Harri Nykänen: Pamalaton jumaus, WSOY 2011.
Nuorukaiset Johnny ja Banzo ovat kaveruksia hyvässä mielessä. He nimittäin ymmärtävät elämänmenoa ja tapahtumia myös parhaan ystävänsä näkövinkkelistä. Johnnyn ja Banzon elämä muodostuu arkisista, usein melkoisen jännittävistäkin aihelmista. Niinpä poikien käsiin joutuu dynamiittiakin ja sitähän pitää kokeilla.
Kyläläiset saavat ihmeteltävää, kun suuri puu hypähtää äkkiä tantereeseen ja seutua vavisuttaa pamalaton jumaus, joka käännettynä oli tietysti jumalaton pamaus. Seikkailuihin tulee lisää väriä, kun eno luovuttaa Banzolle moponsa ja upean rannekellon. Sitähän pitää hyvitellä kaverille, kun kateellisuus suorastaan paistaa tämän silmistä. Niinpä vaihdetaan välillä ajajaa ja tehdään muutakin kivaa, joka vakauttaa ystävysten välillä vallitsevaa tasapainoa.
Sitten ryöstetään arvokuljetus. Kaksi miestä suorittaa ryöstön oikein lännen malliin, puukoin ja pyssyin varustettuna. Pojilla on omat epäilyksensä rikollisten henkilöllisyydestä, mutta tilanne vaatii lääkärien kielellä sanottuna orientoitumista.
Nykänen on rempseä tekstinheittäjä ja hänen poikaproosansa lähenee vaikka 60 – luvun tekstinikkarin, Väinö Riikkilän tutuksi tulleen poikakaksikon, Pertsan ja Kilun humoristista tyyliä. Joskus nimittäin teini-ikää lähestyvien poikien touhuisssa on elkeitä sekä miehen että lapsen ajatustavasta, ja siitä voi kiskoa huumoria, kun sen oikein osaa.