Elokuvissa

Itse kävin kolmessa paikassa elokuvissa. Talvisin paikkana tavallisin oli Sääperin vartio. Siellä oli varmaan sopivan paljon väkeä elokuvailtojen pitoon, niin että kiertävän projektorin tuonti oli käyttäjälleen kannattavaa. Eivät ne filmit mitään kevyitä lastenkuvia olleet. Kunhan siellä mukana törötti ja katseli sen aikaisia mustavalkoisia kotimaisia.

Mukavimmat muistot liittyvät Patsolan seurantaloon. Siellä oli monesti elokuvanäytöksiä varsinkin kesäisin. Piletit ostettiin eteisen nurkan lippukopista ja puupenkeiltä tuijotettiin Puupään uskomattomia kommelluksia. Taisi siinä rainan vaihdon aikana olla väliaikakin vai liekö ollut näytösten välissä, sillä illassa muistaakseni esitettiin parikin elokuvaa peräjälkeen. Joka tapauksessa puhvetista salin perältä sai ostaa sitruunasoodaa, joka kirpisteli rinnassa ja kupli nenässä, niin hyvää oli.

Kolmas paikka oli työväentalo Patsolan rinteessä. Siellä toimintaa oli mielestäni selvästi vähemmän kuin seurantalolla, saattoi olla enemmän tanssipainotteista, jota en ainakaan alakouluaikoina harrastanut. Muutaman kerran siellä kuitenkin olin elokuvissa. Mieleen on jäänyt joku ulkomainen lännenkuva. Se oli hurja, voi hurja.

Ainakin joskus noita elokuvia oli näyttämässä Karppinen Saarivaarasta. Mahtoivatko muutkin esittäjät olla lähipitäjistä, tuskin ihan Helsingistä asti. Nykyisin on helppoa muistella noita aikoja. Avaat vain television, niin sieltähän se tulvahtaa silmille uusintoina tuon ajan Puupäät ja muut klassikot. Ja sama uudestaan.

Värtsin lukijoilla on varmasti paljon seurantaloihin liittyviä muistoja, ehkä rakastettavan hempeitäkin. Jään kuulolle. Uudenkylän talosta ei ole jäänyt kokemuksia mieleeni ollenkaan, mahdoinko siellä sitten käydäkään.

Sakari H

Share

2 comments for “Elokuvissa

  1. Saarivaaran Nuorisoseuran talon seinällä oli ilmoitukset
    mitä elokuvia milloinkin on tarjolla kesäkaudella,
    ehkä pari kertaa kuukaudessa.

    Ilmari Karppinen oli kiertävä elokuvien näyttäjä,
    hän oli samalla elokuvakoneen ja agrikaatin käyttäjä,
    lipunmyyjä ja järjestysmies.

    Periaatteena oli kaksi filmiä samana iltana. Meidän
    pikkupoikien täytyi saada tuota herkkua tietenkin mahan
    täydeltä vaikka toisen filmin aikana pyrki usein jo
    nukuttamaan.

    Kun tupa oli täynnä,jysäytti Ilmari koneet
    käyntiin ja taidenautinto pääsi alkamaan.
    Kokonaispakettiin kuului joskus myös se että elokuva ei lähtenyt käyntiin koneiden reistailemisen takia.

    Joskus kokeilimme onnistuuko “saliin” meno ilman
    pilettiä.Taisimmepa silloin tällöin onnistuakin!

    Kolme elokuvaa on jäänyt erityisesti mieleeni. Ensimmäinen
    elokuvani oli “Tanssi yli hautojen”. Sehän on tullut monta
    kertaa TV:ssäkin ja aina se tuo mieleen nostalgisen 50 luvun
    taitteen.

    Toinen mieleen jäänyt elokuva on sellainen jonka nimeä
    en muista. Siinä oli kohtaus jossa mies ja nainen menivät
    rannalla huovan alle. Meitä poikia askarrutti kotimatkalla
    kovasti se että miksi naisen huovan ulkopuolelle jäänyt käsi
    kouristeli niin kovasti. Tulimme tulokseen ettei happi riit-
    tänyt huovan alla.

    Merkittävin ja mieleenpainuvin elokuva oli kuitenkin “Tun-
    tematon sotilas” v 1956. Kirja oli ilmestynyt pari vuotta
    aikaisemmin ja olihan sodastakin vasta 12 vuotta!

    Kuten edellä jo mainitsin,saatoin torkahtaa Saarivaarassa
    ainakin toisen elokuvan aikana. Niin käy nytkin monesti
    uusintoja TV:stä katsoessani.

  2. Uudenkylän maamiesseuran talolla tuli käytyä.Muistan samoin kuin Johannes, että illassa oli kaksi elokuvaa.Ensimmäinen näytös oli usein Pekka Puupää tai joku samantyyppinen kotimainen perheleffa.
    Toinen elokuva oli kovempaa katsottavaa ja kielletty alle 16 vuotisilta.Tämä aina poikasena jännitti että pääseekö alaikäisenä sisään.En kuitenkaan muista elokuvien näyttäjien henkkareita kyselleen.
    Vaikka markka oli tiukassa siihen aikaan(jos on nyt euro)niin aina kuitenkin lipun hinta jostakin tienattiin.
    Karppisen Ilmarin lisäksi muistan Värtsilästä kotoisin olleen Lukkarisen Villen.
    Oi niitä jännittäviä aikoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *