeettomilta ne tuntuvat tuona lyhyenäkin aikana. Nykykonstein ei olisi kummoinenkaan asia poistaa niitä lopullisesti päiväjärjestyksestä.
Harri Nykänen: Pamalaton jumaus, WSOY 2011. Nuorukaiset Johnny ja Banzo ovat kaveruksia hyvässä mielessä. He nimittäin ymmärtävät elämänmenoa ja tapahtumia myös parhaan ystävänsä näkövinkkelistä. Johnnyn ja Banzon elämä muodostuu arkisista, usein melkoisen jännittävistäkin aihelmista. Niinpä poikien käsiin joutuu dynamiittiakin ja sitähän pitää kokeilla. Kyläläiset saavat ihmeteltävää, kun suuri puu hypähtää äkkiä tantereeseen ja seutua vavisuttaa
Pienille pojille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Joitakin kolttosia tehtiin tarkoituksella, mutta kyllä tahattomiakin vahinkoja sattui. Kaustajärven koulun ja rajavartioston välille, tien varteen, oli jäänyt purkamatta puhelinlinja. Se oli käyttämätön jäänne ajalta, jolloin vartioasema oli sijainnut koululla. Eräänä syksyisenä päivänä kisasimme koulusta palatessamme tarkkuusheittoa. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman monta puhelintolpan posliinikuppia rikki. Olimme edenneet jo Hessonrinteeseen.
Kiirastorstai on Pyhän Ehtoollisen asettamisen päivä. Perinteisesti kiirastorstain messussa on runsaasti väkeä. Ehtoolliselle polvistuvat ovat ymmärtäneet oikein aterian tarkoituksen: jokainen halukas saa tulla. Muistammehan, että Jeesus jakoi leivän ja viinin ensimmäisellä aterialla kavaltaja Juudakselle, kieltäjä Pietarille, epäilijä Tuomaalle sekä parhaita ”ministerinvirkoja” Jumalan valtakunnassa tavoitelleille Jaakobille ja Johannekselle. Vielä samana iltana koko ehtoollisen nauttinut oppilaiden joukko
