Isäni oli 1935-1952 Kaurilassa Osulan myymälänhoitajana. Liekö ollut vuosi 1937, kun hän oli järjestämässä työväentalolla osuuskauppajuhlia. Kaurilassa ei ollut silloin vielä sähkövaloja. Elokuvakonetta varten sähkö saatiin kuorma-auton takapyörän alle sijoitetulla, auton pyörittämällä generaattorilla.
Valkokangas laitettiin näyttämön etureunaan, joten elokuvan tapahtumia voi seurata myös valkokankaan läpi sen takaa. Sali oli nimittäin tupaten täynnä yleisöä, eikä lapset sieltä olisi nähneet mitään. Elokuva oli tietysti mielestäni päätapahtuma, puheet ja muu ohjelma eivät niinkään kiinnostaneet.
Viljo Hurri oli varmaankin pääpuhujana ja esiintyvänä taiteilijana lausuja, monitaituri Eino Hyyrynen. Hänen esityksistään on jäänyt mieleeni runo: ”Matkantekkoon… ”
Ne osuuskauppajuhlat jäivät Kaurilassa viimeisiksi, sillä juuri ennen jatkosodan alkua lottien paistaessa sotilaille pullaa, katolle lentänyt kipinä tai venäläisen tykistön ammus sytytti työväentalon tuleen. Talo tuhoutui perustuksiaan myöten. Tykistökeskityksen aikana lotat olivat olleet tien toiselle puolella metsikössä suojassa, kertoi myöhemmin Eini Parkkulainen.
Aarre Armas