Ennen oli tapana sanoa: ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään!” Aika raa´asti sanottu. Siitä huolimatta muistelen töitäni jatkosodan aikana kesällä 1942.
”Jänisjoen uittoa” kirjoituksen kommentissa kerroin uittokokemuksistani vuoden 1942 keväällä. Se oli myös ensimmäinen todellinen työkokemukseni. Työ kuitenkin loppui, kun vesi joessa väheni.
Töitä piti kuitenkin saada lisää. Kotini editse kulki rautatie, jonka normaaliin kevätkunnostukseen tarvittiin työvoimaa. Työhön oli saatavissa vain ala- tai yli-ikäisiä miehiä. Minäkin pääsin hommiin oitis. ”Topparoikan” työ eteni Kaurilasta Tohmajärven suuntaan.
Uusi-Värtsilässä Olkkosen talon riihessä oli sotavankileiri, josta tuli aamuisin vankiporukka vartijoineen apuvoimaksi. Joukossa oli vanki, jota vartijat kutsuivat ”Moskovan varkaaksi” ja kohtelu oli sen mukaista. Eräät vartijat kiusasivat ja pelottelivat jopa ampumalla viereiseen ratakiskon jalkaan.
Kunnostettavan osuuden jälkeen siirryttiin raivaustöihin välille Värtsilä- Matkaselkä. Venäläiset olivat peräytyessään kaataneen kaikki lennätinpylväät ja vääntäneet ratakiskot mutkille. Tässäkin työssä oli mukana sotavankeja ja sotilaita vartiomiehinä.
Vartijat istuivat vaunujen päädyn päällä ja hoputtivat ja jopa kivittivät sieltä vankeja, joiden voimat ei aina riittäneet pylväiden tai ratakiskojen raahaamiseen ojasta tai rataluiskasta vaunuun. Ratakiskot olivat silloin 12 -metrisiä ja painoivat 33 kg/m. Näin meni se kesä ja sitten alkoi taas koulu.
Aarre Armas