Kaksi palvelusta

Kiirastorstai on Pyhän Ehtoollisen asettamisen päivä. Perinteisesti kiirastorstain messussa on runsaasti väkeä. Ehtoolliselle polvistuvat ovat ymmärtäneet oikein aterian tarkoituksen: jokainen halukas saa tulla. Muistammehan, että Jeesus jakoi leivän ja viinin ensimmäisellä aterialla kavaltaja Juudakselle, kieltäjä Pietarille, epäilijä Tuomaalle sekä parhaita ”ministerinvirkoja” Jumalan valtakunnassa tavoitelleille Jaakobille ja Johannekselle.

Vielä samana iltana koko ehtoollisen nauttinut oppilaiden joukko pötki pakoon ja jätti Mestarinsa vangitsijoiden käsiin. Tätä tarkoittaa kiirastorstain messun lopussa kahdentoista kynttilän sammuttaminen keskellä palavan muita korkeamman kynttilän jäädessä palamaan. Samalla alttarin kynttilät ja kaikki muutkin kynttilät sammutetaan. Alttari verhotaan mustalla harsolla. Alkaa syvän surun aika. Viimeinen virsi veisataan ilman urkuja.

Pitkäperjantaina kirkkoon tultaessa huomataan, että illalla palamaan jätetty Kristus-kynttilä on ainoa palava kynttilä. Kirkkosalissa vallitsee hiljaisuus. Urkuja ei soiteta, vaan virret veisataan ilman säestystä. Kun evankeliumitekstissä todetaan, että Jeesus kallisti päänsä ja antoi henkensä, sammutetaan hänen kynttilänsä.

Ehtoollista ei kateta pitkäperjantaina. Messun sijaan vietetään sanajumalanpalvelusta. Liturginen väri on musta, syvän surun väri, värien hautausmaa. Tällaiseen sanajumalanpalvelukseen kutsutaan seurakuntaa, vaikka kirkonkelloja ei soitetakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *